24.12.2015 Lieksan Lehti kirjoitti ensi kesän Pielisen messuista, joiden erikoisuus on Lentierasta Lieksan Meteliin uitettava tukki, jonka kulkua seurataan GPS-lähettimen avulla.
Lehden mukaan ensi vuonna ovat sekä Lieksanjoen uittotoiminnan alkamisen 60-vuotisjuhlavuosi että rajauittojen loppumisen 30-vuotisjuhlavuosi.
Todellisuudessa Lieksanjoen uittotoiminta alkoi kuitenkin jo vuonna 1860, jolloin asiakirjojen mukaan Hasaniemen höyrysahan isännöitsijä ja myöhemmin omistaja Miron Smirnoff uitti ensimmäisen virallisesti kirjatun puuerän Repolasta Lieksanjokea pitkin sahalleen Pielisjoen suuhun.
Lieksanjoen sivuhaaran Tuulijoen kautta uitettiin rajantakaista puutavaraa 110 vuoden ajan vuodesta 1860 vuoteen 1970 saakka. Tosin sota keskeytti rajauitot pitkäksi aikaa ja uitto Tuulijoella alkoi sotien jälkeen uudelleen vuonna 1955, jolloin uitettiin ensimmäinen puuerä, noin 73000 kiintokuutiometriä.
Lieksanjoella uitto alkoi sotien jälkeen uudelleen vuonna 1956 ja sitä kesti keskeytyksittä vuoteen 1986 saakka. Uiton uudelleen alkamisesta Lieksanjoella tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Sitä muistellaan ensi kesän messuilla.
Lieksanjoen uittoa hallitsi Enso-Gutzeit Oy. Vuosina 1956–1986 uitettiin Neuvostoliitosta yhteensä runsaat 8 miljoonaa kiintokuutiometriä puuta Lieksanjokea pitkin.
Viimeinen puu ui rajan yli 7.8.1986 klo 10.30. Tällöin päättyi Lieksanjoen rajauitto Suomen ja Venäjän Karjalan välillä. Siitä tulee kesällä 30 vuotta.
Kaiken kaikkiaan Lieksanjoessa on arvioitu uitetun noin 25 miljoonaa puukuutiometriä 125 vuoden aikana. Se tarkoittaa noin 300 metriä kanttiinsa olevaa puukuutiota!
Tänä vuonna tulee siis kuluneeksi rajauiton alkamisesta 156 vuotta! Jo ennen puiden uittoa ja sen jälkeen Lieksanjoki on toiminut vuosisatojen ajan salakuljetus- ja kauppareittinä, kalasaaliiden antajana, mekaanisen energian lähteenä myllyissä, sahalaitoksissa, puuhiomossa, sähköenergian lähteenä vesivoimalaitoksissa, viemärinä, juomavesilähteenä ja nykyisin myös virkistyksen lähteenä vaellusreitteineen, koskenlaskumahdollisuuksineen ja koskikalastuspaikkoineen.
Lähteet mm.: ”Puuta rajan takaa”,Pro gradu, Minna Oksanen, ja ”Rajaseudun historiaa Lieksasta”, Asko Saarelainen.
Lehden mukaan ensi vuonna ovat sekä Lieksanjoen uittotoiminnan alkamisen 60-vuotisjuhlavuosi että rajauittojen loppumisen 30-vuotisjuhlavuosi.
Todellisuudessa Lieksanjoen uittotoiminta alkoi kuitenkin jo vuonna 1860, jolloin asiakirjojen mukaan Hasaniemen höyrysahan isännöitsijä ja myöhemmin omistaja Miron Smirnoff uitti ensimmäisen virallisesti kirjatun puuerän Repolasta Lieksanjokea pitkin sahalleen Pielisjoen suuhun.
Lieksanjoen sivuhaaran Tuulijoen kautta uitettiin rajantakaista puutavaraa 110 vuoden ajan vuodesta 1860 vuoteen 1970 saakka. Tosin sota keskeytti rajauitot pitkäksi aikaa ja uitto Tuulijoella alkoi sotien jälkeen uudelleen vuonna 1955, jolloin uitettiin ensimmäinen puuerä, noin 73000 kiintokuutiometriä.
Lieksanjoella uitto alkoi sotien jälkeen uudelleen vuonna 1956 ja sitä kesti keskeytyksittä vuoteen 1986 saakka. Uiton uudelleen alkamisesta Lieksanjoella tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Sitä muistellaan ensi kesän messuilla.
Lieksanjoen uittoa hallitsi Enso-Gutzeit Oy. Vuosina 1956–1986 uitettiin Neuvostoliitosta yhteensä runsaat 8 miljoonaa kiintokuutiometriä puuta Lieksanjokea pitkin.
Viimeinen puu ui rajan yli 7.8.1986 klo 10.30. Tällöin päättyi Lieksanjoen rajauitto Suomen ja Venäjän Karjalan välillä. Siitä tulee kesällä 30 vuotta.
Kaiken kaikkiaan Lieksanjoessa on arvioitu uitetun noin 25 miljoonaa puukuutiometriä 125 vuoden aikana. Se tarkoittaa noin 300 metriä kanttiinsa olevaa puukuutiota!
