Zemppaukseksi muille yhtä pahasta tai lievemmästä sos.peloista/paniikeista/ahdistuksista ym. kärsiville tulin hehkuttamaan, että kyllä se aurinko tosiaan paistaa sinne risukasaankin oskus :)
Olen kärsinyt vaihtelevasti siis jännittämisestä jne. jo parikymppisestä, eli liki 20 vuotta.
Viimeisen pari vuotta täysin kotini vankina, en lopulta tosiaan vienyt edes roskia ulos
Sain apua yksiteyiseltä kotiin tulleelta tohtorilta, joka määräsi asianmukaiset lääkkeet.
Tässä kohtaa esitin asiani rehellisesti hänelle, tosin en kertonut että olin hyvin lähellä tappaa itseni.
Sain niinkin simppelin avun kuin Xanor, aiemmin ollut opamox joka ei koskaan ollut riittävä minulle
Ja kas kummaa eräänä päivänä, ei kovin pitkää kotikäynnin jälkeen päätin viedä roskat.
Sitten kohta pyysin mukaan automatkalle tuttavani kanssa ja pääsin kuin pääsin autosta uloskin! Ja kauppaan!
Nyt käynyt jo yksin ulkona ja kaupassa, tosin yleiset kulkuneuvot ovat vielä valloittamatta ;)
Se ihmettely ja kummastelu mitä kaikkea maailmassa on!!
Olen todennut että oikeastaan olen erittäin onnekas, kun tässä iässä koen elämän uusin silmin, ihastellen, tutkien ja mikään ei ole itsestäänselvää.
En olisi uskonut että pääsen tähän, joskaan en koskaan suostunut sanomaan "ei ikinä".
Zemppiä kaikille, se muutos kaikkeen voi tulla ihan milloin vain!
Olen kärsinyt vaihtelevasti siis jännittämisestä jne. jo parikymppisestä, eli liki 20 vuotta.
Viimeisen pari vuotta täysin kotini vankina, en lopulta tosiaan vienyt edes roskia ulos
Sain apua yksiteyiseltä kotiin tulleelta tohtorilta, joka määräsi asianmukaiset lääkkeet.
Tässä kohtaa esitin asiani rehellisesti hänelle, tosin en kertonut että olin hyvin lähellä tappaa itseni.
Sain niinkin simppelin avun kuin Xanor, aiemmin ollut opamox joka ei koskaan ollut riittävä minulle
Ja kas kummaa eräänä päivänä, ei kovin pitkää kotikäynnin jälkeen päätin viedä roskat.
Sitten kohta pyysin mukaan automatkalle tuttavani kanssa ja pääsin kuin pääsin autosta uloskin! Ja kauppaan!
Nyt käynyt jo yksin ulkona ja kaupassa, tosin yleiset kulkuneuvot ovat vielä valloittamatta ;)
Se ihmettely ja kummastelu mitä kaikkea maailmassa on!!
Olen todennut että oikeastaan olen erittäin onnekas, kun tässä iässä koen elämän uusin silmin, ihastellen, tutkien ja mikään ei ole itsestäänselvää.
En olisi uskonut että pääsen tähän, joskaan en koskaan suostunut sanomaan "ei ikinä".
Zemppiä kaikille, se muutos kaikkeen voi tulla ihan milloin vain!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hienoa, onnittelut sinulle!
Ota pieniä askeleita, vähän kerrallaan, sillä tavalla on maailmojakin valloitettu. Älä stressaa, älä hoputa itseäsi, vaan säilytä ilo.
Onnea matkaan!
Kiitos :) Näin teen, vain sen mikä tuntuu hyvältä. Puhun avoimesti ongelmistani, ikinä en ole niitä hävennyt.
Ja muistutan itseäni välillä, että takapakkia voi tulla, mutta se ei sitten maailmaa kaadaa. Olen vain ihminen, ihminen joka tuntee, en robotti.
Ainoa surettava asia tässä kohtaa on, että huomaan "kavereiden" hävinneen tässä matkalla. Tämänkin otan niin että ne joille olen "liikaa", pysykööt poissa.
En väitä etteikö se sattuisi(aivan hitosti hetkittäin), mutta hyväksyn senkin ja ns."nousen sen yläpuolelle".
Olen aito ja niin ovat nekin jotka ovat jäljellä elämässäni. :)
Iloitsen tilanteestasi ja että kerroit kuulumisesi. Kertomuksesi rohkaisee paitsi muita, myös vielä lisää sinua itseäsi.
Hyvää jatkoa sinulle!
Merja, diakoni
Kiva kuulla että tilanteesi on noin radikaalisti parantunut kodin vankeudesta! Kiitos kun kerroit muille :)
Tuo antaa toivoa!
