Taitaa olla kaikkein suurin Kevätniemen sahan palo 1952 rahallisesti ja kooltaan.
Tuho oli noin 300 milj. markkaa.
Inhimillisesti ajatellen Lieksan palo 1934 oli pahin, jossa 70 taloa tuhoutui ja 200 ihmistä menetti kotinsa.
Kolmanneksi tunnetuin lienee Lieksan kirkon palo.
Paloihan siellä tänä iltana navetta jossa kuoli 37 eläintä, mutta ei sijoitu suurpaloihin.
Tuho oli noin 300 milj. markkaa.
Inhimillisesti ajatellen Lieksan palo 1934 oli pahin, jossa 70 taloa tuhoutui ja 200 ihmistä menetti kotinsa.
Kolmanneksi tunnetuin lienee Lieksan kirkon palo.
Paloihan siellä tänä iltana navetta jossa kuoli 37 eläintä, mutta ei sijoitu suurpaloihin.
Vastaukset 110
Vanhimmat
Mistä Vornanen tietää tämän illan pakosta noin paljon
muistan kyllä . kauheeta :(
https://www.youtube.com/watch?v=tAJsD0l9vf8
Kevätniemen saha paloi viimeksi vuonna 1956 ja sitä ennen vuonna 1910.
Noin on, saha paloi 1956, kamu on viärässä.
No niin oon viärässä, oot oekkeessa.
Ei näköjjään pitäs yöllä unissaan kirjotella mittään tulloo vaen virhheetä.
Minun kyllä pitäs muisttoo tuo palo, kun se liippoo vähä niinkun läheltä meikäläesen sukkuu.
Oli eilennii puhetöetä puolesta päevästä alakkkaen ilttaan asti, tännäänni ei ou niin paljo.
Niissä ei sua seota aejat aikä paekat.
Ei tullu tarkistettuu kirjotusta vaen lähetin sen semmosennaan miteen oli näppäemiltä hökässy.
Pitäs näköjjään vilikasta ennenkun lähettää.
Piäa ssii oli jotta saha palo eikä vaen kytennä.
Itsekkin Muistan pikkupoikana kun tuuli toi tuhkaa merilään. Faija kävi terottomassa kevät mielessä moorisahan teriä. Oli siihen aikaan n25kg sahanpaino.
Eräs mielestäni suuri tulipalo oli keväällä 1959 Kaupunginniemen palo, jota olin nuorena miehenä seuraamassa ylikäytävän tienoilla siltavahdin talon luona. Lähemmäksi ei ollut menemistä. Palo oli saanut alkunsa Kevätlahden puolelta, jossa veneen tervaajan nuotiosta pääsi tuli karkaamaan kuloheinikkoon. Paloalue oli laaja vajoineen ja varastoineen sekä puutavarapinoineen. Palon sammuttamista vaikeuttivat varastoissa olleet polttoainetynnyreiden räjähdykset, jotka näkyivät kauaksi korkeina tulipalloina ja sinkosivat palavaa roinaa ympäristöön.
Se oli tosiaan melkoinen roihu, muistan kyllä.
Jotain muitakin on ollut.
Saa nähdä miten väki muistaa.
Kaupunginniemi paloi keväisenä sunnuntaina. Samaan aikaan oli partiolaisilla piiripäivä-tapahtuma. Olimme retkellä Lieksan vesitornissa ja sieltä porukka juoksi rappuja alas ja huusivat että "Kaupunginiemi palaa". Partiolaiset juoksivat jonossa paikalle. Aloitteellisammat osallistuivat sammutustöihin, me muut katselimme radanvarresta. Iltapäivän partiolaisten päätöstilaisuudessa moni oli nokinen.
Navettarakennus ja sen yhteydessä ollut lato tuhoutuivat täysin tulipalossa Hovinvaarassa. Talonväki ja naapurit saivat pelastettua rakennuksen läheisyydessä olevaa konekalustoa, mutta palon voimakkuudesta ja savun runsaudesta johtuen sisällä olevia eläimiä ei pystytty pelastamaan. Rakennuksessa ollut 37-päinen lypsy- ja lihakarja menehtyi. Syttymissyystä ei ole tietoa.
