Poikaystävä pahoinpiteli mua vuosia sekä henkisesti että fyysisesti, aina pyysi anteeksi ja väitti että rakastaa mutta meni muutama päivä ja sama käytös jatkui. Olin jatkuvasti mustelmilla ja salasin asian läheisiltäni, en halunnut jäädä yksin joten roikuin suhteessa kauan... Mä olin niin tyhmä ja säälittävä ja vielä mitä... Hävettää niin. helvetisti. Viikko sitten mies mukiloi mut nyrkein ja repi multa melkein hiukset päästä, riepotteli ja paiskoi pitkin seiniä kunnes sain soitettua isälleni joka vei mut sairaalan päivystykseen. Tein rikosilmoituksen ja päätin että tämän on nyt pakko loppua. Olin äidillä muutaman päivän, mies lähetteli viestejä kuinka luuseri ja paska ihminen oon ja kuinka mä kuvotin sitä ja kuinka ruma oon ja että kukaan ei mua halua ja että oon täysnolla. Tätä samaa oon kuullu jo monta vuotta ettei sinänsä hetkauttanu. Mies pakkasi sitten tavaransa ja ilmoitti lähtevänsä yhteisestä asunnostamme. Saavuin eilen asunnolle takaisin kun tiesin että se on poissa ja se oli sitten tuhonnu osan mun tavaroista, kaikki elektroniikka oli paskana kuten tv, läppäri jne. Tämä on jotain ihan järkyttävää miten niin kauan kestin ja kuinka tuo mies tuhosi mun itsetunnon täysin ja nyt vielä laittoi mun tavarat paskaksi. Valmistuin juuri ammattiin enkä ole saanut vielä työtä joten rahat on hyvin tiukilla, lisäksi mulla on fibromyalgia (krooninen kipuja aiheuttava sairaus). Mä oon niin loppu ja väsynyt, miten mä jaksan jatkaa tästä kipeänä ja rahattomana, tavarat paskana ja samoin itsetunto. Miten mä saisin jotain apua ettei mielenterveys mene ihan lopullisesti? Kiitos vastauksista ja anteeksi että avauduin näin, tuli vaan sellanen olo että nyt on pakko kirjoittaa jollekin asioista. Olisiko joku saman kokenut halukas käymään kirjeenvaihtoa tms? Olen nuori 24v. nainen.
Miten toipua väkivaltaisesta suhteesta?
Pahoinpideltynuori
5372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei,
Viestistäsi välittyy se, että olet hyvin rikki ja väsynyt. En yhtään ihmettele, sen perusteella mitä kerroit. Viestiäsi lukiessa minulle tuli mieleen muutama asia:
Ensiksi, ja tämä on ehkä tärkeintä, ET ole säälittävä. Et todellakaan. Olet päässyt irti suhteesta, jossa sinua kohdeltiin kaikin puolin väärin. Väkivalta on exäsi häpeä, ei sinun. Hän on siitä vastuussa. Väkivalta on ollut tapa alistaa sinua. Se, että olet päässyt siitä irti, kertoo, että olet vahvempi. Sinä selviydyit.
Toinen asia on se, tuollaisen suhteen jälkeen ei ole mikään ihme, jos itsetunto on mennyt. Se kertoo siitä, kuinka tuhoisa suhde on ollut. Väsymys on kertoo suhteen kuluttavuudesta. Anna itsellesi aikaa toipua. Jossain vaiheessa, kun olet päässyt pahimmasta ylitse, on ehkä hyvä käydä suhdetta lävitse. Jos sen voi tehdä yhdessä jonkun kanssa, sitä parempi.
Turvakotien sivuilta löytyy tietoa mistä voi hakea apua myös väkivaltaisen suhteen jälkeen. Tärkeää on se, että älä jää yksin. Puhu ihmisille. Ei ole häpeä joutua väkivallan kohteeksi, on häpeä olla väkivaltainen.
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=10
Toivottavasti jaksat.
Vilppu H.
pappi
Et oo vittu tosissas et vilppukin spämmii
Nyt teet rikosilmoituksen tuhotuista tavaroista. Olethan jo muuttanut pois?
Monet mm. Minä tykkää brutaalista ja siksi hakkaa toisia itekkin ku yks vuotta nuorempi jätkä tuli aukoonii oli sen onni et se oli niin pieni et pääs livahtaa mun otteesta koska muuten ois varmaan tullu elinkautinen mulle koska ehin iskee sitä kahesti ja jo siitä sillä valu verta ainakin 2 litraa koska käytin smackdown iskui mää en nimittäin osaa lopettaa ajoissa
itsekin erosin väkivaltaisesta suhteesta about sinun ikäisenäsi ja voin todella samaistua tilanteeseesi. Toipuminen ei tapahdu todellakaan yhdessä yössä ja muistan vaikka minua ahdisti ja itsetuntoni oli poissa moni asia oli vinksallaan minulla oli samanaikaisesti todella helpottunut ja vapautunut olo, kun pääsin lopulta irroittautumaan henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisesta suhteesta. Tavaroiden rikkomisesta kannattaa tehdä rikosilmoitus, mutta loppujen lopuksi ne ovat vain esineitä eikä niiden rikkoutumisesta kannata yöunia menettää, vaikka kurjaahan se on. Työttömyys jo itsessään on stressaavaa aikaa ja jos töitä ei heti löydy kannattaa esim. mennä mukaan johonkin vapaaehtoistoimintaan, jotta saa vähän rutiinia ja sisältöä elämään eikä tarvitse vaan murehtia neljän seinän sisällä. tsemppiä xoxo