https://www.youtube.com/watch?v=QovtSWOKQ0c
Mahakali Mantra
(Listen and read wikipedia)
(who is Kali Goddes)
https://en.wikipedia.org/wiki/Kali
(images of the Goddes Kali Temples)
https://www.google.fi/search?q=kali temple&biw=1680&bih=912&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0CAYQ_AUoAWoVChMIyIaxn87dyAIVxf4sCh0OMgs7#tbm=isch&q=goddes kali temple
Mahakali Mantra
(Listen and read wikipedia)
(who is Kali Goddes)
https://en.wikipedia.org/wiki/Kali
(images of the Goddes Kali Temples)
https://www.google.fi/search?q=kali temple&biw=1680&bih=912&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0CAYQ_AUoAWoVChMIyIaxn87dyAIVxf4sCh0OMgs7#tbm=isch&q=goddes kali temple
Vastaukset 92
Vanhimmat
Parvati hymyilee ja muuttuu Kaliksi.
Jolle menetät kaiken mitä sinulla on.
Etkä voi tehdä mitään asialle.
Kun tulet jo hulluksi.
Minne menet.
Keneltä kysyt
niin aina Kali on vastassa
et voi paeta häntä
mutta alistua
etkä voi koskaan tietää kohtaloa
ellei jumalat ole suopeita
kun kerran Kali on vihainen
et voi päästä hänen vihastaan
kunnes saat turpiin
Viisas tietää Kalin arvon
tässä maailmassa
eikä pakenee
eikä riehuu turhan päiten
koska tietää, että Kali hallitsee kaiken
tällä ihraisella planeetalla
Tuntea voit yrittää mitä Kali tahtoo
kuinka toimii
mutta muista alistua
muista alistua maakamaraa asti
Jos paeta voisin
kauas kauas
Maailmassa on voimakkaita miehiä
jotka eivät tee maan velvollisuuksia
vaan kuluttavat paljon ilmaa
satojen ihmisten edestä
Ja maailmassa on miljoonia ihmisiä
jotka hengittävät Kalia
joka Rakastaa heitä
mutta valvoo erittäin tarkasti
että jokainen tekee velvollisuutensa
eikä lenteilee turhan päiten
koska Kali on aikamme hermo.
Viisas on mies ja autuas,
joka tuntee Kalin nimen
sillä Kali on aikamme Kieli
naisen salainen voimaa.
Mutta kun mies katsoo Kuuta
niin hän tietää, että on turhaa
olla muuta ja palvoa muita
kuin sitä, mitä on tässä ja nyt,
joka läheisin ja painavin voimaa
mitä ihmiselle on suotu,
eikä etsiä kaukaisinta planeettaa
johon ei pääsee koska matka on pitkä.
Kali, Jumalattareni, Rakasta minua
ja muista minua, ahkeraa sinun palvojaa
joka haluaa vain vaatimattomasti olla
olemassa aiheuttamatta vahinkoa
paljoakaan kenellekkään
niin paljon kuin suinkin on mahdollista.
Maha Kali of Life.
Tapa minua viisasti
sillä en ole kuoleman arvoinen
Pelottaa. Pelottaa. Pelottaa.
Anonyymi-ap
2026-03-15 17:26:10
Laitan sen myös tänne, koska kauhudramaturgit julkaisevat saman viestin eri ketjuissa, joten laitan tuo selostustekstin eri ketjuihin tulevia draamoja varten.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA.
Shivan puoliso tunnetaan eri nimillä, kuten Uma, Sati, Parvati, Durga, Kali ja Shakti.
Kalin ikonografian ymmärtämiseksi on välttämätöntä ymmärtää hänen nimensä merkitys. Yksi sanskritin kielen sanan "kal" merkityksistä on "laskea" tai "mitata". Siitä johdettuna sanskriittinen "kala" tarkoittaa ajan abstraktia käsitettä. "Kali" on feminiininen sana, joka on johdettu sanasta "kala" ja viittaa toimintaan. Näin ollen "kali" on "toiminta ajassa". Aika itsessään on ikuinen, mutta kaikki fyysinen (Mayan puitteissa) luodaan, säilytetään ja lopulta tuhotaan ajassa.
Aika on kohtu, josta kaikki syntyvät. Ajan kohdusta (Kali, äitijumalatar) syntyvät kaikki luodut todellisuudet.
Kaikki nämä todellisuudet transformoituvat ajan kuluessa. Ideat, käsitteet ja ajatukset ovat olemassa ajan myötä syntyneenä tietona.
Kaikki nämä todellisuudet transformoituvat ajan kuluessa. Ideat, käsitteet ja ajatukset ovat olemassa ajan myötä syntyneenä tietona.
Nämä jälkeläiset voivat selvitä yksilöiden fyysisestä olemassaolosta tai kuolla niiden mukana. Seuraavat sukupolvet voivat säilyttää ne tai muuttaa niitä. Ajan myötä ne voivat taas kadota unohduksiin.