Tuollainen löytyi netistä, päivätty eilen klo 19.12, luettavissa täällä Vantaallakin.
Sieltähän minäkin sen näin.
Eetkö ollutkaaan sillon Ruotsissa tai Ameriikassa luennoimassa. Milloinka olit jos et sillonkaan?
Ehdin jo huolestua kun ei puoleen vuorokauteen sinusta kuulunut mitään.
Onneksi olet hengissä, mutta jotenkin vaisu.
Mikä hätänä?
Katsotkos mitä Wiki sanoo, onko Ruotsissa ja Amerikassa jo nettiä?
Onko kamu sairastunu pahemmin jotain on tapahtunu
Jaa minä sairastunut.
No ei ole mitään uusia, mutta vanhat ei ole hellittänyt.
Mukana on sellaisia jotka vie monelta hengen.
Ei kamu sairastunu, se vain kokeili meitä muita mitä muistetaan.
En kokeillut.
Tunnustan reilusti erehtyneeni.
Onneksi Wanhalieksalainen huomasi.
Voitko kertoa yhtän mikä vakava tauti, ei jos et halua. Minulla on syöpähoito päällä..
Voimia jaksamiseesi, syöpä on kova sairaus.
Minultakin joskus leikattu kolme kertaa sen lajin kasvi.
Eivät ole uusineet.
1950-luvun puolivälin tienoilla äitienpäivänä riehuneen ukonilman seurauksena paloi Rantalassa Kiramonrannan kohdalla suurehko, puinen talo. Erikoisena pidän tässä sitä, että kova ukonilma oli jo toukokuun alussa.
Alueella oli muistini mukaan kaksi ”Kutsetin” kaksikerroksista tummaa asuintaloa ja myös Metsähallituksen asuintalo. Palanut talo ei tainnut olla kuitenkaan mikään näistä. Seurasin ukonilmaa ja paloa joen vastarannalta. Olin muuttanut 50-luvun alussa yläkylältä alakylälle.
Se talo oli "Renne Piäkkölä", eli Renne Pääkkösen talo.
Sama ukonilma tappoi myös erään tämän hetken Lieksalaisen julkkiksen mummon.
Nimeä en mainitse koska henkilö on tämän hetken päättäjiä Lieksassa.
Nyt muistankin tämän mummon kohtalon. Kaukainen tapaus ei kaipaa enää penkomista.
Joo en kerro tarkemmin.
Sillä ukkosella paloi Kovalaisen talo, ei Pääkkösen talo. Eikä kumpikaan olleet rannassa vaan metsän keskellä lähellä Kajon taloa.
Kovalaisen talo paloi Äitienpäivänä 1958, kovalla ukkosella. Eri juttu kuin Kiramonrannan palo.
Rantalasda ei ole salama tappannu ketään ikuna
MInäkin muistelin äitienpäivän ukkosen sytyttämää paloa, jota seurasin Lieksanjoen kauppalan puoleiselta rannalta. Vuosiluku on varmaankin oikea. Olikohan tässä palossa "mummon kohtalo" mukana. Jotenkin yhdistän erään mummon tähän paloon.
Muistan Lahjan ja Lahjan talon kuusiaitoineen. Vierailin vanhempieni kanssa silloin tällöin Lahjan luona 50-luvun alussa, vanhoja tuttavia kun olivat keskenään. Lahjan luona vallitsi ”mummomaisen lämmin, pullantuoksuinen tunnelma”. Muistan Lahjan ystävällisenä, auttavaisena ja herttaisena ihmisenä. Pyhäkoululapset tykkäsivät myös Lahjasta. Sukua enemmälti penkomatta mainitsen, että sairaalapastori Kauko Kajo kuoli muutamia viikkoja sitten.
