Haluan vaan tulla kertomaan ja kannustamaan Teitä jotka kärsitte tästä vaivasta.
Olen 20v nuori ja oon kärsiny koko elämän tästä ja nyt lähiaikoina pahentunut todella paljon.
Yritin kolmen päivän aikana soittaa lääkäriin ja varata ajan mutta en pystynyt. Pelotti niin paljon. Kuitenki eilen sitten uskalsin varata yksityiselle ja sainkin tälle päivälle ajan.
Jännitin koko aamun ja meinasin jo peruuttaa ajan mutta pakotin itseni menemään ja naama punaisena ja sydämen hakaten tuhatta sataa odotin omaa vuoroa.
Olin aivan paniikissa ja punaisena selitin läkärille ajan. Itkin ja hävetti NIIN paljon.
Kuitenkin lääkäri otti heti hyvin vastaan ja ymmärsi tilanteen ja selitti että näitä on monia. Sainkin reseptin propral 10mg 1-4 tablettii päivässä.
Nyt ottanut kaksi ja työpäivä menee todella mukavasti! Sydän ihan rauhallisena ja "normaali" olla
Te jotka kärsitte tästä, älkää turhaan kärsikö vaan hop hop lääkärille aika!! Elämä helpottuu :-)
Olen 20v nuori ja oon kärsiny koko elämän tästä ja nyt lähiaikoina pahentunut todella paljon.
Yritin kolmen päivän aikana soittaa lääkäriin ja varata ajan mutta en pystynyt. Pelotti niin paljon. Kuitenki eilen sitten uskalsin varata yksityiselle ja sainkin tälle päivälle ajan.
Jännitin koko aamun ja meinasin jo peruuttaa ajan mutta pakotin itseni menemään ja naama punaisena ja sydämen hakaten tuhatta sataa odotin omaa vuoroa.
Olin aivan paniikissa ja punaisena selitin läkärille ajan. Itkin ja hävetti NIIN paljon.
Kuitenkin lääkäri otti heti hyvin vastaan ja ymmärsi tilanteen ja selitti että näitä on monia. Sainkin reseptin propral 10mg 1-4 tablettii päivässä.
Nyt ottanut kaksi ja työpäivä menee todella mukavasti! Sydän ihan rauhallisena ja "normaali" olla
Te jotka kärsitte tästä, älkää turhaan kärsikö vaan hop hop lääkärille aika!! Elämä helpottuu :-)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, propralit 40 mg auttaa hyvin esiintymistilanteissa ja muutenkin kun syke ei kohoa ja ei tärise, adrenaliinkin muodostus kai vähenee.
Kyllähän sen lapsikin tietää, että doupit auttaa kaikkeen elämisen ongelmiin, mutta ei miksikään addiktiksi voi ruveta. Sitten sitä varmaan kuolee nuorena.
Oon kans jännittäjä. En silti ajattele, että tulen aina olemaan. Mutta nyt olen. Lääkkeet eivät ole itseäni koskaan auttaneet muuta kuin hetkellisesti ja hyvin vähän.
Ongelmat eniten mulla itsetunnossa ja siinä että oon vaan kehittänyt ns. pre- ja postmortem -ajattelua elämäni varrella. Ennen tilannetta valmistaudun henkiseen kuolemaan joka on aivan turhaa ja tilanteen voisi vain kokea sellaisena kuin se vastaan tulee. Vain kokea se, vaikka se sitten olisi epämiellyttävää. Ja jälkeen päin koetaan ne jälkikuolema kokemukset kun haukutaan itse ihan paskaksi, mutta pikku hiljaa kokemuksen kautta pystyy katsomaan sosiaalisia tilanteita eri näkökulmasta.
Oppiminen (uuden ajattelun siis) on henkilökohtainen prosessi joka on kaikilla erilainen, mutta se kyllä tapahtuu kun jaksaa vaan painaa. Enkä tarkoita taistelua vaan kokemista ja sitten järjenkäyttöä eli ns itseterapiaa missä ihminen kertoo itselleen ne hyvät puolet. Kaikesta kuitenkin löytyy hyvä ja paha, mutta niistä kannattaa valita se mikä edistää omaa hyvinvointia. Positiivinen ja rationaalinen näkökanta. Onnistumisten näkemistä se on.
Voimia!
Itselleni ei ole propralista mitään hyötyä koska se ei kuitenkaan poista sosiaalisten tilanteiden välttelyä.
Ei kyllä mitkään propralit minulta valitettavasti poista sosiaalista pelkoa yhtään, on se sen verran pahaa sorttia ja tätä on nyt jatkunut jo lähemmäs 10 vuotta. Olen täysin syrjäytynyt tämän ongelmani johdosta eikä oikein edes vahvat rauhoittavat lääkkeet auta tarpeeksi että rohkenisin hypätä johonkin minulle vieraaseen ja niin pelottavaan tilanteeseen.
Olen jo lähemmäs kolmekymppinen ja kaikesta syrjäytynyt joten voin hyvällä syyllä sanoa että minulla ei enää ole toivoa. Olen umpikujassa eikä minulla ainakaan tähän ongelmaan auta varmaan muu kuin kuolema.
Eipä sitä varmaan monikaan vanhempiani lukuun ottamatta jäisi edes suremaan kovinkaan pitkäksi aikaa jos heittäisin veivini.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Itsestäni tuntuu samalta.