Aika on...joka lopulta niittää oman luomistyönsä. Uuden kasvun aikaansaamiseksi on joskus tarpeen tuhota vanhaa. Muutos aineellisessa luonnossa, asenteissa tai inhimillisissä dogmeissa vaatii joskus rajua väliintuloa. Tuhon syynä voivat olla luonnonelementit tai ihmiset. Jäljelle jää vain tuhoutuneen henki/sielu, pieni kipinä jumalallista luontoa. Kuitenkin lukemattomien todellisuuksien kuoleman jälkeenkin aika ja siten myös luomakunta jatkavat olemassaoloaan. Menetetyn jumalallinen kipinä uudistuu uudessa muodossa, ja menetetty tieto voidaan saada takaisin ajan kuluessa.
"Kala/Kali" - on toinenkin merkitys: pimeys, tummaSe ei kuitenkaan ole pimeys valon poissaolona, vaan pimeys kaiken ilmenevän puuttumisena - tyhjyytenä. Kun jokin todellisuus on täysin "pyyhkiytynyt pois" ajan kuluessa, eikä sitä voida enää "laskea" tai mitata, siitä ei jää mitään jäljelle fyysisessä maailmassa (Maya) - kunnes se syntyy uudelleen tai luodaan uudelleen..... ajan kuluessa.
Kalin nimen juurisana "kal" tarkoittaa myös "hyvin muotoiltua", " kauniisti muotoiltua", ja sitä käytetään kuvaamaan kauneutta. Kali on kauneuden ruumiillistuma - ei kuitenkaan vain fyysisen kauneuden, sillä kaikki fyysiset muodot vanhenevat ajan myötä, ja fyysinen kauneus häviää väistämättä. Matemaatikko voi nähdä kauneutta tyylikkäässä yhtälössä, mutta sekin on aineellista. Todellinen kauneus on ihmisen henki/sielu, jumalallinen kipinä hänen sisällään.
Kalin ikonografia on tarkoituksella vaikeasti hahmotettavissa ja ymmärrettävissä. Se vaatii tarkkaavaisuutta ja jopa "pelottomuutta". Hänen luonteensa olemus - kaikkien fyysisten todellisuuksien katoavaisuuden (Maya) tae - pelottaa ihmiset pois ja lannistaa heidät olemaan tekemisissä hänen kanssaan. Monet, myös monet hindut, ymmärtävät Kalin kuvan usein väärin. Kali voidaan kuvata leikkisänä tyttönä, aistillisena nuorena soturina tai ankeana vanhana noitana. Nuorena naisena hän esiintyy äitijumalattarena tai siveettömänä..., joka on vapaa kaikista tavanomaisista käyttäytymisnormeista. Soturina hän esiintyy vartijana/suojelijana ja samalla tuhoajana. Vanhana noitana hän symboloi kaikkien aineellisten asioiden katoavaisuutta ja muistuttaa meitä siitä, että kauneuden fyysiset ilmentymät ovat ohimeneviä ja että vain hengen/jumalaisen olemuksen sisäisellä kauneudella on merkitystä.
Kali on väriltään musta tai tummansininen, mikä symboloi ilmentyneen ajan pimeyttä (tyhjyyttä), josta kaikki fyysiset todellisuudet lähtevät ja johon ne lopulta palaavat. Kalin pitkät hiukset ovat löysät ja epäjärjestyksessä ja hänen kielensä työntyy ulos, mikä symboloi absoluuttista toimintavapautta ja vapautta kaikista ihmisen hyväksymistä rajoituksista. Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä. Pää symboloi ihmisen egoa. Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
Kali on väriltään musta tai tummansininen, mikä symboloi ilmentyneen ajan pimeyttä (tyhjyyttä), josta kaikki fyysiset todellisuudet lähtevät ja johon ne lopulta palaavat. Kalin pitkät hiukset ovat löysät ja epäjärjestyksessä ja hänen kielensä työntyy ulos, mikä symboloi absoluuttista toimintavapautta ja vapautta kaikista ihmisen hyväksymistä rajoituksista. Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä. Pää symboloi ihmisen egoa. Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
Laitan sen myös tänne, koska kauhudramaturgit julkaisevat saman viestin eri ketjuissa, joten laitan tuo selostustekstin eri ketjuihin tulevia draamoja varten.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA.
Kali hälventää pelon...Hänen kaulaansa koristaa pääkallokoriste ja vyötäröä katkaistuista ihmiskäsistä koostuva hame. Joskus sanotaan, että näitä kalloja on viisikymmentä - yksi kutakin sanskritin aakkosten kirjainta kohti.
Näin ollen pääkallokimppu edustaa sanojen ja ajatusten voimaa eli tietoa ja tiedon hallintaa. Samaan lankaan pujotetut pääkallot edustavat myös kaikkien olemassa olevien todellisuuksien yhteenkietoutuneisuutta.
Luomakunta - ilmennyt luonto - voi olla kaunis... voi kuitenkin toisinaan olla myös äärimmäisen häikäilemätön. Käsihame symboloi hänen hallintaa toiminnan ja työnteon yli - ihmisen kykyä "tehdä" asioita, karmaa.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
Kalin ikonografia on verinen. Veri kierrättää pranaa, elämänvoimaa.
Kun verenkierto lakkaa, aineellinen olemassaolo päättyy ja kuolema seuraa. Veri voi kuitenkin olla siunaus - esimerkiksi verensiirto voi pelastaa hengen.