Kävin hakemassa sen ajan kansiot.
Talo oli tosiaan Kovalaisen.
Lahja oli mukava ihminen.
Vai on Kauko kuollut, no ikä oli jo aika korkea.
Kauko hiihti joskus nuorena vahingossa Venäjän puolelle.
Hän eksyi pimeässä, ollessaan hiihtelemässä rajan lähellä.
Pitivät siellä jonkun päivän, mutta sitten päästivät.
Ei ollut ainoa lieksalainen jolle näin tapahtui, joten sitä ei pidetty ihmeellisenä asiana.
Markus Kajo on samaa sukua.
Tunnen hänet aika hyvin.
Pielisjärvelllä Rantalassa paloi Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Mattilan saha vuonna 1933 perustuksiaan myöten. Sahaa ei enää korjattu tai rakennettu uudelleen.
https://museot.finna.fi/Record/pielinen.M011-52289
https://museot.finna.fi/Record/pielinen.M011-78168
Vesitornin rakennustyömaalla oli pienehkö tulipalo.
Kerroin siksi kun se oli merkittävässä rakennuksessa.
Vesitornin yläosassa oli todellakin tulipalo tornin rakennusvaiheessa loppuvuonna 1954.
Lieksan Lehti kirjoitti 17.12. palosta seuraavaa:
”Tiedusteluumme, vaikuttiko tornilla hiljattain sattunut tulipalo haitallisesti rakennustöihin, vastasi rakennusmestari Anttila, että palo oli niin pieni, ettei siitä ollut mitään haittaa. Palo syttyi mahdollisesti koksikammioita ulosvietäessä, jolloin koksia saattoi pudota lautaseinän väliin ja aiheuttaa palon. Vahingot rajoittuivat siihen, että muutama metri suojaseinää joutui tulen saaliiksi”.
Suuria metsä- ja maastopaloja on ollut vuosien saatossa useita. Vuonna 60, tai 61 mm. Kukkarolammen-Aittokosken alueella.
Nämä metsäpalot olivat sellaisia joihin vietiin sotien jälkeen miehiä kadulta, eikä kysytty lähdetkö.
Venäjän puolella oli joskus mahtavia paloja, ja silloin vietiin väkeä rajalle kovasti.
Kerran tuli tieto eräälle tanssilavalle, että poliisi ja rajamiehet kerää väkeä kaduilla metsäpalolle vietäväksi.
Ei mennyt kuin 5 min. kun ei yhtään miestä ollut lavalla.
Kukaan ei lähtenyt tietä myöten takaisin, vaan metsiä myöten.
Ne joilla oli polkupyörä menivät niiden kanssa metsää.
Naiset kertoivat myöhemmin, että kohta miesten mentyä kuormurit tuli hakemaan väkeä.
Noutajat oli olleet ihmeissään mistä miehet tiesi paeta.
Jääköön kertomatta vieläkin mistä tieto tuli.
Meinasin ensin kertoilla satuja; että sarkala paloi joskus 1970 luvun alussa, mutta olipa hyvä kun tarkistin asian. Sarkala purettiin 1972. Seb sijaan muistan tosi hyvin ja oikein Tokmannin palon. Se lienee Lieksan lähihistorian suurimpia paloja. Siihen johtaneista syistä oli jopa luvattu 10 000 mk:n vihjepalkkio.
Kamuttajan aloitukset ovat tosi hyviä ja hän löytää mielenkiintoisia aihealueita. Se on totta, että väsyneenä ei pitäisi yömyöhään tänne kirjoitella; minäkin katuvankkana joskus olen "väsyneenä" tänne erehtynyt puuta heinää suoltamaan, mutta sehän se on hyvä, että kyllä joku korjaa ja oikaisee asiat tolalleen.
Mutta tuo Tokmannin palo oli kyllä varmaan yksi viimeaikojen suurimmista. Siinä meni suosikkipubini Wonkamieskin (vai oliko Tinatähti?) silloin 1998. No, rakennettiinhan siihen sitten entistä ehompi kiinteistö.
