Suksemme menivät pitempi aikaisen deittini kanssa ristiin. Anteeksi olen pyytänyt, mutta hän katkaisi yhteydenpidon.
Olen koittanut unohtaa hänet, mutta en vain pysty siihen. Enkä edes oikeastaan haluaisi unohtaa, sillä samanlaista yhteyttä ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut.
Aamusta iltaan sitä vain odottaa, että hän lähtettäisi vaikka edes yhden snäpin.
Tiedän, että tämä on vain toiveajattelua, mutta tunteeni ovat edelleen niin vahvat, etten itselleni mitään mahda.
Olen koittanut unohtaa hänet, mutta en vain pysty siihen. Enkä edes oikeastaan haluaisi unohtaa, sillä samanlaista yhteyttä ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut.
Aamusta iltaan sitä vain odottaa, että hän lähtettäisi vaikka edes yhden snäpin.
Tiedän, että tämä on vain toiveajattelua, mutta tunteeni ovat edelleen niin vahvat, etten itselleni mitään mahda.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän tunteen.. perseestä. Kun ihmiset voisivat olla rehellisiä ja sanoa suoraan ja saattaa asiat päätökseen. Sitä vaan odottaa kun ei enää jaksa tehdä itsestään pelleä.
Tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta nimenomaan sitä tuntisi vain itsensä pelleksi, kun toinen ei siihen mitään kommentoi.
Harmi, että homma kaatui vieläpä hyvin onnettomaan riitaan, jota ei olisi edes vaikea sopia. Mutta jossei toinen osapuoli halua tulla yhtään vastaan niin silloin se on mahdotonta..
Mä niin tiedän tuon tunteen ;( Puolen vuoden suhde kariutui juuri, aivan yllättäen ja vailla mitään selityksiä. Kaikki näytti niin hyvälle. Oli suunnitelmia kesäksi, tää mies pyysi mua muuttamaan luokseen ja mulla oli jo hienoinen varmuus että tämä olisi vakaalla pohjalla.
Sitten.. Firman saunaillan jälkeen täysi hiljaisuus. Vahvasti epäilen mitä silloin on mahdollisesti tapahtunut. Mutta ei ole selkärankaa vastata viesteihin ja kertoa totuutta. Tää asia piinaa koko ajan mieltä enkä saa rauhaa. Miten onnistun tästä jatkamaan? Olen vain muutamia viestejä laittanut, pitääkö kuitenkin luovuttaa ja hyväksyä etten saa selitystä häneltä?
Lisäksi pappanikin kuoli vasta, surua siitäkin painaa. Ja huomenna alkaisi kesäloma. Ei voisi tunnelmat alempana olla :(
Kertokaa viisaammat miten pääsen tästä eteenpäin!
jumakauta,toi eka osio suoraan niinkun mun elämästä. tiedän just miltä tuntuu.
Jos se toinen osapuoli ei kestä kohdata asioita? Henkinen lukko ei aukea helpolla. On helpompaa pysyä mukavuusalueella ja torjua ikävät asiat. Varmasti hän kärsii ja kierii itsesäälissä ja erilaisissa negatiivisissa tunteissa.
Niin, olen tuotakin miettinyt. Hän halusi mennä itselleen helpompaa tietä. Luultavasti taustalla voi hyvinkin olla tunnelukko tai muunlainen kyvyttömyys ilmaista tunteita. Kiitos vastauksesta!
Varmaan akka olemassa. En usko noihin tunnelukkoihin aina jokin asia löytyy miksi suhde ei etene. Ei osaa olla rehellinen.
Näköjään viikko kulunut, tuska ei ole helpottanut yhtään, päinvastoin.
Kyllä tässä vain odottaa juhannusta, saa vetää 3 päivää niin kännissä, jottei toivottavasti tarvi hetkeen murehtia tätä asiaa.
Lisäsin pari päivää sitten instagram kuvan. Puhelimeen tuli ilmoitus, kuinka tämä ihana ihminen tykkäsi ensimmäisenä kuvastani. Muutaman minuutin päästä katsoin, ja tykkäys oli kadonnut (itseäni ei tykkäykset kiinnosta, mutta tämä vain pomppasi silmään, kun mielitietty sen teki). Halusi varmaan aluksi tykätä, mutta tajusikin, että ei voikkaan tykätä.
Ärsyttää tämä ahdistava olo. Haluaisin vain nähdä, halata ja vaihtaa edes muutaman sanan.
Eikai se auta, kun mennä taas sänkyyn haaveilemaan, että hän olisi vieressä. ;(