Tuhoaja Kali voi joutua verenhimon valtaan ja menettää itsehillintänsä ja tuhota kaiken tieltään. Kalista on kuitenkin olemassa hypostaasi, jossa ...
Kali kuvataan seisovan tai tanssivan ruumiin päällä tai harrastavan seksiä sen kanssa (ratsastavan sen päällä) hautausmaalla (ruumiin polttohautausmaalla). Tämä on hänen miehensä Shivan ruumis. Heitä ympäröivät hautajaisrieha.
Pyreneillä palavat ruumiit ja Shivan ruumis symboloivat elämänvoiman muuntumista ja sen ylittämistä. Ruumiin päällä tanssiminen symboloi transformaation autuutta, egon kuolemaa ja ihmisessä olevan jumalallisen kipinän yhdistymistä lähteeseensä.
Seksi ruumiin kanssa symboloi kuoleman aiheuttamaa syntymää ja transformaation kautta saavutettua jälleensyntymistä.
Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä.
Pää symboloi ihmisen egoa.
Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA
ONGELMAT SYNTYVÄT, KUN KAIKKI OTETAAN KIRJAIMELLISESTI
KAIKKI ON TÄYNNÄ SYMBOLEITA, KAIKKI ON KRYPTOGRAFISTA, KAIKKI ON KOODATTUA, KAIKKI ON PIILOTETTU, JA IHMISET, JOTKA EIVÄT OLE PÄTEVIÄ, EIVÄT PYSTY YMMÄRTÄMÄÄN SYMBOLIEN TAKANA OLEVAA FILOSOFIAA.
Dramaturgi kirjoitti:
"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"
Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska pelkoa ei ole eikä tule koskaan olemaankaan.
Kali ei hallitse todellisuutta itsenäisesti, hän toimii Jumalan energian instrumenttina
Siksi Kali ei ole itsenäinen korkein todellisuus, vaan osa Jumalan ulkoista energiaa, jota kutsutaan mayaksi. Samassa yhteydessä mainitut jumalattaret, kuten Durga ja Parvati, nähdään tämän saman energian eri muotoina. Ne personoivat luonnon voimaa, joka ylläpitää ja samalla rajoittaa materiaalista maailmaa
Kalin pelottava ikonografia — katkaistut päät, veri, hautausmaat ja tuho — tulkitaan ennen kaikkea kuvaukseksi materiaalisen maailman todellisesta luonteesta. Materiaalinen olemassaolo on jatkuvaa syntymän, kuoleman ja muutoksen kiertoa. Tästä näkökulmasta Kalin kauhistuttava muoto muistuttaa siitä, että kaikki aineellinen on väliaikaista ja lopulta katoavaa. Se ei kuvaa korkeinta todellisuutta vaan pikemminkin maailmaa, johon elävä olento on väliaikaisesti sidottu.
Ihmisen suurin ongelma on väärä ego, sanskritiksi ahankara, joka saa sielun samaistumaan kehoon ja aineelliseen maailmaan. Erona tässä on kuitenkin se, että meillä tämän egon ei katsota murtuvan jonkin pelottavan kosmisen voiman kautta, vaan rakkauden kautta.
Puolijumalalliset olennot eivät ole pelkkiä psykologisia symboleita, vaan todellisia persoonallisia olentoja ja silti monet ikonografiset yksityiskohdat ovat symbolisia ja auttavat kuvaamaan kosmisia periaatteita.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.
Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.
Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.
Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Miekan merkitys - tieto joka katkaisee tietämättömyyden
Kalin kuva ei ole tarkoitettu kirjaimelliseksi vaan symboliseksi. Häntä pidetään ajan ja muutoksen personifikaationa. Sanskriitin sana kal merkitsee laskemista tai mittaamista, ja siitä johdettu kāla tarkoittaa aikaa. Nimen Kali ajatellaan viittaavan toimintaan ajassa. Ajassa kaikki syntyy, muuttuu ja lopulta tuhoutuu. Siksi Kali nähdään äidillisenä voimana, jonka kautta kaikki ilmiöt tulevat olemassaoloon ja johon ne myös lopulta palaavat.
Aika toimii eräänlaisena kohtuna, josta kaikki todellisuudet syntyvät. Ideat, käsitteet ja ajatukset syntyvät ajan kuluessa ja voivat säilyä sukupolvelta toiselle tai kadota vähitellen unohduksiin. Samalla tavoin kaikki aineellinen muuttuu jatkuvasti. Jotta uutta voisi syntyä, vanhan täytyy joskus tuhoutua. Luonnossa ja ihmiskunnassa tapahtuvat mullistukset, kriisit ja muutokset ovat osa tätä jatkuvaa transformaatiota.
Samalla tavoin kaikki aineellinen muuttuu jatkuvasti. Jotta uutta voisi syntyä, vanhan täytyy joskus tuhoutua.
Samalla tavoin kaikki aineellinen muuttuu jatkuvasti. Jotta uutta voisi syntyä, vanhan täytyy joskus tuhoutua.
LOPPU ON ALKU.