Lieksan kirkon palo 1.1.1979 oli järkyttävä tapahtuma. Kaunis Engelin suunnittelema kirkkorakennus paloi maan tasalle. Onneksi edes kellotapulitorni jäi jäljelle muistoksi palaneesta kirkostamme.
Aloituksessaan kamuttaja kyllä mainitsi tuon kirkkopalon kolmantena suuruusluokassaan, mutta on tuo kyllä ihan toistamisenkin arvoinen palo.
Tapahtui muistaakseni uuden vuoden aluksi1.1.1979 ja uusi kirkko rakennettiin 1982.
Edellisenä iltana oli kirkossa väki haistanut jo palaneen käryä, ja kertoneetkin siitä.
Ei kuitenkaan kukaan arvannut, että tuli oli jo kytemässä.
Olen kuullut tämän mukana olleilta.
Itse en asunut enää siellä, joten omakohtaisesti en haistellut.
Olen kuullut saman tarinan, muistaakseni savun haju oli tullut lattian alta.
Kaupunkilelkeny ei totta
Miksi kaupunkilelkeny ei ole totta? Onhan lelkeny yleensä todeksi havaittu. Ehkä eivät kaikki lelkenyt, mutta useimmat kuitenkin.
Paloihan muuan juhannus se yksi puutalo siitä nykyisen rotkon tontin vierestä, siinä oli joskus tv liike ja autovaraosa liike! Siinä se oli mihin piti tulla se lieksan ensimmäinen"pilvenpiirtäjä"! Polttiko sen joku tahallaan, vai mistä lie syttynyt?
Se oli Rotkon kaksikerroksinen puutalo, jonka tuhopolttaja sytytti tekemällä nuotion takapihan puoleiselle portaikolle. Viimeisimpänä kauppiaana Rotkoista piti leskirouva Martta Rotko talossa kemikaalikauppaa. Martta asui toisen kerroksen yläkylän puoleisessa päädyssä, mutta pelastui tulipalosta. Palorauniot purettiin paikalta ja jäljelle jäi Rotkon tontti.
Rotkon talossa oli alakylän puolella kangaskauppa, yläkylän puolella oli varaosaliike ja keskipaikkeilla lelukauppa. Joskus 60-luvulla talossa oli myös Talouskauppa. Kemikaalikauppa oli talon keskivaiheilla.
Osui silmään näinkin myöhään. Vastaan nyt kumminkin, koska ym. tieto ei pidä paikkaansa.
Martta Rotko ei pitänyt kemikaalikauppaa eikä asunut talossa 70-luvun jälkeen. Kemikaalia piti Rotkon suvun toinen miniä, Lahja Rotko ainakin jo 60-luvulta. Hän myös asui talon yläkerrassa kuin se poltettiin, onneksi ei ollut kotona silloin. Lahja oli Rotkon perheen vanhimman pojan Nikun vaimo. Niku kuoli jo varhain 50-luvulla.
Martta Rotko toki kävi 70-luvulla satunnaisesti auttamassa ystävänsä Sallin kemikaliossa joka oli myös Pielisentiellä vähän edempänä. Hän oli Rotkon perheen toiseksi vanhemman pojan Viktorin vaimo. Nikulla ja Viktorilla oli myös sisar, jonka nimi oli Martta. Tämä sisar oli nuorena naimattomana tietysti myös Martta Rotko.
Viktor Rotko piti kauppaa Rotkon talossa eläkkellesiirtymiseensä asti. Hän siirtyi tuonilmaisiin vuonna 1972. Rouvansa Martta asui lähes kuolemaansa saakka Lieksassa, eri osoitteissa Pielisentien tuntumassa, mutta kauempana Rotkon talosta. Hän menehtyi vuonna 1989 Helsingissä.
