Juu, seurustelin poikaystävän kanssa reilu 8kk. Tänään hän totesi, että "ei oo ollut tosissan mistään missään vaiheessa". Oon oksentanu, pyörtyilly ja itkenyt aivan uskomattoman paljon, tosissaan ite kuvittelin että oltiin yhessä ja molemmat rakastaa toisiaan. Ikinä ei oo ollu näin tyhjä ja typerä olo, koska tää kuitenki jakso hokee et rakastaa. Mitä vittua tässä nyt pitäis tehdä? Maha on aivan sekasin, pää vielä enemmän. Apua.
"En ollu tosissaan"
surupuserossa
5257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No mitäpä tuollaisesta valehtelijasta enää piittaat, sinua on loukattu ja syystäkin sydämesi on kipeä ja reagoit tavallasi. Aika se on, joka parantaa haavasi ja anna sitä aikaa itsellesi parantua ehjäksi. Nyt olet hajalla, ja vielä monta kertaa sulle tulee myös ikävä häntä, vaikka hän onkin ollut paskiainen sinua kohtaan. Jos sulla on joku tuttu uskottu ystävä niin juttele hänelle ja pura tunteitasi vaikka päiväkirjaa kirjoittamalla. Yritä syödä, nukkua ja harrastaa mieleistäsi liikuntaa tai muita aktiviteetteja, se auttaa myös purkamaan sitä stressiä, mikä erostakin voi kehittyä. Jos olet töissä, niin joskus myös työ auttaa viemään ne ajatukset välillä pois siitä ikävästä tilanteesta. Itsekin muutaman kerran elämässäni eronneena sallin itselleni sen muutaman päivän sängyn pohjalla vetelehtimisen, se on ihan normaalia. Voin myös lohduttaa, että kyllä siitä selviää, mutta niiden omien ajatusten järjestelemiseen ja tilanteeseen sopeutumiseen sekä hyväksymiseen menee oma aikansa itsekullakin. Kuitenkin jossain vaiheessa voit toivottaa hyvillä mielin hänelle tervemenoa elämässään ja olla onnellinen itse, että olet saanut itsesi ehjäksi ja alkaa katsella ympärillesi uteliaana uutta kohti. Vaikka nyt tuntuu pahalta, niin kyllä...
Näitkö aikaisemmin mitään merkkejä siitä että mies ei olisi ollut tosissaan?
Siis en tosiaankaan. Vaikutti ite tosi sitoutuneelta, huolissaan aina kaikesta. Tämäkin siis kulissia. Hajottaa niin perhanasti, en tiiä et miten tässä nyt olis ja mitä tekis. Ruokaa ei saa alas, sängystä en oo noussut paitsi oksentamaan.
Oletko ollut kaveri tuon pojan kanssa vai vienyt kaveruuden intiimitasolle jo?
Reilun kaveruuden aikana opitaan tuntemaan toinen, mittaamaan hänen käsitystään maailmankatsomuksesta, tavasta arvostaa muita, kuinka hän suhtautuu luottamuksellisuuteen jne.
Sinä ilmeisesti et ole tiennyt mitään tai ainakaan tarpeeksi tuosta miehestä. Luulit, otaksuit, uskoit, arvelit hänen tuntevan ja arvostavan asioita omalla mittakauhallasi.
No, nyt saitkin selville ettei tuo mies ole lainkaan sitä mitä uskoit, arvelit, luulit.
Sinuun sattuu kun niin täysin oletit miehen olevan samalla tasolla kuin itse. Hän ei lainkaan ole sitä.
Ylös sieltä sängynpohjalta ottamaan oppia. Nyt viisastuit sen verran että et enää usko halpaa sanontaa " minä rakastan minä rakastan minä rakastan sinua ja vain sinua ja vain sinua jnejnejne"
Katso ja kuuntele miten mies käyttäytyy.
TEOISTAAN MIES TUNNETAAN ja PUHE ON HALPAA!
Viisti nähdä vaivaa oppia tuntemaan toinen ennenkuin tarjoat kehoasi ja sisintä olemustasi kenellekään! Huom; ilmaista lounasta ei ole olemassa. Ystävyydenkin eteen on nähtävä vaivaa.
Arvosta ainakin tuon verran itseäsi! Kuka sinua arvostaa ellet sinä itse?!
Totta. Puheet on ku saippuaa. Oli tuo nyt kuitenkin rehellinen kun kertoi miten asia on. Ja veikkaan että olette vielä nuoria, niin kuinka vakavissaan sitä n yt edes pitäisi olla.. Vakava seurustelu on 15 vuotiaalle ehkä vähän eri kuin 30veelle. :)
Sitte kun mies teoilla osoittaa niin se rakastaa. Ja mitä se rakkaus edes lopulta on? Tunne joka häilyy.. Ei kiva.