Ajatus siitä, että jotta uutta voisi syntyä vanhan täytyy joskus tuhoutua, merkitsee käytännössä sitä, että loppu ei ole välttämättä lopullinen päätepiste. Pikemminkin se on osa muutoksen ketjua, jossa yhden asian päättyminen mahdollistaa toisen alkamisen. Kun jokin muoto katoaa, sen tilalle voi syntyä uusi muoto. Näin tuho ja synty eivät ole täysin vastakkaisia asioita, vaan kuuluvat samaan jatkuvaan prosessiin.
Ongelmat syntyvät silloin, kun nämä kuvat otetaan kirjaimellisesti. Niiden tarkoituksena on välittää filosofinen ajatus todellisuuden muutoksesta, ajasta ja egon ylittämisestä symbolien ja allegorioiden kautta.
”LOPPU ON ALKU” tiivistää hyvin tekstin dramaturgian: kuolema, tuho ja muutos eivät välttämättä merkitse olemassaolon totaalista päättymistä, vaan yhden muodon päättymistä ja toisen mahdollisuutta.
miekka - tieto - tietämättömyyden katkaiseminen
katkaistu pää - ego - väärän samaistumisen poistaminen
Tässä kauhukuvasto kääntyy melkein päinvastaiseksi. Katsojalle irtileikattu pää merkitsee helposti väkivaltaa ja kuolemaa, kun taas tulkinnassa se voidaan nähdä vapautumisen kuvana: se, mikä katkaistaan, ei ole ihmisen persoonan fyysinen olemassaolo vaan väärä käsitys siitä, kuka ihminen pohjimmiltaan on.
Ja juuri siksi ”Pelottaa. Pelottaa. Pelottaa.” on osuva lähtökohta. Kali on rakennettu kuvallisesti kohtaamaan juuri se reaktio. Kuvasto pakottaa katsomaan asioita, joita ihminen normaalisti yrittää väistää: vanhenemista, kuolemaa, ruumiillisuuden katoamista, kontrollin menettämistä ja oman identiteetin rajallisuutta.
Mutta tästä ei seuraa, että pitäisi pelätä Kalia konkreettisena uhkana. Kuva voi olla hirvittävä ilman että sen kuvaama uskonnollinen idea tarkoittaa ”hirviö hyökkää kimppuusi”. Pikemminkin sen logiikka on: se, mitä pidät pysyvänä, ei ole pysyvää.
muoto syntyy - muoto muuttuu -muoto kuolee -mahdollisuus uudelle muodolle syntyy.
Se on paljon lähempänä kuolevaisuuden ja muutoksen uskonnollista meditaatiota kuin varsinaista kauhudramaturgiaa.
Kristityt yrittävät pelotella hinduhahmoa Kalilla ja asettaa kristinuskon sen vastakohdaksi, asetelmaa voi tulkita vallankäytön ja uskonnollisen stereotypisoinnin kautta.
Siinä on erityisen kiinnostava ristiriita: Kali esitetään kauhistuttavana, koska hänen ikonografiassaan on kuolemaa, verta ja pääkalloja, ja sen jälkeen kristitty hahmo voi yrittää päätellä: ”Katso, hindulaisuus on pelottavaa ja väärää, kun taas kristinusko on turvallista ja hyvää.”
Tällainen dramaturgia ei kuitenkaan kerro kovin paljon itse hindulaisuudesta. Se kertoo ennen kaikkea pelottelijan tavasta rakentaa vastakkainasettelu:
Kali - vieras, pelottava, ”paha”
kristinusko - tuttu, turvallinen, ”hyvä”
hindu - henkilö, jota yritetään saada häpeämään tai pelkäämään omaa uskontoaan
kristitty - henkilö, joka asetetaan moraalisesti ylemmäksi
Se olisi varsinkin aika läpinäkyvä ”toiseuttamisen” tekniikka. Vielä kiinnostavampaa olisi, jos tarina myöhemmin purkaisi tämän asetelman: hindu voisi esimerkiksi huomauttaa, että kristitty hahmo ottaa symbolisen kuvaston kirjaimellisesti, vaikka ei ymmärrä sen uskonnollista kontekstia.
Onhan siinä melkoinen ironia: kristitty yrittää pelotella hinduja Kalilla — pääkalloilla, verellä, kuolemalla ja tuhon kuvastolla — todistaakseen, että hindulaisuus on ”pelottavaa”.
Samaan aikaan kristinuskon omassa perinteessä esiintyy paljon rajumpiakin pelottelukuvastoja: ikuinen helvetti, ikuinen rangaistus, kadotus, viimeinen tuomio, synti ja ajatus siitä, että ihminen voi joutua ikuisesti eroon Jumalasta.
Eli ensin osoitetaan Kalin kauhistuttavaa ikonografiaa ja sanotaan: ”Katso, kuinka hirvittävä uskonto!”
Ja sitten pitäisi muka unohtaa ikuinen helvetti.
Kalin symboliikka voi käsitellä kuolemaa, muutosta ja egon murtumista. Helvetti taas on kristillisessä kuvastossa nimenomaan rangaistuksen ja kadotuksen symboli. Jos tarkoituksena on pelotella toinen uskonto näyttämään barbaariselta, kannattaa ehkä ensin tarkistaa, mitä oman uskonnon kauhukuvastossa oikein esiintyy.
Eli ensin osoitetaan Kalin kauhistuttavaa ikonografiaa ja sanotaan: ”Katso, kuinka hirvittävä uskonto!”