Rotkon talossa oleva kangas- ja vaatekauppa oli varsinainen Rotkon veljesten kauppa, sitä siis Viktor piti 60-luvun loppuun asti. Sen jälkeen liikehuoneistot oli vuokralla. Talo sitten poltettiin paljon myöhemmin, olisiko ollut 90-luvun lopulla.
Eikös se joku Pärepalo niminen mies pitänyt samassa talossa jossain vaiheessa radio ja tv liikettä? Vai muistanko väärin? Oliko se tulipalo -70 luvun lopulla, vai -80 luvun ihan alussa?
Olikohan auto ja varaosaliike Viklan liike tässä talossa.
Se oli yläkylän puoleisessa päässä taloa.
Radio/TV huolto Pentti Pärepalo todennäköisesti oli samassa talossa 60-luvun loppupuolelta 70-luvulle.
Pienenä aasinsiltana, ostin Viklalta ensimmäisen auton huhtikuussa 1975.
Erehdyin vappuna Ahveniselle tansseihin, siitäpä tuli "elinkautinen".
Hyvät aamukahvit juuri keitteli tuossa minulle.
Taisihan siinnä Rotkon talon alakylän puoleisessa päässä olla loppuaikoina osto ja myyntiliike.
Rotkon talossa oli takapihan puolelta käynti yo-merkonomi Markku Rotkon tilitoimistoon. Toimisto oli talossa 70-luvulla.
Tämä on hyvä esimerkki hyvästä keskusteluketjusta.
Olen aivan perustellusta syystä huomattavasti nuorempi teitä, hyvät kanssakumppanit.
Moni ristiinajo lukutaidollani (joka on aina ollut keskinkertainen) tuo mukaan asianhaaroja jotka liittyvät monipuolisiin tapahtumiin, täällä Lieksassa ja toki muuallakin.
Ei tarvitse olla KGB:n agentti tunnistaekseen tyylistä ja "profiilista" tiettyjen hyvien henkilöllisyyttä. En kerro kenenkään (henkilöllisyyttä) koskaan täällä.
Jatkakaa!
Taakse en toivo, kenenkään poistuvan. Palo on paloa pakkasella, ei se lämmitä sielua; jos vaikka hetken hipiäänne ;)
Avaisitko hieman kamuttajasta ole hyvä
Olipa kerran Länsi-Suomalaisen lehden miespuolinen päätoimittaja viihteellä,
hän tuumasi: "Kenellekään ei anneta raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa."
Ja kantoi siroisan naisensa kotiin, pois paikallisesta.
Sen pituinen se, tällä kertaa.
Hyvää vuodenjatkoa kaikille kumppaneille ja varsinkin uteliaille.
Tulipalo on aina tragedia, joka jättää syvät parantumattomat haavat sieluun ja mieleen. Paloipa koti taikka navetta eläimineen, kumpikin traumatisoi pitkäksi aikaa ja toipuminen on pitkä prosessi. Monet vuodet saa käydä tapahtumia läpi mielessään ja nähdä painajaisia aina vaan palavasta ja palaneesta kotirakennuksesta ja kaikesta palaneesta irtaimistosta, muistoista ym. - Toivon sinne Hovivaaran väelle jaksamista ja voimaa kestää tuo katastrohvi.
70-luvulla Urheilukadulla paloi saksalaisten aikainen parakk.Taisi silloin paloaikaan olla "sivuraiteilla"olevien asuin paikka.Paloiko Partalanmäen koulu?
Luulisin muistavani, jos Partalanmäen koulu olisi palanut. En sellaista tapausta muista.
https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-121279
Muistelen, että Partalanmäen kansakoulu Jokikadun varrelta purettiin ja paikalle rakennettiin päiväkoti vuonna 1983.
Koulu oli talvisodan aikana armeija käytössä ja ennen kaikkea kenraali Raappanan komentopaikkana. Tästä syystä päiväkodin vastapäätä on Raappanan puisto muistomerkkeineen.
Kiitos selvennyksestä!Ilmeisesti seitkytä luvulla purettiin?