Olen käyttänyt Xanoria pitkään soiaalisten tilanteiden takia. Toiminut siten että voin thedä miltein kaikkia kivoja asioita ilman sitä kauheaa ahdistusta käsien tärinästä jne. Mutta nyt lääkärini vaihtui (todella epämiellyttä persoona, tuntuu että kaikki lukee vain kirjasta ja toteaa tilanteen siltä kannalta) ja yht'äkkiä päätti ettei uusi reseptiä. Pelkää että ilmeisesti tulisi addiktio. Olen tietoinen tästä mahdollisuudesta mutta kun käytän sitä vain vaikeisiin ahdistustilanteisiin. Tuli shokkina. Käytin lääkkeitä vain ns. vaikeisiin tilanteisiin. Nyt on ahdistus iskenyt uudelleen, olen ollut nyt kauan ilman ko. lääkettä. Ketipinoria sain myös päiväkäyttöön mutta hiukan väsyttää enkä halua sellaista kun lähden esim. kaupoille. Mutta jotenkin nekin tepsivät mutta en tykkää siitä väsyttävästä vaikutuksesta. Söin Xanoria pienellä annoksella ja oli minulle tosi sopiva lääke, pystyin käymään vaivatta töissä jne. Nyt aloitan pian taas työt ja kahvitilaisuudet ovat jo saaneet ahdistuksen aikaan. Tätäkö lääkäri nyt sitten haluaa…? Elämänhalu ja pelot ovat tulleet selvästi takaisin pikkuhiljaa. Tämä on siis oikein?
Siis elämänhalu rupeaa taas laantumaan tämän takia. Taas saan olla *kusisukassa* mikä tilaisuus on taas edessä. Kiitos lääkärille vaan...
Juuh, minulta myös tk lääkäri päätti aikanaan lopettaa opamoxit. Ja kun kotikäyntejä eivät tee...Täysin päätöntä touhua!
Tämän johdosta oli pakko kääntyä yksityisen puoleen, vaikka varaa ei tosiaan ollut. Joka johti sitten tähän tilanteen täyskäännökseen, eli paskaan paketoitu siunaus ;)
Sitten menin tklle uusimaan yksityisen respaa, kuulemma ei ole ollut ongelma yleensä.
Vastaus oli EI..Hitto että sapetti ja se näkyi naamasta kyllä. Tk lääkäri laittoi lähetteen psyk. arviointiin ja koneella lukee että " tarvitsee nopeasti lääkkeen uusinnan". No tota aikaa arviointiin odottelen edelleen.(melkein kk mennyt)
Kävin siis uusimassa repsun samaisella tohtorilla joka oli kotona käynyt ja sovimme jo ajan 3kk päähän.
Ihan mahti tohtori!! Astuin vastaanottohuoneeseen, levitin kädet ja isolla hymyllä *Kato mä oon ulkona!* :D :D Sitten hokasin kysyä, että muistaako hän minua :D
Muisti ja sanoi heti että näytänkin aivan erilaiselta ja hyvinvoivalta.
Siinä sitten tehtiin ns. masistesti, jossa jouduin kirjoittamaan ylistysanoja voinnistani joita ei vaihtoehdoissa ollut :)
Laskua ei ole vielä tullut, mutta aijon jokatapauksessa jatkaa hänen luonaan käyntiä.
TK:ssa käynti ja tappelu lääkkeistä jotka pelastivat elämäni..henkeni..On täysin turhaa ja ainoastaan pahentaa ongelmia.
Xanorista: Suosittelen yksityistä, ellet jo sellaisesta puhunut? Minun on Psyk.erikoislääkäri. Lääkkeesi ovat yhtä tärkeitä kuin sydänvaivaisen sydänlääkkeet, en ymmärrä niiden mielivaltaista vääntelyä, kieltämistä jne.
Toivottavasti saat asian ja olotilasi kuntoon. Tiedän mikä tunne sinulla on nyt...Kuin kirjaimellisesti olisi kusetettu maa jalkojen alta :(
Tosi hienoa että olet löytänyt apua jolla pysyt jotenkin elämässä kiinni. Pakko silti kysyä yksi juttu:
Onko vaivoihisi kokeiltu terapiaa tms? Kysyn vain siksi, että ne Xanorithan eivät paranna mitään, vaan pelkästään helpottavat oireita. Toisin sanoen olet täysin lääkkeiden armoilla ja jos et saa niitä, olet taas takaisin alkupisteessä.
Jos mahdollista, niin kannattaisi pyrkiä hoitamaan myös alkuperäisiä syitä, eikä vain oireita.
On terapiat ym. käyty ajansaatossa läpi. Osa ollut täysin turhaa, toisista jotain apua. Nyt ei motivoi mennä puhumaan yms. , ehkä jossain kohtaa taas.
Ja kiitos kaikille kommenteista!
Kohta lähden kauppaan, tuttavani kanssa joka on auttanut minua aivan äärettömästi tässä "elämään uudelleen sopeuttamisessa", koska keksin aamulla että tahdon uudet kengät. Ja aijon etsiä todellakin värikkäimmät ja villeimmät lenkkarit(luultavasti lastenosastolta) jotka kaupasta löytyy!! :D
Mun suurin apu on ollut se, että mieheni vei minut apua saamaan, kun en enää aikoihin kodistamme poistunut. Olen saanut hyvää hoitoa ja pikkuhiljaa aina paremmin ja paremmin menee.
Hieno homma nouuhätä! Tuo tukiverkko joka patistaa ja on mukana on niin suuri onni ja siunaus. Vaikka ainakin minä en ihan helposti sitä apua tahtonut, suuri maailma kun pelotti ja olin niin turtunut tilanteeseen.