Jopa Erälehden toimittaja kala-harri on kertonut ampuneensa yli 100 jo vuonna 2010 hirveä..........pistää miettimään että kuinka tuo voi olla edes mahdollista.
tämän olen siis lukennut erä lehden omilta keskustelu palstoilta, jossa hän on sen itse kirjoittanut:
12.04.2010, 12.4.2010 16:50
Kala-Harri
Majava ja karhu ovat vähän eri asioita. Viisi karhua ampuneena tiedän karhulle tappavan alueen. Tiedän myös hirvelle (liki sata ammuttu) ja majavallekin ne varsin hyvin. Majava tuskin tulee haavoittuneena päälle hengenvaarallisesti. Joten voi ampua niskalaukauksen kerralla.
Vaikka otan trofeet talteen, en rääkkää eläintä. Jäljiltäni ei ole koskaan jäänyt minkään maan kamaralle yhtään haavakkoa, ei koskaan. Pisimmilläänkin sitkeä gnu on kulkenut sydänlaukauksen jälkeen n. 300 metriä. Yleensä pyrin rankalaukaukseen ulkomaiden jahdeissa. Vaikka jäljittäjät ovat siellä parempia kuin monella suomalaisella olevat ns. jälkikoirat, mutta on siellä pusikot melkoisen paljon sakeampia. Kun rankaan tinttaa, niin varmasti tipahtaa paikalleen.
Mutta taapeloikaa vaan tyylillänne, ei se minun pussista ole pois.
Lohta ei oteta, se annetaan
Tässä linkki erä-lehden sivustoon jossa kyseinen tieto löytyy:
http://eralehti.fi/keskustelu/aihe/era_postst10594_ensimmaista-kertaa-masse-jahtiin/page/2/
Omasta mielestäni on kohtuutonta että yksittäinen metsästäjä ehtii noin monta hirveä edes ampua elämänsä aikana.
Hirven metsästyksen valvontaa pitäisi ehdottomasti tiukentaa ja kaatolupia vähentää 40%.
Nyt olisi aihetta ehkä aloittaa keskustelu aiheesta.
tämän olen siis lukennut erä lehden omilta keskustelu palstoilta, jossa hän on sen itse kirjoittanut:
12.04.2010, 12.4.2010 16:50
Kala-Harri
Majava ja karhu ovat vähän eri asioita. Viisi karhua ampuneena tiedän karhulle tappavan alueen. Tiedän myös hirvelle (liki sata ammuttu) ja majavallekin ne varsin hyvin. Majava tuskin tulee haavoittuneena päälle hengenvaarallisesti. Joten voi ampua niskalaukauksen kerralla.
Vaikka otan trofeet talteen, en rääkkää eläintä. Jäljiltäni ei ole koskaan jäänyt minkään maan kamaralle yhtään haavakkoa, ei koskaan. Pisimmilläänkin sitkeä gnu on kulkenut sydänlaukauksen jälkeen n. 300 metriä. Yleensä pyrin rankalaukaukseen ulkomaiden jahdeissa. Vaikka jäljittäjät ovat siellä parempia kuin monella suomalaisella olevat ns. jälkikoirat, mutta on siellä pusikot melkoisen paljon sakeampia. Kun rankaan tinttaa, niin varmasti tipahtaa paikalleen.
Mutta taapeloikaa vaan tyylillänne, ei se minun pussista ole pois.
Lohta ei oteta, se annetaan
Tässä linkki erä-lehden sivustoon jossa kyseinen tieto löytyy:
http://eralehti.fi/keskustelu/aihe/era_postst10594_ensimmaista-kertaa-masse-jahtiin/page/2/
Omasta mielestäni on kohtuutonta että yksittäinen metsästäjä ehtii noin monta hirveä edes ampua elämänsä aikana.
Hirven metsästyksen valvontaa pitäisi ehdottomasti tiukentaa ja kaatolupia vähentää 40%.
Nyt olisi aihetta ehkä aloittaa keskustelu aiheesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tappaminen on huvimetsästäjälle addiktio, jota ei voi hallita.