Sorsalan vanha lastenkoti tuhoutui tulipalossa 10 vuotta sitten perustuksiaan myöten.
Milloin siellä on lastenkoti ollut eimilloinkaan asuntoja oli kun olin penska.
Muistelen kamuttajan kirjoittaneen, että kyseinen lastenkoti oli tulipaloon saakka yksityishenkilön yksityisenä eräänlaisena museona. Se sijaitsi Alakanavantien oikealla puolella Lieksankoskelle päin mentäessä. Tulipalon katsottiin aiheutuneen rakennuksessa luvattomasti asuneen henkilön tupakasta.
Lastenkoti oli julkinen laitos. Se toiminta on kestänyt 1950-luvulle saakka.
Oikein muistat, näin se oli.
Lastenkodin loputtua se oli kauan aikaa erilaisten kunnan mestareiden asuntona, Vainionpää, Pöntinen, Forsberg ja moni muu.
Sittenkunta myi sen ja loppu oli se mitä kerroit, hyvin muistit.
Hieman myöhänen kommentti 😂, mutta ei ole Sorsalan kartano palanut. Siellä se vielä pystyssä on ja edelleenkin asuin käytössä. Vaan lievää tulipaloa oli vissiinkin saunarakennuksessa ollut puliveivareiden toimesta.
Oli se sorsalassa jossain talossa huostaan otettujen penskojen lastenkoti, minäkin muistan jollain tavalla, ja se paloi!
Siinä Pielisen Kumin paikalla oli joskus 1950-luvun alkupuolella Kumikorjaamo. Se paloi komeasti ja muistan vieläkin sen mahtavan musta savun mikä siitä nousi kun kumia paloi.
Niin mikä Pielisen Kumi, jokin kortsukauppako?
Pielisen Kumi on sotien jälkeen vuonna 1946 perustettu autokauppa, joka harjoittaa tällä hetkellä mootoriajoneuvojen huoltoa ja autokoulutoimintaa Lieksassa.
Pielisen Kumi on toiminut Lieksassa 70 vuotta ja oli vuosikymmenien ajan merkittävä linja-autoliikennettä harjoittava yritys.
Lieksassa oli kolme linja-autoliikennöitsijää 1940 - 1960 -luvuilla: Pielisen Kumi Oy, Toivo Myyry ja Ahonen - Onkiniemi (Ahosen veljekset).
https://museot.finna.fi/Record/pielinen.M011-50539
Oli Pielisentie 41, Pielisentien ja nykyisen Kainuuntien kulmassa. Sieltä käytiin varaosia Jawa merkkisiin moottoripyöriin.
Oikein muistat. Se oli kieron-Pekan talo.
Muistatko tai tiedätkö, mistä kahdesta asiasta Kiero-Pekka sai nimensä.
Vihjaan sen verran, että toiselle hän ei mahtanut mitään, toiselle mahtoi.
Kiero-Pekalla oli huomattavan kierot silmät, josta nimi lienee saanut alkunsa. En lähde arvioimaan hänen kierouttaan kauppamiehenä, vaikka sanotaankin, että "rehellinen kauppa ei kannata". Joitakin tarinoita olen kyllä kuullut.
Pekka Mauranen oli muuttanut Lieksaan vuonna 1907 ja toiminut kauppa-apulaisena ja kaupanhoitajana Lieksan Kauppa Osakeyhtiössä. Vuonna 1938 hän perusti oman Kouta Oy nimisen firman kyseessä olevaan taloon. Toiminta kesti 60-luvulle saakka.
Olenko väärässä jos väitän että kyseisessä talossa oli aikoinaan viinakauppa- On sellainen kuva minulla että olisin äidin kanssa odotellut oven avaamista.
Kyllä viinakauppa oli kyseisessä talossa. Joskus oli alakylälle päin pitkä jono asiakkaita odottamassa oven aukeamista. Tästä talosta viinakauppa siirtyi Urheilukadun varteen rakennettuun taloon.