Tänä vuonna tulee siis kuluneeksi rajauiton alkamisesta 156 vuotta! Jo ennen puiden uittoa ja sen jälkeen Lieksanjoki on toiminut vuosisatojen ajan salakuljetus- ja kauppareittinä, kalasaaliiden antajana, mekaanisen energian lähteenä myllyissä, sahalaitoksissa, puuhiomossa, sähköenergian lähteenä vesivoimalaitoksissa, viemärinä, juomavesilähteenä ja nykyisin myös virkistyksen lähteenä vaellusreitteineen, koskenlaskumahdollisuuksineen ja koskikalastuspaikkoineen.
Lähteet mm.: ”Puuta rajan takaa”,Pro gradu, Minna Oksanen, ja ”Rajaseudun historiaa Lieksasta”, Asko Saarelainen.
Vastaukset 118
Vanhimmat
Ei mutta jopas jotakin.
En ole huomannut, että olet tehnyt tällaisen avauksen, jota sanoisin todella kiinteästi Lieksaan historiaan liittyväksi.
Kyllä nyt on Lieksan lehti tipahtanut kärryiltä uitto vuosista.
Minäkin aivan henkilökohtaisesti muistan nuo uitot paljon kauemmalta ajalta.
Ne puomit ja pollarit uusittiinkin jo yli 60 vuotta sitten kun olivat menneet lahoiksi.
Junttaporukka oli kaksi talvea koskesta alaspäin töissä.
Se puomivahdin vahtikoppikin (Puavon pömpeli) oli jo silloin yli 50 vuotta vanha.
Se olin tosiaan minä, mutta kone ei jostain syystä suostunut tunnistamaan minua vaikka olin kirjautunut.
Todella mielenkiintoisia asioita.
Osaako kukaan kertoa niistä ajoista kun lieksalaisjemmarit levittivät käsin pelloille ajamansa paskatunkiot? Muuallahan se tehtiin talikoilla.
Täällä syvässä Etelässä käsityötaito elää uutta nousua.
Löytyy käsintehtyjä huonekaluja, puukkoja, vaatteita, karjalanpiirakoita ja vaikka sun mitä.
Jotkut luomuviljelijät levittää lannan käsin (;-)) ja hoitavat kompostinkin käsin.
Olisikohan taito Lieksasta peräisin?
Minä muistan monet tukkisumat joessa
Olinpa muutamana kesänä Metelissä tukinerottelussa ja niputtamassa.
Metelissä minähi päevetyn, kolomena kesänä. Vuodet oli 71-73.
Matoniemessä oli aikoinaan varsin värikästä porukkaa töissä
mm.Sirkkavaaran sulttaani ja Pikku-Emppu
Nuoren koululaisen silmissä uittojätkät näyttivät 50- - 60-luvuilla hyvin vanhoilta ukoilta. Matoniemi jäi mieleeni mukavana kesätyöpaikkana oikeiden tukkilaisten kanssa touhutessa. Miesten oikeat nimet eivät jääneet mieleen, koska jokaisella oli heille paremmin sopivat kutsumanimet kuten Poprikohvi, joka oli eräs vanhimmista konkareista. Silloin tällöin sattui saappanilta putoamisia puiden sekaan ja sekös nauratti vahingoniloisesti. Myös Poprikohvi kävi sukelluksissa ja muiden mukana me nuorimmatkin uskalsimme nauraa hänen molskahdukselleen. Osasimme kuitenkin arvostaa vanhempien mestareiden ammattitaitoa.
Matoniemen lajittelupakka oli keskellä jokea. Rautaveneellä kämppäemännän tuomat kahvit nautittaiin saappaneilla ja rantasauna oli käytettävissä jokaisena iltana. Iltapuhdetta vietettiin usein vastarannan vartiolla pelaamalla shakkia rajamiesten kanssa. Uittokämpältä ei ollut sallittua tehdä vaellusretkiä mihinkään suuntaan. Olimmehan rajavyöhykkeellä, jota varten meillä piti olla rajavyöhykeluvat. Työviikko oli kuusipäiväinen ja sunnuntaiksi pääsi käymään kotona, jos halusi. Linja-autokuljetus Matoniemeen oli järjestetty lauantai-iltapäiväksi ja maanantaiaamuksi.
Lieksanjoki työllisti kesäisin vanhojen tukkijätkien lisäksi satamäärin enimmäkseen nuoria miehiä Matoniemestä Vasikkanimeen.
Metelin niputuslaitos valmistui vuonna 1964. Samana vuonna valmistuneeseen Pankakosken vesivoimalaitokseen oli Pohjois-Karjalan Uittoyhdistys hankkinut nippunosturin nippujen siirtämistä varten laitoksen ohi. Samaan aikaan sai myös Lieksankosken voimalaitos nippunosturin. Lieksankoskella oli laitoksen vierellä uittoränni vuodesta 1961 – 1963 puiden irtouittoa varten. Betonirakenteet nippunosturia varten olivat valmistuneet jo Lieksankosken laitoksen rakentamisen yhteydessä. Ennen Metelin niputuslaitoksen valmistumista puiden niputtamista oli suoritettu Lieksanjoen suulla Timitran puoleisella rannalla.
Nykyinen Järvi-Suomen Uittoyhdistys on purkanut omistamansa Lieksanjoen laitosten nippunosturit kymmenisen vuotta sitten. Vain nosturien Kemijoki Oy:lle kuuluvat betonirakenteet ovat jäljellä.
http://www.europeana.eu/portal/record/2021008/M011_119590.html
Ei tullut koskaan käytyä kummallakaan työmaalla.