Hoidon sijaan örveltäjät huvittavat itseään eläinten lahtaamisella ja luonnon tuhoamisella.
No mutta, Sateenkaaripoitskinuhan aliaksineen hiljan kertoi, kuinka hän Huvimetsästyslaavuilla peuhailee huvimetsästäjäpoikakavereidensa kanssa. Siellä ei ensinkään ole oikeita ampuma-aseita, ainoat laukaukset purskautetaan huvimetsästäjän henkilökohtaisesta pippeliaseesta, tietenkin mukana olevien huvimetsästäjäpoikakavereiden hanureihin.
Niin tuollaiset huvimetsästäjät saavat perverssiä tyydytystä tappamisesta, etenkin puolustuskyvyttömän eläimen rääkkääminen ja tappaminen on näille junteille kliimaksi. Säälittävät raukat yrittävät näin päteä ja samalla pönkittävät lerpahtanutta miehuuttaan. Lisäksi metsästysasehan on munanjatke.
ne sitä eläintä kun kliimaksi tulee, siis se orkasti?
No nyt löysit oikean palstan. Ihmettelinkin provosointiasi hirvenmetsästys palstalla.
Juttuhan on niin, että jonkun ne on ammuttava. Hirviporukoissa on suurin osa miehistä sellaisia, jotka eivä ammu syksyn aikana laukaustakaan, eivät uskalla.
Nämä huppelipojat ja Tapiolaryhmän tyttelit haluaisivat tietysti, että sudet tappaisivat hirvet raatelemalla.
Nämä kyseiset luonnosta vieraantuneet ovat korottaneet ihmisen Jumalan asemaan, metsästäjän pitäisi heidän mielestään jättää tällaiset raakalaismaiset ampumiset viranomaisille ja Isikselle.
Heille ei myöskään mene jakeluun se, että metsästäjän luoti tappaa pääsääntöisesti nopeasti ja kivuttomasti, toisin kuin susien tappamat ja hänkin kuuluu luomakuntaan sekä poistaa reviirilleen tulleet kilpailijat, sudet.
Nämä samaiset hihhulit sitten hakevat koiria Venäjältä ja Virosta muka eläinsuojelullista syistä ja kitisevät kun joku ohjaa koiraansa niskavilloista, hyväksyvät kuitenkin raatelun susilta ja pitävät sitä hyväksyttävänä, on kuulemma luonnollista.
Ihminenkö on Jumala, ei eläin joka on joskus metsästämällä hankkinut ravintonsa?
Kyllä kiintiöt, Seuruemetsästyksessä on paikallaan,pääsevät nämä muutkin,
-metsästys-seuran-yhteisluvassa olevat edes kerran elämässään
edes yrittämään kaatoa.Hirvet kulkevat yleensä niitä samoja reittejä vuosikausia.
Hirvi-porukoissa on niin sanottuja,Alffa-metsästäjiä jotka juonittelevat,muista jäsenistä
piittaamatta itselleen ne tilanteet joissa sitten tapahtuu,useasti tällaisen tilanteen
pääseminen on vaatinut jonkinmoista,rikos/kynnyksen ylitystä,muita jäseniä kohtaan.
"En kannata eräjormien tarinoita,jotka perustuvat pakolla viranomaisten määräämiin
tappoihin,tämä ei ole enää metsästystä."
"En myöskään kannata ,Harrastus-muotoista metsästystä jossa tapetaan eläimiä"
tämäkään ei kuulu metsästykseen.Metsästys-seuran nimen taakse on vuosien varrella
peseytynyt värikästä porukkaa,joka on toiminallaan pilannut Mesästys-seurojen alkuperäisen tarkoituksen.
Metsästys on jengiytynyt aika pahoin. Useammasta seurasta kasaantunut porukka jahtaa laajalla alueella siinä ei seuran säännöillä eikä rajoilla ole mitään merkitystä. Näkyy parhaiten karhun,hirven ja ilveksen metsästyksessä.