Hän oli tosi kiero mies kaupankäynnissä, petti minkä ehti ja osasi ja kyllä osasi.
En lähde arvioimaan Pekan kieroutta, koska minulla ei ole siihen minkäänlaista todistusaineistoa. On vain huhupuheita. Lisänimi "kiero" on alkujaan syntynyt Pekan kieroista silmistä. Ennen muinoin ihmiselle keksittiin heti lisänimi, jos siihen oli aihetta esimerkiksi vammaisuuden tai muun vajavaisuuden takia. Kun hänestä alettiin käyttää liikanimeä Kiero-Pekka, tietämättömät kuvittelivat sen tarkoittavan kauppiaan luonnetta ja sekin luulo levisi ihmisten keskuuteen.
Eräs toinen lieksalainen liikanimen kantaja oli Ronttu-Antti. Tässä tapauksessa sana ronttu ei ole ihan tuulesta temmattu.
Satun tietämään mistä nimi tulee, vaan mitäpä tuosta huutelemaan. Olin muuten juoksupoikana Talouskaupassa juuri silloin kun Antti kuoli. Vakinainen juoksupoika, joka on tullut kuuluisaksi muustakin, oli silloin lomalla.
Muistan Antin ja Kuhmonkadun myymälän hyvin. Antti liikkui mustalla polkupyörällään ja tarkkana miehenä poimi teiden varsilta tarakalleen kaiken polttopuuksi kelpaavan. Puutalo on vieläkin pystyssä ja käytössä Kuhmonkadulla. Se viereen rakennettiin 60-luvulla punatiilinen liikehuoneisto, jota myös on käytetty moniin tarkoituksiin. Vanhan rakennuksen liikehuoneistoon tuli jossakin vaiheessa baari, jota kutsuttiin leikillisesti "Kuolleen hevosen saluunaksi".
Kyllä tiesit mistä Kiero-Pekka sai nimensä.
Antin ja Emman lapsista ainoastaan Esko elää.
Esko oli minun esimies silloin.
Onhan sanonta, että kauppa perustuu aina pieneen petokseen! Ja varsinkin autokauppa!
Sahojenhan piti palaa 3-5 vuoden välein,koska eihän ne aikoinaan muuten kannattaneet. Veturin kipinä oli yleinen ja hyväksytty syttymissyy.
Veturin kipinästä se Mätäsvaan nimetty Palovaarakin kuulemani mukaan joskus 50-luvulla syttyi. Oli kaiketi isohko metsäpalo. Tais mennä sahatavaraa jonnin verran.
Kertokaa, jotka Mätäsvaaran Palovaaran palosta jotain tiedätte?
Entisellä Lieksan Puunjalostustehtaalla oli tulipalo 1970-luvun alkuvuosina. Tehtaalla oli silloin jo uusi omistaja konkurssin jälkeen. Palon syttymissyy jäi epäselväksi.
Virallisesti sitä pidettiin sähkölaitteista syttyneenä.
Sekin on mahdollista.
Hyvin mahdollista. Myös Kevätniemen sahan palo sai alkunsa sähkölaitteen eli tässä tapauksessa öljykatkisijan ylikuumenemisesta ja räjähdyksestä.
Kaikkein parasta, että, ikäihmisenä osaa kamuttaja parhaiten, asialinjoin hassuttaa rehellisesti kaikkia kusipää pölvästejä.
Palot toki on kohta muisteltu, mutta Kuopion kapakasta terveisiä. ;)
Ja hämmentäkäänne lisää, kaikkea parempaa oikeudenmukaisuutta. Paloista suurin on joskus mielemme palo.
En tohdi mieleltäni olla kovinkaan palava tai paloani vailla.
Hyvyys kannattaa katsoa, monin puolin. Pahuuden kanssa olen vastakkain. Sopivasti sotilas.
PS. sekava on elon ymmärrys.
Tässä tulipaloista hieman faktaa ja fiktiota.
Nyt löytyy paloja tarpeeksi kaikille.