Tunsin monia siellä olleita.
Lieksassa oleva niputuslaitos oli kaarisillan yläpuolella ilmaradan paikalla eikä joki suulla. Niputus laitoksen jälkeen ennen kaarisiltaa sidottiin niput helmi nauhaksi noin 20 nippua peräkkäin 2 rinnakkain. Rautatiesillan jälkeen ne yhdistettiin yhteen 8 nippua rinnan 40 nippua pitkäksi laiva tookiksi yht 320 nippua. Laivan koosta riippuen tämä määrä oli sopiva määrä monelle laivalle . Näin tehtiin tilan ahtauden takia,
Hyvin olet asioista selvillä ja muistat.
Ei tuollaista määrää heikko paatti ole kyennyt vetämään.
Laivathan olivat höyrylaivoja Pankakoski , Vuoksiala oli kai muitakin nämä ainakin.
Tuli Matti niminen laiva ja Karelia oli vähän kookkaampi voimaa enenmän kattilat olivat uusiutuneet voiman lähteenä ei ollut enää puu.
Oli muitakin laivoja, jätän nimien kertomisen vaikkapa nim." onkirjoitettu".
Oliko uittajat venäjänkin puolella
Lieksanjoella Venäjän puolella venäläiset suorittivat puiden uittamisen. Venäjän puiden luovutus suomalaisille tapahtui niin sanotulla vastuulla Venäjän puolella noin kolmen kilometrin päässä valtioiden rajasta. Vastuulla oli töissä suomalaisia ja venäläisiä. Puut luokiteltiin, mitattiin ja lajiteltiin yhdessä. Oleskelu työmaalla oli tarkoin kirjallisilla ohjeilla säädeltyä liikkumisalueineen ja henkilökohtaisine varusteineen. Suomalaiset kulkivat päivittäin töihin Neuvostoliiton puolelle ja palasivat yöksi takaisin Suomen puolelle.
Olet selvästi kamuttaja yhtä puujalkakirjoituksia höpötyksesi ovat ei tosipohjaa
Oli kuka oli silti tietää paljon
Tulipahan oltuu mittoomassa useampana kesänä!
Minun vanha isä kertoo joskus kun oli poikasena uitoilla, tuntuu olleen raskasta työtä.
Kertoi jostain Rytkösestä joka oli tappanut jonkun
Hannes Rytkönen on kuollut jo kauan sitten.
Ei hän uitoilla tappanut ketään, vaan talviaikaan jollain kämpällä viikonloppuna.
Ilmoitti jo päivällä, että tänään hän tappaa tuon miehen.
toiset ottivat huumorina, mutta illalla tappoi puukolla.
Myöhemmin oli vähällä itse tulla tapetuksi erään vielä elossa olevan ravimiehen toimesta, kun meni puukottamaan tätäkin.
Ihmeellistä kun tiesit tuonkin. Alan aavistaa mikä oli ammattisi Lieksassa.
Se on entinen jeppe uskokaa tai älkää
Saattaapa siinä päivä närettä kiertää ennen kuin selvitätte Kamuttajan henkilöllisyyden. Näkyy olevan tärkeämpi asia kuin asiallinen keskustelu.
Jos et vaan itel liene se liero joka esiintyy väliid pellavapäänä wanhaba robetimökki
Enpä ole en, olen vain tuo yksi nimimerkki, syntynyt Pielisjärvellä ja asunut
Lieksassa vielä silloin kun siitä tuli kaupunki. Nyt muualla. Joku on minut tunnistanutkin, mutta eipä haittaa. Taidanpa pistäytyä siellä taas kuun vaihteessa.
Pyydän anteeksi muistivirhettäni!
Tarkistin omista arkistoistani, ja totesin muistaneeni sukunimen väärin.
Henkilö josta kerroin oli Hannes Kähkönen.
Tämä Hannes oli suuri ja voimakas mies.
Kaikki kertomani pitää paikkansa, vain nimessä tuli virhe.
Rytköstä en löytänyt arkistostani joten se tappo on tapahtunut sen jälkeen kun lähdin Lieksasta.
Uskallan myöntää silloin kun huomaan tehneeni virheen tai olleeni väärässä.
Harva myöntää virheensä. Hatun nosto.
Miksi on säilyttänyt kortiston eikös se ole laitonta..
Ei ole.
Ne on olleet melkoisia herroja nuo uittopomot, siis semmoisia porvarinoloisia! Eikös metelissä yksi äijä pudonnut veteen ja oli hukkua? Saivat nostetuksi tajuttoman rannalle ja alkoivat sottailla elvytystä? Eihän siihen aikaan ollut elvytyksestä oikein tietoa, mutta yksi keksi että otetaan housut pois ja laitetaan tupakkaloppi pperseeseen ja puhalletaan? Yksi alkoi puhaltamaan ja sitten toinen, mutta kun oli useampi puhaltanut, niin tuli uittoherra paikalle kysellen tilannetta? Joku ehdotti, että puhalla sinäkin? Uittoherra meni siihen kontalleen ja sanoi,,,minähän en työmiehen jäljiltä laita loppia suuhun, ja käänsi lopin toisinpaäin, ja puhalsi!