Ja sitten pitäisi muka unohtaa ikuinen helvetti.
Onhan siinä melkoinen ironia: kristityt yrittävät pelotella hindutyttöä Kalilla, pääkalloilla ja verellä, vaikka oman perinteensä kauhukuvastossa on helvetti, ikuinen rangaistus ja kadotus. Kali-symboliikka käsittelee kuolemaa ja muutosta, mutta pelottelija yrittää tehdä siitä todisteen hindulaisuuden pahuudesta. Aika rohkea strategia uskonnolta, jonka omassa kuvastossa ihminen voi päätyä ikuiseen helvettiin.
Ironia on siinä, että kristityt yrittävät demonisoida hindulaisuutta Kalin ikonografian perusteella, vaikka kristinuskon omassa teologisessa traditiossa esiintyy huomattavasti ankarampia eskatologisia käsitteitä: IKUINEN helvetti, kadotus, viimeinen tuomio ja ikuinen rangaistus. Kalin pääkallot ja veri voidaan tulkita kuolevaisuuden ja transformaation symboleiksi, kun taas kristillisessä eskatologiassa kadotus liittyy ihmisen lopulliseen kohtaloon. Pelotteludiskurssissa syntyykin paradoksaalinen asetelma: toisen uskonnon symbolinen kauhukuvasto tuomitaan kirjaimellisena, samalla kun oman tradition vastaava kuvasto selitetään teologiseksi totuudeksi.
On suorastaan irvokasta, kuinka kristitty pelottelija tarttuu Kalin pääkalloihin, vereen ja kuoleman symboliikkaan yrittäessään tehdä hindulaisuudesta primitiivisen ja ”pahan” uskonnon. Samalla hän seisoo oman tradition eskatologisen kauhukuvaston päällä: IKUINEN helvetti, kadotus, viimeinen tuomio, ikuinen rangaistus ja ajatus sielun loputtomasta kärsimyksestä.
Siinä on kaksinaismoralismia parhaimmillaan. Kalin ikonografia voidaan tulkita symbolisesti ajan, kuolevaisuuden, muutoksen ja egon murtumisen kautta, mutta kristityn pelottelijan omassa retoriikassa nämä symbolit riisutaan asiayhteydestään ja muutetaan tahallisesti kauhutarinoiksi. Onko tarkoitus todella keskustella uskonnoista vai vain pelotella hinduja väittämällä: ”Meidän kauhukuvastomme on totuus, teidän kauhukuvastonne on pahuutta”? Jos toiselle uskonnolle annetaan symboliikan sijasta kirjaimellinen tulkinta, mutta omalle uskonnolle varataan oikeus teologiseen hienosyisyyteen, kyse ei ole reilusta uskontokritiikistä vaan propagandistisesta kaksoisstandardista. Ironisinta on, että Kalin pelottava ulkomuoto voi symboloida juuri sitä, mitä ihminen ei halua kohdata — kuolemaa, katoavaisuutta ja oman egon rajallisuutta — kun taas kristillisessä pelotteludiskurssissa kauhua käytetään joskus aivan tietoisesti keinona ohjata ihmisen uskoa ja käyttäytymistä. Silloin ”pelottava Kali” alkaa näyttää lähinnä tekosyyltä, jolla yritetään rakentaa asetelma, jossa kristitty saa esiintyä moraalisena pelastajana ja hindu peloteltavana pakanaressukkana.
Onko tarkoitus todella keskustella uskonnoista vai vain pelotella hinduja väittämällä: ”Meidän kauhukuvastomme on totuus, teidän kauhukuvastonne on pahuutta”? Jos toiselle uskonnolle annetaan symboliikan sijasta kirjaimellinen tulkinta, mutta omalle uskonnolle varataan oikeus teologiseen hienosyisyyteen, kyse ei ole reilusta uskontokritiikistä vaan propagandistisesta kaksoisstandardista
Niin!
Niin!
Bööö!
lun perin pelottavaksi tarkoitettu Kali muuttuu nyt lähes kokonaan filosofiseksi ja uskonnolliseksi pohdinnaksi.
Kauhu ja ikonografia. Katkaistut päät, veri, pääkallot, hautausmaat ja ruumiin päällä tanssiva jumalatar herättävät luonnollisesti voimakkaita tunteita. Kuvasto on tarkoituksella rajua.
Symbolinen tulkinta. Miekka merkitsee tietoa, katkaistu pää egon ja väärän samaistumisen poistamista, pääkallot sanojen ja tiedon voimaa ja Kali ajan sekä muutoksen voimaa. Kuolema ja tuho ovat osa jatkuvaa muodonmuutosta.
Kali ei ole itsenäinen korkein jumaluus, vaan Jumalan energian ilmentymä. Tässä näkyy erityisesti ajattelutapa, jossa sielun vapautuminen tapahtuu Jumalan armon ja rakkauden kautta.
Kali katkaisee egon miekalla.
Samoin äärä ego murtuu rakkauden kautta.
Ne kuvaavat samaa ongelmaa eri näkökulmista: ihmisen väärää samaistumista aineelliseen maailmaan.