Leipäpaloja vai tulipaloja?
Metsästä, kaikesta saat leipäsi, jos osaat.
https://www.youtube.com/watch?v=8FSliiIeI8o
En tähän hätään ennätä lukea viestiketjua läpi, mutta joko kamuttajaa on syytetty täällä kovinkin monesta palosta?
Varmaankin pakenit niiden tähden pois Lieksan suunnalta....
Minun mottoni on "en tunnusta, vaikka itse teosta yllätettäisiin".
Kamuttaja+onkin+prosenttijengiläinen***+joka+ei+tunnusta+-ainakaan+ihan+kaikkea-+vaikka+jäisi+kiinni+heti+ja+välittömästi.
Voi näitä aikoja kun tällaisia historiallisia ketjuja täällä oli. Kuinkahan sen saisi takaisin.
Ei omistajan vaihdos tuonut parannusta tämän palstan valvontaan ja niin "tietäjät" katosi kun heidän vainonsa sai jatkua.
Just niin, just niin kävi.
Rantalassahan palo joskus niitä kasarmija.
1950-luvun lopulla paloi Rantalassa Kurapuron lähellä iso heinälato salaman sytyttämänä.
Eihän siellä ollu heinälatoja muilla kun Peltoniemen Reinolla. Reinonko paloi.
Eihän sellaista ole ollutkaan kuin Reino Peltoniemi.
Nälkäniemen saha paloi 1956, ei 1952.
Se paloi 1962 ja sillä saletti muut pitäkää kitanne kiinni.
Paloi 1956 ja sillä sipuli.
Kevätniemen saha on Lieksassa sijaitseva Binderholz Nordic Oy.n omistama sahalaitos joka tuottaa kuusisahatavaraa. Sahan vuosituotantokapasiteetti oli vuonna 2013 250 000 kuutiometriä ja sen palveluksessa oli noin 50 henkilöä.
Saha rakennettiin 1902–1903 ja sen ensimmäinen omistaja oli Pankakosken ja Kuokkastenkosken ruukit omistanut Ab Kuokkastenkoski Järnverk joka teki kuitenkin konkurssin kesällä 1903. Metsähallitus vuokrasi 1908 sahan Joensuu-Nurmes rautatierakennustyömaan tarvitseman puutavaran sahausta varten ja osti sitten sahan vuonna 1909. Saha tuhoutui tulipalossa joulukuussa 1910 ja uusi sahalaitos valmistui keväällä 1911. Sahatavaran vienti ulkomaille alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Vuonna 1932 saha siirtyi valtioenemmistöisen Veitsiluoto Oy:n omistukseen. Saha paloi uudelleen 1956 ja uusi saha rakennettiin 1958. Veitsiluoto myi sahan 1985 Vapo Oy:lle, sahan vuosituotantokapasiteetti oli Veitsiluodon omistajakaudella noussut 60 000 kuutiometristä 140 000 kuutiometriin. Vielä 1950-luvulla saha työllisti 350 työntekijää ja 50 toimihenkilöä sekä epäsuorasti puunhankinnassa 600–1000 metsätyömiestä ja 200–300 hevosta. Vuodesta 1963 alkaen sahalle alettiin tuoda puuta myös Venäjän Karjalasta ja tätä jatkui aina vuoteen 1986 jolloin Lieksanjoen uitto loppui. Puun tuonti Venäjältä alkoi taas uudelleen 1994.
Kevätniemen sahaa on uudistettu useita kertoja, viimeksi 2019, jolloin valmistui uusi sahalinja.
Vapo Timber myi tammikuussa 2016 Kevätniemen ja Nurmeksen sahalaitokset itävaltalaiselle Binderholz GmbH:lle, joka jatkaa sahausta molemmilla paikkakunnilla.
Kirjallisuutta
Unto Palokas : Kevätniemen saha 100 vuotta : Kevätniemen saha 1902-2002. Vapo Timber 2002 ISBN 9515323991
Wiki