Kuinka moni panikoi juuri ennen häitä ja kyseenalaistaa kaiken? Kaikella tarkoitan todellakin kaikkea, hääjuhlasta yhteisen elämän sujumiseen.
Tähän asti kaikki on ollut hyvin ja järjestelyt kunnossa. Sulhasen kanssa ei ole ollut riitoja häiden tai muunkaan suhteen viime aikoina eikä mikään ole tuntunut kovin stressaavalta.
Nyt kuitenkin, kun kaikki on valmista eikä puutu enää kuin papin aamen, olen ihan paniikissa. En ole nukkunut kunnolla moneen yöhön ja päähän nousee ensin kaikki mikä voi mennä juhlassa pieleen ja sitten kaikki mikä voi mennä yhteisessä elämässä mönkään.
Mies on ollut todella hiljainen ja väsynyt muutaman päivän ja vaikka järkiperäisesti ajatellen hän on helpottunut kun järjestelyt on ohi ja saa ottaa rennosti, minä mietin onko hän samoissa myllerryksissä kuin minä.
Tämä on todella typerää. Avioliitosta puhuttiin pitkään ennen kuin häät päätettiin pitää. Elämämme ei käytännön tasolla muutu miksikään, yhteinen osakekin on hankittu jo aikaa sitten. Arjen haasteista on selvitty jo vuosia, ei niitä naimisiinmeno poista tai pahenna. Ennenkaikkea, rakastan miestäni ja haluan naimisiin juuri hänen kanssaan.
Mistä tämä olotila oikein tulee? Olenko enää edes normaali?
Tähän asti kaikki on ollut hyvin ja järjestelyt kunnossa. Sulhasen kanssa ei ole ollut riitoja häiden tai muunkaan suhteen viime aikoina eikä mikään ole tuntunut kovin stressaavalta.
Nyt kuitenkin, kun kaikki on valmista eikä puutu enää kuin papin aamen, olen ihan paniikissa. En ole nukkunut kunnolla moneen yöhön ja päähän nousee ensin kaikki mikä voi mennä juhlassa pieleen ja sitten kaikki mikä voi mennä yhteisessä elämässä mönkään.
Mies on ollut todella hiljainen ja väsynyt muutaman päivän ja vaikka järkiperäisesti ajatellen hän on helpottunut kun järjestelyt on ohi ja saa ottaa rennosti, minä mietin onko hän samoissa myllerryksissä kuin minä.
Tämä on todella typerää. Avioliitosta puhuttiin pitkään ennen kuin häät päätettiin pitää. Elämämme ei käytännön tasolla muutu miksikään, yhteinen osakekin on hankittu jo aikaa sitten. Arjen haasteista on selvitty jo vuosia, ei niitä naimisiinmeno poista tai pahenna. Ennenkaikkea, rakastan miestäni ja haluan naimisiin juuri hänen kanssaan.
Mistä tämä olotila oikein tulee? Olenko enää edes normaali?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei tarruuuu
Kerrot ristiriitaisista ja hämmentävistä tunnetiloistasi häiden edellä.
On tutkittu, että myös myönteinen stressi on kuormitustekijä. Eri ihmiset suhtautuvat stressiin luonnollisesti yksilöllisesti. Jotkut pelkäävät asioita etukäteen, pelkäävät pahinta ja näkevät uhkakuvia. Toiset ovat ehkä liiankin luottavaisia, eivät osaa ennakoida kompastuskiviä eivätkä varaudu realiteetteihin. Ja suurimmalla osalla on näitä kumpiakin. Häät jännittävät yleensä kaikkia. Suurin osa ihmisistä myös kokee epävarmuutta valintojensa suhteen. Se on inhimillisyyttä.
Kun mietit elämääsi puolisosi kanssa, häät eivät kuitenkaan ole se pointti, vaikka tärkeä ja merkittävä juhlahetki ovatkin. Kyse kuitenkin lopulta on sitoutumisesta. Haluatko lähteä rakentamaan tämän ihmisen kanssa yhteenliittymää? Haluatteko selvitä tulevista arjen haasteista ja vaikeuksista yhdessä? Haluatteko jakaa yhdessä ilon aiheet? Kun tähän vastaat itsellesi, voit ehkä luopua paniikista.
Elämässä ei saa mistään mitään takeita. Kukaan ei voi vakuttaa, ettei teille tule mitään vaikeuksia. Mutta kukaan muu ei myöskään elä sinun elämääsi eikä tunne sinun ilojasi ja surujasi. Elämä ei ole täydellistä, mutta se voi olla riittävän hyvä, inhimillisen hyvä, tarpeeksi hyvä.
Toivon sinulle rauhaisaa iloa sitten kun juhlapäivänne koittaa, ja kykyä luopua stressistä.
Merja, diakoni
Stressistä luopumiseen tarvitaankin kykyä.. Siksihän ihmiset ovat stressaantuneita, koska eivät ole luopuneet stressistä. Loppuun palaminenkin on vain omaa valintaa...