Miekka kuvaa tietoa, joka paljastaa harhan. Rakkaus puolestaan kuvaa hengellistä suhdetta, jonka kautta ihminen voi vapautua itsekeskeisyydestä.
LOPPU ON ALKU.
Pelottava ulkomuoto ja vapauttava hengellinen sanoma voivat esiintyä samassa kuvassa.
Silti Kali-aihe on huomattavasti syvempi kuin pelkkä ajan, kuoleman ja muutoksen symboliikka.
Kali ja Durga liittyvät erityisesti ulkoiseen energiaan eli Mahamayaan.
Tämä on tärkeä ero: Kali ei ole itsenäinen korkein todellisuus, vaan Jumalan energian persoonallinen ilmentymä.
Luonto toimii Jumalan valvonnassa ja tuottaa liikkuvan ja liikkumattoman maailman.
Tämä tarkoittaa, ettei aineellinen luonto ole itsenäinen Jumalan kilpailija.
Kali-jumalatar ei ole kristinuskon allegorinen Saatana, vaikka hänen kuvastonsa voi ulkopuolisesta näyttää demoniselta tai pelottavalta.
Näiden välillä on kuitenkin kiinnostavia vertailukohtia.
Kali voi näyttää kauhistuttavalta, mutta hänen tehtävänsä ei ole kapinoida Jumalaa vastaan. Hän toimii jumalallisen järjestyksen puitteissa.
Siksi Kalin vertaaminen Saatanaan pelkästään ulkonäön perusteella olisi uskonnollisesti harhaanjohtavaa.
Kali voidaan tässä yhteydessä ymmärtää saman jumalallisen feminiinisen energian voimakkaana, tuhoavana ja suojelevana muotona.
Tärkeää on kuitenkin huomata, että eri traditioissa Kalin ja Durgan asema ymmärretään eri tavoin. Shaktalaisuudessa Kali voidaan nähdä eri tavoin.
Durgan ja Kalin suhdetta ei pidä esittää liian yksinkertaisesti. Durgan asema Mahamayana on selvästi ilmaistu, mutta Kalin asema ja hänen kaikkien muotojensa suhde Mahamayaan vaativat tarkempaa erottelua.
Kali ja Durga liittyvät Shivan aineelliseen energiaan.
He osallistuvat aineellisen maailman tuhoamiseen ja demonisten voimien kukistamiseen.
Heidän toiminta kuuluu aineellisen luonnon järjestelmään.
He eivät toimi riippumattomina korkeimpina jumaluuksina.
Mahamaya ja Yogamaya – tärkeä ero
Mahamaya
Aineellinen ulkoinen energia
Durga Devi aineellisen maailman hallitsijana.
Kali tuhoavana ja suojelevana voimana tässä aineellisessa järjestelmässä.
Karma, syntymä, kuolema ja aineelliset gunat.
Yogamaya
Jumalan sisäinen henkinen energia
Eiväitä, että kaikki Kali Deviä palvovat ymmärtäisivät hänet samalla tavalla.
Durga Mahamayana on suoraan Brahma-samhita 5.44:n opetus. Kalin sijoittaminen samaan aineellisen energian yhteyteen saa tukea Śrīmad-Bhāgavatamin 4.24.18:n Prabhupada-kommentaarista.
Tämä ei tarkoita, että Kali olisi Saatana tai Jumalan vastustaja. Hänellä on oma tehtävänsä jumalallisessa järjestyksessä.
Brahma-samhita 5.44 – alkuperäinen lähde
Sanskritinkielinen säe:
sṛṣṭi-sthiti-pralaya-sādhana-śaktir ekā
chāyeva yasya bhuvanāni bibharti durgā
icchānurūpam api yasya ca ceṣṭate sā
govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi
Merkitys suomeksi:
Durga on voima, jonka kautta aineellisen maailman luominen, ylläpito ja tuhoutuminen tapahtuvat. Hän ylläpitää maailmoja ikään kuin Govindan varjona ja toimii Hänen tahtonsa mukaisesti. Minä palvon tätä alkuperäistä persoonaa, Govindaa.
Tämä on merkitystä avaava suomennos, ei sanatarkka käännös.
Säe kuvaa Durga Devin Govindan alaisena toimivana jumalallisena energiana. Hän ei ole Govindasta riippumaton korkein todellisuus, vaan toimii Hänen tahtonsa mukaisesti aineellisen maailman luomisen, ylläpidon ja tuhoutumisen järjestelmässä.
Säkeessä ei esiinny suoraan sanaa Mahamaya. Sen tunnistaminen Durgan aineelliseksi energiaksi perustuu tekstiperinteeseen ja kommentaareihin.
Näin esitettynä teksti on teologisesti täsmällisempi eikä anna väärää kuvaa siitä, mitä alkuperäisessä sanskritissa kirjaimellisesti sanotaan.
Säkeen syvin opetus on, että aineellinen luonto ja sen jumalallinen hallitsija eivät toimi itsenäisesti Govindasta riippumatta. Kaiken aineellisen maailman luomisen, ylläpidon ja tuhoutumisen taustalla on Govindan ylin tahto.
Eli Durga Devi ei ole Jumalan vastustaja, vaan Hänen jumalallisen energiansa persoonallinen ilmentymä.
