Olen siis alkanut epäilemään, että onko mulla sosiaalifobia. Luettelen nyt asioita, joidenka takia sitä epäilen.
-Koulussa en syö, jos ruokalassa on paljon ihmisiä.
-Jos joku henkilö jota en tunne puhuu minulle, en vastaa, en vain pysty. (Tänäänkin koulussa joku oppilas tuli puhumaan, pysyin vain hiljaa ja kaveri vastasi puolestani)
-Joskus jätän tekemättä jonkun kirjoitelman joka pitää lukea muiden edessä, en vain uskalla. Tässä pelottaa muiden arvostelun kohteeksi tuleminen.
Paljon muutakin on, en nyt jaksa kirjoittaa. Mitä mä teen? Onko tää sosiaalifobia? Tää alkaa haitata mun koulunkäyntiä ja haluaisin tän loppuvan.
-Koulussa en syö, jos ruokalassa on paljon ihmisiä.
-Jos joku henkilö jota en tunne puhuu minulle, en vastaa, en vain pysty. (Tänäänkin koulussa joku oppilas tuli puhumaan, pysyin vain hiljaa ja kaveri vastasi puolestani)
-Joskus jätän tekemättä jonkun kirjoitelman joka pitää lukea muiden edessä, en vain uskalla. Tässä pelottaa muiden arvostelun kohteeksi tuleminen.
Paljon muutakin on, en nyt jaksa kirjoittaa. Mitä mä teen? Onko tää sosiaalifobia? Tää alkaa haitata mun koulunkäyntiä ja haluaisin tän loppuvan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ai niin, ja vapisen aina jos joku katsoo mua kauan tai jotain vastaavaa
Sama täällä aina kun näen 50.00 € setelin menee naama alaspäin ja änkytän selittelen että minulla on psyykeongelma.
Mitä teen ?
Tuttua huttua, lääkärilta esim, Escitalopram niin auttaa kyllä.
Hey yo!
Et kertonu ikääs mut sosiaalifobia kehittyy yleisesti nuoruudessa 10-20 vuotiaana ja nyt on loistavaa että oot havainnu tän näin varhain. Ihmiset tottakai puhuu että asiat hoituu ajan kanssa kun ihminen kasvaa, mutta en jättäisi sen varaan. Tilanteeseesi voit itse vaikuttaa ja se on jopa oma velvollisuutesi huolehtia omasta hyvinvoinnistasi, kuten kaikilla.
Eli suosittelen menemään vain mukaan tilanteisiin ja kokemaan niitä epämiellyttäviä tunteita. Se on loppujen lopuksi ainoa keino: kyllä sitä tilanteisiin menemistä voi helpottaa esim hengittämällä hitaasti ulos ja ottamalla tietty asenne ennen tilanteeseen menoa, mutta koskaan ei tule täydellistä hetkeä. Hitaasti totut näihin tilanteisiin. Mitä nopeammin aloitat sen helpompaa elämäsi tulee olemaan. Itse olen tilanteessa jossa pystyn toimimaan ihmisten kanssa suhteellisen hyvin, mutta ihmissuhteiden luominen on vaikeaa, koska juuri esim ruokalaan meneminen muitten sekaan voi olla vaikeaa, koska olen niin paljon tuntenut häpeää hiljaisuudestani että ennustan virheellisesti epäonnistuvani tulevaisuudessakin. Mut niin ei tartte olla.
Ja moni joka on kokenu vahvaa ujoutta nuoruudessa ja löytäny sen oman ryhmänsä missä olla oma ittensä, on ennalta ehkäissyt sosiaalisen fobian kehittymisen. Eli ei tartte olla aina yksin pelokkaana neljän seinän sisällä kun ylläpitää sosiaalisuutta voimiensa mukaan. Itse kävin just eilen yökerhossakin (suht selvänä vielä) vaikka en voi sanoa nauttineeni siitä vaa enemmänkin vaa "onko nää ihmiset tosissaan pomppimassa pimeässä onkalossa?" :D mut kyl siitäkin voisin oppia tykkäämään
Oon muuten edellispäivänä täyttänyt 14 vuotta.