Erään äidin tarina

Erään äidin tarina
Olin yksinhuoltaja reilun 17 vuoden ajan, muutama satunnainen ihastus oli mutta ne eivät vaikuttaneet meidän niin tasaiseen elämään millään lailla. Olin tosi tarkka että lapseni kasvaa tasapainoisessa ympäristössä, hänellä on aina koti johon tulla ja korvat jotka kuuntelevat kaikkia asioita. Haaveena oli olla hänen ”paras ystävänsä”… Olla kaikki se mitä omassa kotonani nuorena en saanut.
Kaikki ei mennytkään sitten ihan kuten olin suunnitellut . Hänestä tuli sulkeutunut, omassa huoneessaan nököttävä teini joka ei koskaan käynyt missään riennoissa missä normaalisti tuon ikäiset käyvät. Kuviin astui masennusta, minun arvostelua, uhkailua itsemurhalla yms.
Lapseni on pienestä asti ollut herkkä loukkaantumaan pienestäkin nuhtelusta. Suuttunut todella pahasti jo pienenä ja opinkin ”käsittelemään silkkihansikkain” mutta…

Hänen ollessa lähes 18v tapasin nykyisen miesystäväni jonka kanssa olemme pitäneet yhtä nyt jo yli 10 vuotta.
Alkuaikoina joimme normaalia enemmän alkoholia ja istuimme huuruisissa baareissa pari kertaa kuukaudessa. Ongelmia oli: niitä aiheutti tyttäreni ja hänen simputuksensa minua kohtaan. Mies ei tykännyt siitä ollenkaan ja yritti saada minut muuttamaan toiminta tapojani, kun hänen teki pahaa katsoa vierestä kun toinen vie minua ihan 6-0. Tytär alkoi vihata miestäni jota on nyt jatkunut tuo yli 10 vuotta… ettäs kehtasi moinen kusipää tulla sotkemaan/ tuoamaan hänen elämänsä ja minua unohtamatta … olen nyt kaiken pahan alku ja juuri….

Nykytilanne on huono… emme ole olleet kuukausiin missään väleissä. Minun olisi pitänyt jättää mieheni ja nostaa tyttäreni kaikilla arvoasteikoilla nro 1:ksi. Sydäntä raastaa kun en voi ymmärtää miksi me olemme niin erilaisia ja ajattelemme kaikesta ihan eritavalla. Kummaltakin toki löytyy omaa tahtoa. Hän käy nyt minua moittimassa sukulaisille, tuttaville. Saako hän jonkinlaista tyydytystä itselleen minun haukkumisestani??
Myös asia mikä loukkaa tosi pahasti on että mä olen hänen mielestään entinen alkoholisti!!

Onko täällä kohtalotovereita?
069
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Eräsäitivm66 kirjoitti:

Erään äidin tarina
Olin yksinhuoltaja reilun 17 vuoden ajan, muutama satunnainen ihastus oli mutta ne eivät vaikuttaneet meidän niin tasaiseen elämään millään lailla. Olin tosi tarkka että lapseni kasvaa tasapainoisessa ympäristössä, hänellä on aina koti johon tulla ja korvat jotka kuuntelevat kaikkia asioita. Haaveena oli olla hänen ”paras ystävänsä”… Olla kaikki se mitä omassa kotonani nuorena en saanut.
Kaikki ei mennytkään sitten ihan kuten olin suunnitellut . Hänestä tuli sulkeutunut, omassa huoneessaan nököttävä teini joka ei koskaan käynyt missään riennoissa missä normaalisti tuon ikäiset käyvät. Kuviin astui masennusta, minun arvostelua, uhkailua itsemurhalla yms.
Lapseni on pienestä asti ollut herkkä loukkaantumaan pienestäkin nuhtelusta. Suuttunut todella pahasti jo pienenä ja opinkin ”käsittelemään silkkihansikkain” mutta…

Hänen ollessa lähes 18v tapasin nykyisen miesystäväni jonka kanssa olemme pitäneet yhtä nyt jo yli 10 vuotta.
Alkuaikoina joimme normaalia enemmän alkoholia ja istuimme huuruisissa baareissa pari kertaa kuukaudessa. Ongelmia oli: niitä aiheutti tyttäreni ja hänen simputuksensa minua kohtaan. Mies ei tykännyt siitä ollenkaan ja yritti saada minut muuttamaan toiminta tapojani, kun hänen teki pahaa katsoa vierestä kun toinen vie minua ihan 6-0. Tytär alkoi vihata miestäni jota on nyt jatkunut tuo yli 10 vuotta… ettäs kehtasi moinen kusipää tulla sotkemaan/ tuoamaan hänen elämänsä ja minua unohtamatta … olen nyt kaiken pahan alku ja juuri….

Nykytilanne on huono… emme ole olleet kuukausiin missään väleissä. Minun olisi pitänyt jättää mieheni ja nostaa tyttäreni kaikilla arvoasteikoilla nro 1:ksi. Sydäntä raastaa kun en voi ymmärtää miksi me olemme niin erilaisia ja ajattelemme kaikesta ihan eritavalla. Kummaltakin toki löytyy omaa tahtoa. Hän käy nyt minua moittimassa sukulaisille, tuttaville. Saako hän jonkinlaista tyydytystä itselleen minun haukkumisestani??
Myös asia mikä loukkaa tosi pahasti on että mä olen hänen mielestään entinen alkoholisti!!

Onko täällä kohtalotovereita?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu