Parisuhteessa on varmaankin saavutettu jonkinlainen virstanpylväs siinä kohtaa, kun riitatilanteessa toinen sanoo "taasko me tultiin tähän?" tai "tätä mä olinkin jo odottanut". Tarvitaan jonkin matkaa suhdetta ennen kun asiat alkaa toistumaan niin, että noita lauseita voi käyttää. Näin kirjoitettuna ne on vain sanoja, mutta jokainen vähänkään pidemmässä parisuhteessa elänyt pystynee korvissaan kuulemaan sen äänensävyn millä nuo sanat yleensä tulee.
Lue koko juttu http://jalkojenvalista.blogspot.fi/2016/01/taasko-me-tultiin-tahan.html
ja kommentoi tänne tai blogin kommenttiosioon.
Lue koko juttu http://jalkojenvalista.blogspot.fi/2016/01/taasko-me-tultiin-tahan.html
ja kommentoi tänne tai blogin kommenttiosioon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaa-a, enpä ole koskaan joutunut noita sanoja sanomaan tai kuulemaan. Onnekseni olen löytänyt kumppanin, joka on samalla aaltopituudella.
Meillä yleisimmin 'riidat' menevät näin: jompikukumpi on jostain pahastunut, ja ottaa asian puheeksi; heti tai myöhemmin, kun tilanne on sopiva; ts. lapset eivät ole paikalla.
Kumpikin saa oman puheenvuoronsa ja kumpikin tulee kuulluksi.
Ylimielisyydestä tms. ei ole tietoakaan. On vain kaksi ihmistä, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan.
Kuulostaa imelämmältä kuin onkaan. ;) Meillä vain ei riidellä. Toki on erimielisyyksiä, mutta ne tosiaan keskustellaan.
Aina ei olla samaa mieltä, mutta silti saadaan sovittua asiat niin, ettei mikään (ainakaan toistaisesksi) ole jäänyt kaivelemaan!
Vanhoja riitoja ei myöskään tuoda uudestaan esille, jos ne on kerran käsitelty.
Ja sillä periaatteella ollaan pitkälle päästy, että kumpikin me rakastuttiin toisiimme tällaisina, kuin nyt ollaan, niin miksi toista pitäisi muuttaa? Jos jokin asia on ärsyttänyt, niin todennäköisin 'vika' on siinä ihmisessä joka ärsyyntyy, eikä kohteessa itsessään.
Joskus on myös vapauttavaa, kun vaan luopuu niistä omista kriiteereistään ja elää vapaammin, ja antaa toisenkin elää. <3
Mikäs tässä on ollessa, sen kun rakastaa vaan...