Kylläpä kirjoitat kovaa tekstiä. Onko sinun mielestä uittojätkät olleet tälläisiä hirviöitä niin kuin sinä kuvaat. Olen ollut uitossa monessakin kohdassa ollut monen uittopomon alaisena en ikinä ole tavannut tälläisiä ihmisiä kuin sinä kuvaat.Kyllä nämä miehet auttoivat toisiaan niin paljon kuin taidot antoivat myötä loppi oli aivan muussa käytössä ei niin kuin sinä kirjoitat. Koeta ryhdistäytyä ja pysyä asiallisena, tiedä vaikka nämä elossa olevat uittojätkät vielä arvostaisivat sinua.
Ukko- Kempas ei ollut mikään herramainen eikä hänen seuraajakaan. Itse olin Metelissä 68-75.
Ei ollut Kempas, vaan Kemppainen. Seuraaja oli Mikkonen. Asiallisia miehiä molemmat.
Kyllä se on tiedossa. Me uittoammattilaiset kutsuimme häntä ukkokemppaaksi.
Höh? Oletko järjiltäsi kun otat tosissasi? Tarkoitin juttua lähinnä vitsinä, ja vitsinä sen olen aikoinaan kuullutkin! Ja kyllähän se aikoinaan oli selvä kastijako uitossa kuka oli jätkä ja kuka herra, niinkuin savotoillakin!
Eikä tarinassa jätkiä pilkata vaan lähinnä herroja! Kysy joltain kaveriltasi jos joku sinua opettaisi mikä on huumoria ja mikä ei,,jos oppisit!
Tuulijoella oli työmaalle noin 300 metriä rajalta.olin viimeisten joukossa kun uitto loppui 1971.=ltiin veitsiluodon hommissa pomona todella leppoisa mies J.R. Kokkojärvellä Lieksanjoella oli työmaalle rajalta matkaa 2-3 kilometriä.olin molemmissa "luovutuksella"silloin nuorena poikana.
Kokkojärvellähän oli aika paljon miehiä joskus 60- luvulla ja melko iso muonituspiste.
Tunsitko Erosen Martin uittojätkiä ja yksi kalehva oli jätti eukkonsa
Jos tarkoitit kysymyksesi minulle niin vastaan.
Paremminkin tiesin hänet ja olen tavannutkin.
Hän on mies jota kunnioitan.
Minusta ei olisi mihinkään hänen rinnallaan uitossa, ei alkuunkaan.
Minäkin tulin tuntemaan kyseisen henkilön joskus 60-70 luvun puolivälissä ,olin koulupoikana kesä töissä hänen työ porukassa ylös ottajana minun tehtävä oli kirjata kaikki rautalenkit ym mitä he käyttivät työ aikanaan. oli kova työntekijä tiesi mitä pitää milloinkin tehdä heti kun tuli hiukan taukoa ei kun tukille, tukki oli työmaan vieressä aina valmiina, minuakin koetti opettaa jonkun verran pysyin mutta matka ei taittunut eteen eikä taakse. Seuravan kerran tapasin vuonna 1973 Kevätniemessä ,olin silloin suorittamassa työ harjoitusta tulevaa ammattiani varten. Siellä hän juoksi pitkin tukkilauttoja yli ,ei mies tarvinnu veneitä avuksi. 20009 törmäsimme Lieksassa ,olin kesälomalla , hän oli lähtenyt muuten vain katselemaan, oli yhtä suora ryhtinen kuin silloin nuorempana. Kävimme paikallisessa kuppilassa siinähän ilta menikin.
Kumpaa tarkoitat Erosta vai Ukko Kempasta
Erosta Martti.
Olet kamu kun valehtelet Martti ei asu täällä
Ei kukaan ole maininnut, että Martti asuisi Lieksassa. Opettele lukemaan!
Opettele kamu oikein kirjoitus olet pelle.
Olen melkein voittanut raittius kilpa kirjoituksen 50 luvulla. Tuli minulle vain jokin yhdys sana virhe ja palkinto sian vei Lerkku Lassi Hatunkylältä.
Kamun sivu ersoonan puujalkavitsejä olet pelle
Juuri äsken sinä kamu sanoit tavanneesi Lieksassa nytkö kiellät pelle aivoton kamu
Jos vierailee Lieksassa ei se tarkoita, että asuu Lieksassa. Sahateknikko tapasi Martin Lieksassa. Martti oli Lieksassa vierailulla.
Hyvä et kiellä olevasi itse kamuttaja se historian pelle lopeta toisten halveksiminen.
kyllä joskus matoniemen-jätkistä oli maanantai aamuna viikonlopun jälkeen niin huonossa hapessa että piti jäädä hattuvaaran- kaupalle kyydistä ja odottaa kaupan aukeamista,saivat loivennnusta olotilaa...tulivat sitten tukkiauton kyydissä päivänmittaan työmaalle jo niin virkeänä
Pankajärven kaupasta sai olutta kaikkina vuorokaudenaikoina kunnes kauppias kääntui helluntalaisuuteen.
Noin vuonna 1964 olin Metelissä puunlajittelussa ja Pankajärven kaupan pihassa sijainneessa vajassa esitti kiertävä elokuvien näyttäjä iltaisin kotimaisia mustavalkoisia elokuvia. Töitä tehtiin kahdessa vuorossa, 10 tuntia vuorossaan, joten aamuvuorolainen ehti illalla vielä elokuviin. Tuolloin kyläkaupasta sai vain pilsneriä, mutta enpä ostanut sitäkään.
