Illalla, kun tuli pimeää, tulit jälleen luokseni. Kuten niin monta kertaa ennenkin. Kosketin sydäntäsi, ja sinä annat minulle omasi, jolloin annan sinulle omani. Nukahdan.
Herään, nousen ylös vuoteesta, ja kävelen tyynen joen rantaan kylmässä keväisessä yössä. Saavuttuani rantaan puen ylleni salaattikengät, jotka minulle on tätä tarkoitusta varten annettu. Niiden avulla kykenen kävelemään rantavedessä, sen pinnalla, sen päällä. Veden alla on lihavia mustia hahmoja, jotka odottavat, mutta en halua vajota sinne. Kokeilen kuitenkin vain hieman, vain jotta voisin muistaa, ja jatkaa eteenpäin.
Kävelin kaupungin keskustaan, jään odottamaan muiden sinne saapuneiden kanssa yöllistä auringonpimennystä, joka on luvattu. Pimennys tulisi peittämään talvisen himmeän auringon sinertävän valon. Aurinko on korkealla yöllisellä taivaalla kun saavun kadun keskipientareelle katsomaan sitä. Näen kuun varjon, joka on valtavan suuri verrattuna aurinkoon, ja näen sen nousevan lännestä kohti aurinkoa ja peittävän sen jolloin ihmiset osoittelevat sitä ja kuin sanovat toisilleen "katso!" Pimennyksen aiheuttama hämäryys ja viileys tuntuvat ihanilta kaikkien sitä seuraavien mielissä.
Ja katso: kädessäni on kuin valkoinen kännykkä, joka tuntuu kuin sileältä ja pyöreältä, kuin iPhonelta, ja kohotan sen kohti pimennystä. Katson kameran linssin läpi, mutta mikään kuva tai edes ottamani selfie ei näytä sen läpi oikealta tai todelliselta, sellaiselta kuin omat silmäni sen näkevät.
Pimennys on ohitse, ja ne jotka sen näkivät palaavat hiljaisina kukin omaan kotiinsa. Ja ne, jotka nukkuvat saavat edelleenkin nukkua, eikä heitä herätetä. Pimennyksen varjo laskeutuu maan pinnalle, ja jää sinne etsimään, eikä se seuraa minua kun kävelen kotiin takaisin.
Herään, nousen ylös vuoteesta, ja kävelen tyynen joen rantaan kylmässä keväisessä yössä. Saavuttuani rantaan puen ylleni salaattikengät, jotka minulle on tätä tarkoitusta varten annettu. Niiden avulla kykenen kävelemään rantavedessä, sen pinnalla, sen päällä. Veden alla on lihavia mustia hahmoja, jotka odottavat, mutta en halua vajota sinne. Kokeilen kuitenkin vain hieman, vain jotta voisin muistaa, ja jatkaa eteenpäin.
Kävelin kaupungin keskustaan, jään odottamaan muiden sinne saapuneiden kanssa yöllistä auringonpimennystä, joka on luvattu. Pimennys tulisi peittämään talvisen himmeän auringon sinertävän valon. Aurinko on korkealla yöllisellä taivaalla kun saavun kadun keskipientareelle katsomaan sitä. Näen kuun varjon, joka on valtavan suuri verrattuna aurinkoon, ja näen sen nousevan lännestä kohti aurinkoa ja peittävän sen jolloin ihmiset osoittelevat sitä ja kuin sanovat toisilleen "katso!" Pimennyksen aiheuttama hämäryys ja viileys tuntuvat ihanilta kaikkien sitä seuraavien mielissä.
Ja katso: kädessäni on kuin valkoinen kännykkä, joka tuntuu kuin sileältä ja pyöreältä, kuin iPhonelta, ja kohotan sen kohti pimennystä. Katson kameran linssin läpi, mutta mikään kuva tai edes ottamani selfie ei näytä sen läpi oikealta tai todelliselta, sellaiselta kuin omat silmäni sen näkevät.
Pimennys on ohitse, ja ne jotka sen näkivät palaavat hiljaisina kukin omaan kotiinsa. Ja ne, jotka nukkuvat saavat edelleenkin nukkua, eikä heitä herätetä. Pimennyksen varjo laskeutuu maan pinnalle, ja jää sinne etsimään, eikä se seuraa minua kun kävelen kotiin takaisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin aamulla horoskooppiani, ja sitä lukiessani mieleeni tuli vanha lastenloru: jos kirppu puree sinua, muista silloin minua, jos se puree kovasti, sinusta tulee rovasti, jos se puree kauan, sinä saat vauvan.
Mitä se on?
Voidaan ajatella, että purressaan koiraa, kirppu on ensin hakeutunut koiran iholle. Koiran iholla ollessaan se on kontaktissa koiran kanssa, mutta kuinka se on siihen hakeutunut? Viisaat sanovat, että lämmön avulla. Miksi sitten esimerkiksi karkoitteet saavat sen irroittamaan otteensa? Hajunko perusteella? Kuinka kirppu haistaa? Kemikaalitko? Joka tapauksessa, se saattaa purra isäntäeläintä ja imeä siitä verta jolloin esimerkiksi borrelioosi voi tuhota sen hermojärjestelmän.
Ovatko kirppu ja koira yksi olento sen jälkeen kun se puraisee, ja veret yhdistyvät? Eivätkö ne olekaan yhtä ja samaa alkulähdettä, samoja alkuaineita, jotka ovat tieteellisesti taulukoituina alkuainesysteemissä? Teknisesti ajatellen ne aivan varmasti koostuvat sen jälkeen samoista alkuaineista, joten niiden voitaisiin ajatella olevan yksi. Jos ne olisivat yksi, olisivatko ne silloin sekoitettavissa keskenään?
Miksi eivät? Mikä ohjaa ne erilleen ja pysymään omina lajeinaan?
Outoa, miten tämä teksti saa minut niin aina ajattelemaan ja kehittelemään kauhuskenaarioita kuten: jos painovoima käännettäisiin toimimaan nurinpäin, ja kaikki ruoka työnnettäisiin ihmiseen persereiän kautta, milloin tultaisiin siihen tilanteeseen että syntyvät lapset eivät enää kykenisi nielemään edes nestemäistä ruokaa vaan se jonkin tuntemattoman paino- tai muun voiman vaikutuksesta ei enää suostuisi liikkumaan ruokatorvessa alaspäin?
Ainakin kaikki laihtuisivat, jos ruoka ei enää maistuisi kenellekään.
tämä omituinen kirjoitus ja sen vastausketju on kauan aikaa mietityttänyt ja askarruttanut minua. mikä on kuun varjo, joka peittää yöllisen auringon? onko se jonkinlainen ikuinen kirkkaus, joka vie mukanaan pimeyden, koska se kuvataan niin levollisena ja kuin ihmeenä? jos tätä tarkastellaan metaforana, onko kyseessä esimerkiksi islamin pelko, vai itse islam toisenlaisessa muodossaan, joka saapuu lännestä, vai onko kyseessä jonkinlainen pelon väistyminen jonka tuo mukanaan jokin merkillinen pelon poistuminen maailmasta? oletan, että kirjoitus on autenttinen eikä kopioitu mistään apokalypsista, luotu ehkä tajunnanvirtaa käyttämällä, sisältäen läntisiä vertauksia sekä jonkinlaista pimeän läsnäolon aavistamista (yö).
http://m.harunyahya.com/en/Articles/8533/one-of-the-signs-of
Muistiinpano tähän huisin hauskaan hassutteluun