Durga Devi ymmärretään Krishnan ulkoisen energian eli Mahamayan persoonallisena ilmentymänä. Hän hallitsee aineellisen luonnon järjestelmää, johon kuuluvat luonnon kolme gunaa, karma sekä syntymän, kuoleman ja jälleensyntymisen kiertokulku.
On kuitenkin huomattava, ettei alkuperäisessä Brahma-samhita 5.44 -säkeessä esiinny suoraan sanaa Mahamaya. Tämä määrittely perustuu teologiseen tulkintaperinteeseen.
Kaikkea ei pidä tulkita kirjaimellisesti
Uskonnollisissa teksteissä ja jumaluuksien kuvauksissa on useita tasoja:
Kirjaimellinen ja teologinen taso
Symbolinen taso
Allegorinen taso
Filosofinen taso
Esimerkiksi Kalin kädessä oleva miekka voidaan tulkita tiedon symboliksi, joka katkaisee tietämättömyyden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Kali olisi pelkästään tiedon symboli tai kuvitteellinen hahmo.
Samoin Durga voidaan ymmärtää todellisena persoonallisena jumalallisena energiana, vaikka hänen ikonografiansa sisältää runsaasti symboliikkaa.
Olennainen periaate on tämä: jumaluuden persoonallinen todellisuus ja hänen kuvastonsa symbolinen merkitys eivät sulje toisiaan pois.
Siksi ei pidä tehdä sitä virhettä, että kaikki uskonnollinen kuvasto selitetään pelkäksi allegoriaksi. Eikä myöskään sitä, että jokainen kuvaus, sana tai kertomus otetaan kirjaimellisesti.
Siksi ei pidä tehdä sitä virhettä, että kaikki uskonnollinen kuvasto selitetään pelkäksi allegoriaksi. Eikä myöskään sitä, että jokainen kuvaus, sana tai kertomus otetaan kirjaimellisesti.
Eri maailmanuskontoje uskonnollisten tekstien kirjaimellinen tulkinta johtaa vakaviin väärinkäsityksiin, jos symbolista, allegorista ja filosofista sisältöä ei tunnisteta.
Tämä koskee monia uskontoja.
YKSI ESIMERKKI ON SE ALLEGORINEN SAATANA, JOTA EI OLE EDES OLEMASSA.
Ongelma syntyy, kun kaikkia uskonnollisia kertomuksia luetaan samalla tavalla ymmärtämättä niiden omaa tulkintaperinnettä. Tämä voi synnyttää pelkoa, vastakkainasettelua ja virheellisiä käsityksiä muiden uskonnoista.
Eri maailmanuskontojen pyhien tekstien kirjaimellinen tulkinta voi johtaa vakaviin väärinkäsityksiin, jos niiden symbolista, allegorista ja filosofista sisältöä ei tunnisteta. Tämä koskee monia uskontoja ja niiden erilaisia tulkintaperinteitä.
Uskonnollisia kertomuksia, jumalhahmoja ja voimakkaita kielikuvia ei pidä automaattisesti ymmärtää kirjaimellisesti. Niiden taustalla voi olla syvällisiä opetuksia ihmisen tietoisuudesta, tietämättömyydestä, egosta, moraalista ja hengellisestä kehityksestä.
Yksi esimerkki on se olematon Saatana, joka voidaan tulkita allegorisesti pahan, kiusauksen, tietämättömyyden ja ihmisen sisäisen ristiriidan kuvaukseksi eikä välttämättä itsenäiseksi, todelliseksi olennoksi. Tällaisessa tulkinnassa Saatana edustaa ennen kaikkea ihmisen ja maailman pahuutta kuvaavaa käsitettä.
Ongelmia syntyy, kun symboliset kertomukset muutetaan kirjaimellisiksi uhkakuviksi ja niiden filosofinen sanoma jää ymmärtämättä. Uskonnollisten tekstien syvällinen ymmärtäminen edellyttää niiden historiallisen, kulttuurisen, symbolisen ja teologisen asiayhteyden tuntemista.
Saatana – ihmiskunnan kätevin syntipukki.
Kun ihminen tekee pahaa, syyllinen löytyykin yhtäkkiä jostain näkymättömästä sarvipäästä. Kun tapahtuu kauheita asioita, voidaan aina syyttää Saatanaa. Näppärää, eikö totta?
Ei tarvitse katsoa peiliin, pohtia omaa moraalia tai ottaa vastuuta omista teoistaan. Riittää, että osoittaa sormella kuvitteellista paholaista.
Saatana on ihmisen omien pelkojen, pahojen tekojen ja selittämättömien asioiden personifikaatio. Kätevä mielikuvituksellinen syntipukki, jonka olemassaoloa ei ole osoitettu mutta jonka nimiin voidaan panna vaikka koko maailman pahuus.
Ehkä ongelma ei olekaan sarvipäinen paholainen, vaan ihminen, joka keksii ulkopuolisen hirviön välttääkseen kohtaamasta omaa pimeää puoltaan.
Onhan se paljon helpompaa syyttää Saatanaa kuin ottaa vastuu itsestään.
Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.
Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).
Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.
Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!
He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.
Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.
--------------
Muutama katkelma SCS Mathin teksteistä
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com ›
ihmisen todellinen vihollinen ei ole ulkopuolinen sarvipäinen paholainen, vaan ihmisen oma jumalattomuus, väärä ego ja moraaliset heikkoudet.