Kamuttajan sivupersoonan satuja buahaha
Kuka muistaa kun Lieksankoski oli puista kokonaan tukossa ,oli vähän vettä mitä normaallisesti piti olla " toisin sanoin kuiva kesä". Muutama päivä meni ennen kuin ruuhka laukesi .Alkoi nykyisen riippusillan yläpuolelta.
Taas pelle kamuttaja keksii uutta historiaa Lieksaan. Jätä meidät vihdoin rauhaan.
Muistan kun olin "solimassa" nippuja vanhan leirintäalueen mutkassa. Vuotta en muista.
Niput uivat Lieksanoella tuolla reitillä 1964 - 1985. Sitä ennen uitto oli irtouittoa. Kesällä 1985 nostettiin viimeiset niput voimalaitosten yli.
Etkös sinä ollut silloin jo syvässä etrlässä historianpoliisina pelle hermanni kamu
Kyllä hyvinkin muistan kyseisen tapahtuman ,olin itse ensimmäinen henkilö joka näki .Työnjohtaja alkoi ihmetellä että puun tulo on aika heikkoa ,meneppä katsomaan missä vika .tiedettiin että Lieksankoskessa on aika vähän vettä, ja siellä on isoja ruuhkia. Polkaisin pyörällä Kuuselaan, törmälle heti huomasin missä vika koski tukossa sileän kallion kohdalta puita oli jo silloin jo monta tuhatta kpl ruuhkassa . Ei muuta kuin takaisin Vasikkaniemeen kertomaan mikä on tilanne. Meitä miehiä oli kymmeniä töissä tais mennä noin viikko ennen kuin saatiin ruuhka purettua.hankalinta oli se kun koski oli aivan kuiva, ruuhkan alapuolelta puut tukkivat veden juoksun alapuolelle.
Ensin täytyi saada kosken laita puista vapaaksi jotta saataisiin vettä juoksutettua alaspäin.
olisihan tästä paljonkin kertomista mutta olkoon.
PS. Puita oli noin 20000 kpl samassa läjässä , tuli 2 Pielis lauttaa
Oli se mahtava näky kun noin puolet puista lähti yhtä aikaa liikkeelle 10 tuuman tukit menivät poikki kuin tulitikut.
Tässäpä häiriköille jutun aihetta.
Tapahtuma on ollut ennen vuotta 1961. Vuoden 1960 joulukuussa valmistui Lieksankosken voimalaitos ja kesällä 1961 tukit laskettiin uittoränniä pitkin voimalaitoksen sivuitse. Uittoränni oli käytössä vuoteen 1964 saakka.
Tässä häirikölle "onkirjoitettu" lisää purtavaa.
Kerroppa vaan lisää,ennen kaikkea juuri lieksankosken uitoista!
Olet pölhö kun uskot hullun kamuttajan satuja.
Olen vanha Lieksalainen tiedän tuon kamun legendaksi
Jassoo tietoviisaat kertokaapa vähän syvällisemmin näitä Lieksanjoen nippu uittojuttuja . Metelin erottelusta voitte aloittaa jatkuen niputuslaitokselle edelleen kuka rahtasi ja miten niput pankakoskelle jokin niemi se taitaa olla seuraan mielenkiinnolla
Ei joessa ole ikinä nippuja uitettu irtotukkeja vain se on fagda juttu ääliöt.
Vai on se FAGDA juttu.
Soitinpa juuri henkilölle joka oli hinaamassa viimeisiä nippuja Metelistä Kiviniemeen. Nippulautat tehtiin Metelissä ja hinattiin Pankajärven läpi Kiviniemeen. Pankakoskella ja Lieksassa niput nostettiin nippunosturilla voimalaitosten ohi ja Lieksanjoki suussa tehtiin taas lautoiksi josta niitä hinattiin mm. Uimaharjuun. Uiton loputtua puita ajettiin Venäjän rajalta Märäjälahteen kuorma-autolla jossa ne koottiin hinattaviksi nippulautoiksi.
Kyllä oli hankalaa lähteä niskanrannasta veneellä, kun kiviniemestä laittoivat irtotukit alavirtaan. Tyrjä ja myöhemmin panka laiva ne kiviniemeen hinasi.
Irtouitossa tukit laitettiin lauttaan ,Yleensä oli 85-100 puomia puiden ympärillä , tämän puomin sisälle tukkeia noin 7000-9000 kpl riippuen puiden koosta enenmänkin siitä kuinka tiukka lautta tehtiin.
Tukki niput taas tehtiin nippu tooki." Varmaankin sillä on toinenkin nimi" Aijemmin kirjoitin kuinka paljon oli nippuja eli noin 320 kpl
Laivalla oli omat puomit aina mukana ,ennen kinahmon saarta laiva pyöräytti lautan ympärille.Sen ajan laivat ottivat peräänsä 2 lauttaa. Tuonne Joensuuhun päin meni aikaa noin 2 vuorokautta tuulella voi mennä viikkokin. Aina joskus lauttoja hajosi, voitte arvata muutama tuhat kpl. kulkee sinne tänne. Tuuli pääsi yllättämään
senpä takia oli kesät rannan keruu porukka keräsivät lahtien pohjukoista tukkeja, samalla tarkastivat huvila asukkaiden liiterit onko yhtiön leimalla olevia puita ,oli aika yleinen tapa viedä omaan käyttöön .tapa oli sellainen merkki pölkky uiskenteli pielisellä pää oli sahattu pois eipä tiennyt varmuudella kenen puita on liiterissä-
Muistan tapauksen eräs asukas oli sirkkelöinyt lautoiksi kymmeniä tukkeja.
