Mielipiteen/palautteen antaminen?

Haasteena on siis kertoa näkemys niin, ettei toinen loukkaannu. Voi kertoa yleisellä tasolla kohdistumatta henkilöön, tai viitata toiseen henkilöön. Esim. "Ihailen rouva n.n:ää, koska hän on aina niin korrekti" Tai: "mun idoli on aina niin raitis herra c.c"
Toisaalta, läheskään aina ei ole pakko puuttua, jos koskaan. Eri asia on sitten, jos henkilö on joku hyvinkin läheinen, peräti vaimo tai mies.

Toisaalta liika vihjailu saattaa johtaa siihen, että toinen pitää sua outona. Kommentointi on kuin taiteilua linjalla epäsuora vihjailu - suora töksäyttäminen (ääritapaukset). Kussakin tilanteessa olis pystyttävä päättelemään, säädetäänkö viestintää suurempaan vai epäsuorempaan suuntaan. Siinäpä haaste.

Ihan hyvää pohdiskelua.

Tuosta yleisellä tasolla, kohdistamatta henkilöön, tiedän, että on herkkiä ihmisiä, jotka ottavat siitäkin itseensä. Pahastikin. Syynä voi olla vaikka kateus, huono itsetunto.

Toisaalta, kyllähän se niin on, että tapauskohtaisesti pitää mennä, vaikka kova työ silloin on; joutuu kaiken aikaa arvioimaan ilmaisutapaansa.

Toki tuokin on totta, että pakkohan ei ole puuttua. Toisaalta joissain asioissa tuntuu pahalta olla sanomatta mitään. Toisaalta voi haluta auttaa toista kehittymään sanomalla jotain. Toisaalta siitäkin taisi tulla huonoa karmaa, jos vaikenee väärästä asiasta. Esimerkkinä vaikka, että kohtaa jonkun rääkkäämässä eläintä. Ihmisenhän, kun tulisi pyrkiä hyvään.

Ehkä se sitten menee niin, että aina on mahdollista, että omatkin kengät kastuvat, vaikka hyvää tarkoittaisi.

Jollei ole sitten niin maaginen itseilmaisutaidoiltaan, että pystyy saattaamaan toisen hämmennykseen. Eli tavallaan tuo epäsuorailmaisu, mutta se pitäisi pystyä kertomaan siten, että toinen ei voi tuntea negatiivista, vaan pitäisi joutua pikemmin hämmennykseen, ihmetykseen, ja siten herätä ajattelemaan asiasta. Haastavaa.

Ehkä tämä on sitten ratkaisu asiaan?