Vihaan sitä miten paljon sillä ihmisellä on minuun vaikutusta, hyvää ja huonoa. Saa minut niin pirun onnelliseks vain parilla sanalla tai hymyllä ja niin helvetin surulliseks samoin tavoin. Muistot, onnelliset sekä surulliset piinaa minua. Näen unia niistä.
Oltiin yli kaksi kuukautta eron jälkeen kavereita kunnes alettiin taas lähentyä, oltiin omasta mielestäni taas läheisiä ystäviä ja se oli mahtavaa, tapailin uusia ihmisiä. Olin tosi onnellinen. Olin aloittanut seksisuhteen erääseen mieheen, ja eksä tiesi tämän. Sitten se minun eksä suuteli minua, nyt me suudellaan ja halaillaan piilossa muiden katseilta mutta ei olla yhdessä. Kaikki tunteet palasi pinnalle. Tiiän että pitäisi lopettaa tää juttu eksän kanssa mutta oon niin koukussa siihen, ensimmäinen kerta kun tunnen näin paljon toista ihmistä kohtaan ja se sattui olemaan näin vääränlainen henkilö. Kun me seurusteltiin olin suurimman osan ajasta sen takia vain surullinen, nyt oon takautunut siihen samaan suruun takaisin. Tunteet sanoo etten koskaan löydä ketään johon tuntisin näin paljon vetoa, järki sanoo että se on paskapuhetta mutta en osaa kuunnella sitä. Minä vaan kidutan itseenä pitämällä sen minun lähellä mutta kuitenkii niin kauheen kaukana. Ei se välitä minusta, ei oo mitään tulevaisuutta tai nykyhetkeäkään yhdessä, mikä helvetti siinä on etten kykene vain lopettamaan koko juttua vaikka se aiheuttaa niin paljon kipua.
Mikään ei enää tunnu miltään, seksisuhde kusee kun sen suudelmat tuntuu niin vääriltä. Nytkin olen koko päivän vaan itkenyt.
Oltiin yli kaksi kuukautta eron jälkeen kavereita kunnes alettiin taas lähentyä, oltiin omasta mielestäni taas läheisiä ystäviä ja se oli mahtavaa, tapailin uusia ihmisiä. Olin tosi onnellinen. Olin aloittanut seksisuhteen erääseen mieheen, ja eksä tiesi tämän. Sitten se minun eksä suuteli minua, nyt me suudellaan ja halaillaan piilossa muiden katseilta mutta ei olla yhdessä. Kaikki tunteet palasi pinnalle. Tiiän että pitäisi lopettaa tää juttu eksän kanssa mutta oon niin koukussa siihen, ensimmäinen kerta kun tunnen näin paljon toista ihmistä kohtaan ja se sattui olemaan näin vääränlainen henkilö. Kun me seurusteltiin olin suurimman osan ajasta sen takia vain surullinen, nyt oon takautunut siihen samaan suruun takaisin. Tunteet sanoo etten koskaan löydä ketään johon tuntisin näin paljon vetoa, järki sanoo että se on paskapuhetta mutta en osaa kuunnella sitä. Minä vaan kidutan itseenä pitämällä sen minun lähellä mutta kuitenkii niin kauheen kaukana. Ei se välitä minusta, ei oo mitään tulevaisuutta tai nykyhetkeäkään yhdessä, mikä helvetti siinä on etten kykene vain lopettamaan koko juttua vaikka se aiheuttaa niin paljon kipua.
Mikään ei enää tunnu miltään, seksisuhde kusee kun sen suudelmat tuntuu niin vääriltä. Nytkin olen koko päivän vaan itkenyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän ton tunteen niiiiiiiin hyvin, et oo ainoo!
Älä riko ittees, se jolla on enemmän tunteita pelissä on aina se joka kärsii siinä enemmän. Unohda unohda ja vielä kerran unohda! Jätä se joka aiheuttaa vain surua ja murhetta.