Ja rannankeruumiehet luki lakia meille pojankurikoille kun rakensimme lauttoja irtotukeista. Nimittäin rautanaula ei tee yhtään hyvää sirkkelin terässä.
Hukkutukkeja nosti köyhät, hinasivat niitä rantaan ja tekivät polttopuiksi.
Etpä ole soittanut minä olin päällikkönä siinä laivassa
En soittanut päällikölle vaan kansimiehelle. Ollaan sukulaisia.
Nytpä keksit kun sen aikanen päälikkö on kuollut kauan sitten.
Ei se vättämättä ole fagdaa, koska se voi olla figdiotakin,,,on kirjoitettu!
Kyllä wanha lieksalainen kirjoittaa aina totta eikä mitään fagdaa!
Wanhalieksalainen näkyy olevan erityisen tarkka ja täsmällinen siitä mitä kirjoittaa.
Tietää paljon asioita ja tuo ne selkeästi esiin.
Hänenlaisiaan tarvittaisiin lisää.
Vai tällä lailla sinä toimit ensin kehut toisen nikeisi ja kohta kirjoitat sillä vastauksen itsellesi. Johan sinulle nauraa kaikki vaika et sinä näy mitään tajuavan vanhuuden horinoiten keskellä. Sinulaisia ei yhteiskuntaa tarvitse elätettäväksi aivan hyödytän kaikille. Horisevat eläkeläiset ovat rasitus taloudelle ja ympäristölle etkö sitä itsse tajua,
Oletkohan nyt aivan tosissasi?
Onko se fagdaa!
Älä viitsi "onkirjoitettu" sotkea tosiasiota. Olet liian nuori tuntemaan, saati ymmärtämään oikeita, tosiasioita.
Lue ja oivalla hetkoisia aikoja jatule sitten esittämään uudestaa "suuret" järkikukkasesi kippejen kera. Vahnat kokeneet jo sulle kohta nauraa. Hoh hoh hoijaa, joulukin jo meni ja lahjat on jaettu..
Onkirjoitettuna minua hieman hävettäisi!!!
Minä muutin 1970-luvulla Lieksaan, ja muistan Partalanmäen Kissakarilta krooliuintini tukkinipun päälle. Otin siinä sitten kesäistä aurinkoa 19 v. sällinä ja Jokikadun tytöt oli vastassa Riikolanlammen mutkassa.
Siellä oli silloin leirintäalue, ja meininki oli nuorena aika mukavaa.
Niputetut tukit on totta. rotestimökki on oikeassa.
80-luvun alkuvuosina kun olin vähän toisella kymmenellä tehtiin kerran silleen että uimalaitoksen kohdalla uitiin nipun päälle. Meitä taisi olla 3 eikä kellään ollut suunnitelmaa siitä eteenpäin. Hyvän matkaa mentiin nipulla ja sitten alkoi tulla kiinnostus päästä takaisin kovalle maalle. Ei ollut mikään mukavin paluumatka kävellä avojaloin takaisin uimalaitokselle. Mutta nyt hymyilyttää sentään jo. =D
Pyydettiin että kertoisin Lieksanjoen/kosken uitosta. Olen aijemmin noin vuosi sitten jonkun verran kertonut mitä itse olen kokenut ja nähnyt. Sen voin kirjoittaa että märkää hommaa oli koskella työssä ollessa.Pitkän päivän olet märissä vaatteissa pelkäät ettei tapahtusi vahinkoa itselle ja työ kavereille ,kaikki mikä vedessä liikkuu on vaarallista, voi lähteä ruuhka yks kas liikkeelle,puut ovat pitkin poikin osa pystyssä. Ei ollut pelastusliivejä ei tunnettukaan. MInun aikana tapahtui töissä 1 hukkuminen nilkkojen murtumia useita ym pientä. Toisin sanoin .ei työ ollut ensimmäisen kesän uittomiehelle sopiva . Tästä olis vielä pitänyt kaivaa esiin sitä tukkilais romantiikkaa, kukapa viitsi katsella noita resusia uittojätkiä,. näistä miehistä sekoitui yhtä aikaa hiki ja pihkan tuoksu.
Varmaan olet ollut monissa Tukkilaiskisoissa.
Minäkin oli aika monissa, mutta en tukilla.
Olin enemmän siellä joukossa jotka piti huolen, että kaikki on hyvin, ja kaikilla menee kivasti.
Jäi mieleen kun kerran Tapio Rautavaara tuli laulamaan ja soittamaan.
Oli sellaisessa kunnossa, että hyvä kun pystyi kävelemään.
Esiintymistä siirrettiin pari tuntia ja koetettiin saada mies kuntoon.
Lopulta lauloi muutaman laulun.
Lieksassa ensimmäiset tukkilaiskisat pidettiin 6.8.1933 klo 13 alkaen kirkkorannassa, eli silloisen satamalaiturin läheisyydessä. Kisoja nimitettiin silloin savottalaiskilpailuiksi. Kisojen isänä pidetään Veitsiluoto Oy:n ylimetsänhoitaja Ilmari Karvosta. Kilpailulajeina olivat ensimmäisissä kisoissa uinti, keluveneellä soutu, köyden veto ja tukilla ajo.
