Joka joulu toistuu tämä sama kaava.
Minä kauniisti pyydän vaimoani ennen joulua, että voisiko sitä jouluruokaa valmistaa vain sen verran, että se viimeistään joulupäivänä loppuisi.
Niin pyysin jälleen kerran tänäkin jouluna, kauniisti, ystävällisesti....
Kävi samoin, kuin muinakin jouluina.
- ennen joullua maanantaina kävin ostamassa 3 kg kinkun ja sain vaimoltani ankarat nuhteet, tuo ei riitä mihinkään. Niinpä panin sen tiistaiaamuna uuniin ja paistoin, sillähän siitä pääsee, syödään se pois. Tiistaina siis alkoi kinkun syönti, hyväähän se oli.
- aattoaamuna paistettiin toinen n. 2,5 kg kinkku ja kaikkea muuta oli varattuna
- torstaina eli jouluaattona söimme siis kaikkia runsaita jouluruokia, oli väkeäkin: 5 aikuista ja 5 lasta
- perjantaina jatkettiin jouluruokien syömistä, vieläkin oli väkeä, 5 aikuista ja 4 lasta
- lauantaina jatkettiin jouluruokien syömistä, nyt oli ylimääräinen joukko jo lähtenyt, vain me kaksi
- sunnuntaina jouluruokia oli runsaasti jääkaapissa, niitä syötiin kahdestaan
- nyt maanantaina oli jouluruokia jääkaapissa runsaasti ja syömistä jatketaan
- huomenna tiistaina on vielä jouluruokia jääkääpissa ja uskaltaako niitä enää syödä?
- alkaa olla kriittinen bakteeritilanne varmaan laatikoissa ja joissakin muissakin !
Kai ne on harakoille heitettävä pakkaseen ulos, harakat ovat minun lemmikkilintujani - jaa miksi? Ne syövät kesällä pihasta kotilot pois, siksi rakastan harakoita ja haluan pitää ne ystävinä, jotka käyvät säännöllisesti pihallani.
Hyvää joulun jälkeistä aikaa kaikille, niille, joille kävi yhtä huonosti kuin minulle ja niille, jotka osaavat oppia jotain uutta vielä ... onnellisia te!
Tällainen oli siis tämä joulu jälleen, ei siitä varmaan koskaan pääse eroon, tällaisena se tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, niin kauan kuin vaimolla voimia riittää ...
Minä kauniisti pyydän vaimoani ennen joulua, että voisiko sitä jouluruokaa valmistaa vain sen verran, että se viimeistään joulupäivänä loppuisi.
Niin pyysin jälleen kerran tänäkin jouluna, kauniisti, ystävällisesti....
Kävi samoin, kuin muinakin jouluina.
- ennen joullua maanantaina kävin ostamassa 3 kg kinkun ja sain vaimoltani ankarat nuhteet, tuo ei riitä mihinkään. Niinpä panin sen tiistaiaamuna uuniin ja paistoin, sillähän siitä pääsee, syödään se pois. Tiistaina siis alkoi kinkun syönti, hyväähän se oli.
- aattoaamuna paistettiin toinen n. 2,5 kg kinkku ja kaikkea muuta oli varattuna
- torstaina eli jouluaattona söimme siis kaikkia runsaita jouluruokia, oli väkeäkin: 5 aikuista ja 5 lasta
- perjantaina jatkettiin jouluruokien syömistä, vieläkin oli väkeä, 5 aikuista ja 4 lasta
- lauantaina jatkettiin jouluruokien syömistä, nyt oli ylimääräinen joukko jo lähtenyt, vain me kaksi
- sunnuntaina jouluruokia oli runsaasti jääkaapissa, niitä syötiin kahdestaan
- nyt maanantaina oli jouluruokia jääkaapissa runsaasti ja syömistä jatketaan
- huomenna tiistaina on vielä jouluruokia jääkääpissa ja uskaltaako niitä enää syödä?
- alkaa olla kriittinen bakteeritilanne varmaan laatikoissa ja joissakin muissakin !
Kai ne on harakoille heitettävä pakkaseen ulos, harakat ovat minun lemmikkilintujani - jaa miksi? Ne syövät kesällä pihasta kotilot pois, siksi rakastan harakoita ja haluan pitää ne ystävinä, jotka käyvät säännöllisesti pihallani.
Hyvää joulun jälkeistä aikaa kaikille, niille, joille kävi yhtä huonosti kuin minulle ja niille, jotka osaavat oppia jotain uutta vielä ... onnellisia te!
Tällainen oli siis tämä joulu jälleen, ei siitä varmaan koskaan pääse eroon, tällaisena se tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, niin kauan kuin vaimolla voimia riittää ...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoittakaapa vihkoseen kuinka paljon mitäkin ruokaa teillä oli tarjolla jouluaattona. Sitten puolitatte kaiken ensi jouluksi. Hirvittää heittää ruokaa menemään.
Tai sitten vaihdatte kokkia.
Ei onnistu mitkään suunnitelmat. Vaimo laittaa ja ostaa, niin että varmasti riittää. Nytkin on vielä pakasteessa lisää, joka tosin säilyy, ei tarvitse yhteen putkeen syödä. Syksyllä söin viimeisen viime joulun lanttulaatikon tai en ole varma, vaikka pakasteessa olisi vielä niitä viime jouluisiakin.
Asumme kaupan vieressä, mutta kolme pakastinta on oltava aina täynnä. No yksi on sentään itse noukittuja marjoja.
Se tapa, mikä on joskus opittu, pysyy lujassa. Arkenakin meillä on aina liikaa ruokaa. Vaimo valittaa, että miksi syöt niin vähän, että aina jää puoli kattilallista. No minä en halua lihoa syöttöporsaaksi, vaan olen aina pitänyt painostani huolta, hoikkana aion pysyä jatkossakin. Sitä ruokaa syödään meillä siis aina 'vanhana', koska uutta ruokaa pitää aina tehdä, vaikka jääkaapissa on eilisiä paljon jäljellä. Minä syön siis suurimmaksi osaksi aina vanhoja ruokia, tuskin koskaan sinä päivänä laitettua saan lautaselleni.
Näin se vain tuppaa menemään, tapa on tapa ja tottumus on tottumus - mikään ei tunnu sitä muuttavan. En jaksa enää puhua asiasta mitään, koska puhe, kaunis ja ystävällinenkään ei vaikuta mitään.
Leivätkin syön aina vanhoina, koska sitä on aina liikaa otettu sulamaan tai ostettu liikaa kaupasta. En raaski heittää poiskaan.
Aika vähän heitetään kuitenkaan harakoille, kun minä syön sitten vanhoja koko ajan.
En tiedä tuleeko koskaan sitä päivää, että saisin itse tehdä ruokaa samana päivänä ja syödä sen samana päivänä.
Vai kuuluneeko tämä jo vanhuuden oireisiin.
Voimia kaikille vastaavassa tilanteessa kamppaileville !