Suomi oli vielä 1990-luvulle asti täynnä kotikommunisteja. Heistä suuri osa ei kuulunut kommunistiseen puolueeseen, vaan keskustaan, demareihin ja osa jopa kokoomukseen. Tunnetuimmat kokoomuslaisista kotikommunisteista olivat Ilkka Kanerva ja Ilkka Suominen. Molemmat vannoivat yya-sopimuksen tuomaan ikuiseen onneen ja molemmat kävivät Neuvostoliitossa ahkerasti hakemassa elämälleen ja puolueelleen oikeaa suuntaa. Vallan vaihduttua Venäjällä suomalaisten kotikommunistien, myös Kanervan ja Suomisen, aivot raksuttivat vuosikausia tyhjää, ja monen raksuttavat yhä.
Kotikommunistien Venäjä-kortti jäi hyllylle
taaltapesee
3256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikös ilkka kanerva käynyt myös tervehtimässä kim il sungia?
Kyse on puhtaasti maailmanpolitiikasta. Jos koettiin, että Suomi höytyisi Venäjän kanssa veljeilystä jotenkin, kyllä sitä vaihtoehtoa pidettiin avoimena ja haluttiin säilyttää välit lämpiminä. Se näkökulma, että kommunismiin kannattaa pitää suhteet kunnossa ja pohtia vaihtoehtoja, lähinnä sitä, että ehkä itselle ja omalle maalle seuraisi yhteistyöstä jotakin hyötyä, on vain ovelan tai vähemmän ovelan bisnesajattelun tulosta. Liikemiehiä ne ovat, eivät kommunisteja.
Kommunismi on tuhoksi vähän joka asialle. Myös bisnekselle. Valveutuneet liikemiehet ymmärsivät, että kommunistien kanssa voi diilata, mutta sillä tavalla, että kommarit eivät kuitenkaan saa siitä mitään ratkaisevaa etua.
Mutta rahasta kun on kysymys, moraali voi olla koetuksella. Kyllähän Suomenkin idänkaupassa oli mukana monenmoista kaupallista ”horatsua”, joille asia kuin asia oli pelkästään rahakysymys. On vakiintunut termikin: punaiset vuorineuvokset.