Tukkilaiskisoja pidettiin alkuun vuosittain sotavuosiin saakka ja myös sotien jälkeen. Kisoja pidettiin usein Puunjalostustehtaan ja rautatiesillan välisellä alueella sekä kauppalan leirintäalueen kohdalla Riikolanlampea vastapäätä.
Lieksankoskella kisat pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1968, jolloin yleisöä kerrottiin olleen noin 5000. Viimeiset kisat Lieksankoskella pidettiin vuonna 2002.
Viihdyttäjinä ovat toimineet ainakin seuraavat kuuluisuudet: Esa Pakarinen, Eugen Malmsten, Tapio Rautavaara, Irwin Goodman, Eero Aven ja Leo Lastumäki. Suurimman osan kisojen kuulutustehtävistä vuosikymmenien aikana hoiti Teuvo Vänskä eli Ves-Vänskä.
Joissakin lukemissani lähteissä kerrotaan, että Lieksankoskella koskenlaskua varten vesi oli ostettava voimayhtiöltä, eli tässä tapauksessa Enso-Gutzeit Oy:ltä. Ainakaan 1980-luvulta 2000-luvun alkuun lukuisissa kisoissa yhtiö ei kirjoittanut kisatoimikunnalle minkäänlaista laskua, vaan ainoa kirjallinen ehto veden juoksutukselle vanhaan uomaan koskenlaskua varten oli, että kyseinen toimikunta kustantaa kaikki Ruunaan metsätyömieskodin asukkaat seuraamaan kisoja.
Ehkä muutaman ensimmäisen kisan vedestä on voitu laskuttaakin jokin nimellinen hinta, joka nykyrahassa on ollut satojen eurojen luokkaa, eli lipputuloihin verrattuna hyvin vähäinen summa.
Lähde: Uittoa ja urheilua, Ilmari Karvonen/Asko Saarelainen sekä
läheltä seuranneena wanha lieksalainen
Nyt huomasin, että olet ollut noissakin kisoissa jotenkin mukana.
Olemme tavanneet sitten näissäkin merkeissä.
"Entlieksalainen"varmaan muistaa Kanasaaren lavatanseista jotakin?
Lieksankosken Kanasaaren sijainnin tiedän. Kävin paikalla viimeksi 1980-luvun alussa, ennen vanhan uoman pohjapatojen rakentamista. Saarta esitteli läheisen tilan omistaja Turunen. Saari oli varsin pieni, joten siihen ei kummoista lavaa ole mahtunut. Lieneekö mainitsemasi paikka sama?
Suomessa on ollut muitakin Kanan- ja Kanainsaaria. Luin jostain, että nimi ei liity kanoihin vaan on vanha pakana-ajan nimi ja viittaa johonkin henkiolentoon.
Tanssisaari on ylempänä..oikeltanimeltään Ilosaari. Siellä oli tanssilava vielä 60 luvun alkupuolella.
Muistaakseni se oli Kanasaari,joka tapauksessa siinä Meriläntalon kohdalla ei suuren suuri mutta siitä erottui sellainen lavetin tapainen josta kerrottiin että olisi tansseja pidetty?Kyllähän tuo tanssilavaksi nimeäminen kieltämättä vähän liian suurelta kuulostaa.
Olemme samassa saaressa, jota Turunen minulle esitteli. Vähän veden aikaan saari on oikeastaan niemi kiinni Lieksan puoleisessa rannassa. Vain tulva-aikoina siitä tulee saari. Saari on aika korkea ja kivinen. Lavetilla on saatettu tanssiakin, mutta olisiko se ollut uittomiesten tekeleitä irtouiton ajoilta, jolloin puiden uimista koskessa piti välillä avustaa? Minä on todellakaan tiedä lavetin tarkoitusta. Mielestäni saari (niemi) kuuluu edellenkin Merilän talolle. Olisiko heillä ollut siihen tarvetta? Vesialueesta suurimman osan omistaa tällä hetkellä Kemijoki Oy ja pienen osan omistavat lukuisat koskiosuuksien haltijat.
Kyllä muistan kyseiset herrat ne esiintyivät monesti kisoissa ja tansseissa. Muistan tapauksen Koskikalliolla tansseissa Esan täytyi tauon välillä ottaa nitro tabletti olimme silloin soittajien lepo huoneessa nauttimassa omia eväitä. Esa sanoi että täytys lopettaa, mutta ei voi kun lavalle tekee mieli.
En ole Kanasaaressa koskaan tanssinut siloin1950 luvulla oli jäljellä vähän lattiaa ja kaidetta.Samassa porukassa oli yksi mies joka muisteli aina kaihoisasti miten kivat tanssit oli ja että mentiin valssia varpunen taka taskussa Minä muuten kuulin aina mainittavan Merilänsaareksi.
Ja kiitos taas tetäjät!Selvisipäs sekin .Paljon mukavaa historiaa ja aivan keskustan tuntumasta.
Kanasaaren, jota myös Merilänsaareksi on kutsuttu, lavan arvoitus on tullut selvitetyksi. Mukava harppaus menneisyyteen! Lavakulttuurin kukoistusaikaan, eli sotien jälkeen tanssilavoja nousi moneen niemeen, notkoon ja saarelmaan.
Suomalainen tanssilavakulttuuri on vanhaa ja se on kestänyt jo 100 vuotta. Lieksassa ja Pielisjärvellä on ollut kymmeniä lavoja tai vastaavia paikkoja tanssimista varten. Jokaisessa kylässä oli jonkinlainen tanssipaikka.
1940- luvulta 60-luvulle, jopa 70-luvulle saakka elettiin suurta tanssilavojen kautta, jolloin otettiin kiinni sotavuosien ajan pitkän tanssikiellon synnyttämää vajetta. Moni suuriin ikäluokkiin kuuluva suomalainen on seurausta lavatanssien vaikutuksista. Näin lavoista on ollut kasvavalle Suomelle hyötyä. Minä kuulun tähän 40-luvun puolivälin tienoilla syntyneiden suureen joukkoon.
https://museot.finna.fi/Record/pielinen.M011-42371
Maatalon tai kartanon isännillä saattoi olla rannassa puisia laitureita tanssijoita varten, aivan kuin Merilän Kanasaaressa. Maalaistaloissa häitä juhlittiin tanssien päiväkausia pelimannien säestyksellä. Kesäisin kylien nuoret kokoontuivat tanssimaan kalliolla, silloilla ja kattamattomilla puisilla lavoilla. Kansanperinteeseen kuuluivat silloin myös tappelut ja pahimmat pukarit saattoivat joutua jokeen tai järveen jäähdyttelemään tunteitaan.
Lavojen omistajina olivat seurat, ammattiyhdistykset, puolueet, urheilujärjestöt jne.
Liitteen kuvan Timitran lava kuului Lieksan Työväenyhdistykselle.
Olisko ollut niin paljon yhteistä demareilla ja skp:llä että laski puhuja pönttöön kilpailevan puolueen edustajan puhumaan kyseiselle lavalle?
Ei kuulunu työkkärille vaan komukoille se on saletti
Näinhän se oli .SKP oli omistaja Timitran lavan. Olen käynyt kyseisellä lavalla 1950 luvulla kuuntelemassa Hettta Kuusista Muistan että puhe tuli susuvalla Suomen kielellä ,Tais hän puhua myös Venäjää mutta ei täällä.
-----Lieksanjoella uitto alkoi sotien jälkeen uudelleen vuonna 1956 j----
Tuohon tietoon en oikein usko, miksi oli pidetty 8 vuoden tauko uitoissa. Miten puut olisi muulla tavalla tuon aikaa kuljetettu saloilta, ei niitä sen ajan kuormureilla kannolta haettu eikä hevosilla rahdattu kun joki oli vieressä. Pikemminkin olisi oltava 1946 vuonna.
Kyllä se on totta. On ne asian tarkistelleet ennen tätä rumbaa, vai pitäskö sanoa ripaskaa:
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/107794-pielisen-messut-odottaa-viikonlopuksi-tuhansia-kavijoita
Facebookin puolella paljon siitä. Pielisen messut haulla.
Ei varmasti pidä paikkaansa. Sumat kulki koko 50-luvun. Venäjältä vain ei tullut ennen kuin 1956.
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että uitto loppui Lieksanjoesta sodan takia. Rajauiton Neuvostoliitosta sota kuitenkin lopetti ja se alkoi uudelleen vuonna 1965.
Kanasaari oli alimmainen saari ja ylempää sanottiin 50luvulla tanssisaareksi. Ja olivat Turusen "Vilkin" omaisuuta
https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/?zoomLevel=1&coord=525406_7159061&mapLayers=801+100+default,3400+100+ortokuva:indeksi×eries=1950&noSavedState=true&showIntro=false&lang=fi
Vuosi 1973 hyvin näkyy ilmakuvassa metelin erottelu paikka.
Eli linkki ei toimi menee maanmittauslaitos historialliset ilmakuvat sieltä löytyy.
Tuossapa toisenlaisia kuvia samalta paikalta:
https://finna.fi/Record/lusto.knp-92929
Nämä muistelut olivat huippuja.
Puun uitossa oli myös syvä joki -tyylistä kanssakäymistä banjon soitolla säestettynä
Noista vanhoista ilmakuvista näkyy puomit ja tukki sumatkin..
Tässä ketjussa on paljon ja hyvää asiaa.
https://julkaisut.metsa.fi/wp-content/uploads/sites/2/2021/03/a69.pdf
Käykäähän lukemassa
Höpö höpö juttuja taas
Ensi vuonna, eli vuonna 2026, tulee kuluneeksi 40 vuotta kun uitot päättyivät. Uiton jälkeen jäi Metelin niemeen ja Kuikkalahteen jäljet, jotka eivät ole häipyneet. On suuri vaiherikasa sekä yksittäisiä vaihereita ja rautalankoja pitkin metsiä. On useita peltitynnyreitä ja muuta pienenpää tavraa. Olisikohan aika korjata ne ja soorittaa näin luontoteko.
Onko kenelläkään tietoa, kuka oli Ruunaan koskilla aikoinaan ”koskenvartijaksi” sanottu vanha mies? Sukunimi saattoi olla Turunen, mutta en ole varma.
Teimme Etelä-Suomesta autoretken Ruunaalle noin 1963-65 ja saimme koskelle oppaaksi vastahakoisen vanhan miehen, joka vei vesistön yli ruuhellaan.
Taivallettiin hiljaisuudessa metsäpolkuja ja pitkospuita ja välillä pysähdyttiin loitsimaan ja kysymään lupaa luonnon ja kosken haltijalta. Suostui oppaaksi vasta, kun vakuuttelimme, että emme ole kovin ”ristillisiä”.