Saatana syntipukkina: Ihminen siirtää vastuun omista teoistaan kuvitteelliselle ulkopuoliselle pahalle voimalle sen sijaan, että tarkastelisi omaa käyttäytymistään.
Pelon uskonnollinen hyväksikäyttö: Maailmanlopun ennustukset, demonipelot, numerologia, amuletit ja erilaiset rituaalit voivat ruokkia taikauskoa ja tehdä ihmisestä riippuvaisen pelkoa levittävistä auktoriteeteista.
Todellinen taistelu tapahtuu ihmisen sisällä: Ylpeys, himo, viha, kateus, ahneus ja itsekkyys muodostavat ihmisen sisäisen vankilan.
Paramparamme filosofiassa ahankara saa sielun samaistumaan aineelliseen kehoon ja aineelliseen identiteettiin.
Myös kuusi sisäistä vihollista ovat keskeisiä:
Kāma – himo.
Krodha – viha.
Lobha – ahneus.
Moha – harha ja kiintymys.
Mada – ylpeys.
Mātsarya – kateus.
Nämä ovat paljon konkreettisempia hengellisen elämän esteitä kuin jatkuva ulkopuolisen paholaisen pelkääminen.
He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa.
Tämä on tekstin filosofinen ydin.
Ihminen voi käyttää valtavasti energiaa paholaisen etsimiseen, demonien pelkäämiseen ja ulkoisten uhkien torjumiseen samalla, kun hän jättää oman ahneutensa, vihansa ja ylpeytensä tutkimatta.
Eli opetus ei ole Saatanan olemassaolon todistaminen tai kumoaminen, vaan huomion siirtäminen ulkoisesta paholaispelosta ihmisen omaan vastuuseen, tietoisuuteen ja hengelliseen kehitykseen.
Mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi.
Anonyymi-ap
2026-05-13 16:58:20
Ilmoita
Vihollisesi on oma mielesi, ei mikään ulkoinen saatana; itse asiassa mielesi on oma henkilökohtainen saatana.
Kuka minä olen?
Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.
Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.
Jotain samanlaista näemme tässä maailmassa: jokaisella varjolla on lähde - todellinen kohde. Puhdas tietoisuus, sielu, tietoinen subjekti ei voi suoraan kokea aineellisen maailman kokemuksia. Miten se tulee mahdolliseksi? Sielun varjo syntyy, ja tämä varjo pystyy toimimaan varjomaailmassa. Muuten tietoisuudella ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä tiedostamattomaan tasoon. Varjo-minä toimii varjomaailmassa. Ja me näemme ympärillämme erilaisia kuvia tästä varjon kaltaisesta olemassaolosta.
Mutta jos haluamme mennä olemukseen, päästä ytimeen, on välttämätöntä poistaa kaikki hankittujen ennakkoluulojen kerrokset, jotta saamme vilauksen todellisesta itsestämme.
--------------------
Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
----------------------
Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
Katkelma.
https://www.youtube.com/watch?v=5zrSkxqpJeY
Experience I • Who Am I?
Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE
Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen
Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Ihmisen suurin vihollinen ei ole mikään ulkopuolinen olento, vaan hänen oma mielensä ja väärä samaistumisensa.
Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharajin puheenvuoro Who Am I? käsittelee juuri tätä kysymystä.
Mitä tarkoittaa, että mieli on oma Saatana?
Ilmaus ”mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi” on filosofinen vertauskuva. Se ei tarkoita, että mieli olisi kirjaimellisesti Saatana.
Eli mieli voi sitoa ihmisen aineellisiin haluihin, pelkoihin, ylpeyteen, vihaan ja harhakäsityksiin.
Mieli ei kuitenkaan ole sama asia kuin todellinen minä eli sielu.
Kuka minä olen?
Goswami Maharajin tekstissä erotetaan toisistaan:
Atma: todellinen minä, ikuinen sielu ja tietoinen subjekti.
Ahankara: väärä ego eli samaistuminen aineelliseen identiteettiin.
Manas: mieli, joka käsittelee ajatuksia, tunteita ja aistihavaintoja.
Buddhi: äly ja erottelukyky.
Aistit: välineet, joiden kautta ihminen kokee aineellisen maailman.
Tekstin ajatus varjosta on erityisen mielenkiintoinen: mieli, ego, äly ja aistit eivät ole alkuperäinen henkinen minä, vaan ne kuuluvat aineellisen kokemuksen tasoon.
Yhteys olemattoman Saatana-käsitykseen
Tässä on filosofisesti terävä vastakkainasettelu:
Ulkoisen paholaisen etsiminen voi viedä huomion pois omasta käyttäytymisestä.
Oman mielen tutkiminen paljastaa ihmisen todelliset kiintymykset ja sisäiset ristiriidat.
Hengellinen kehitys alkaa oman todellisen olemuksen tunnistamisesta.
Saatana on allegoria, ei todellinen ulkopuolinen olento.
Juuri siksi ulkoisen paholaisen pelkäämisen sijasta huomio pitäisi suunnata itsetuntemukseen, väärän egon ylittämiseen ja hengelliseen kehitykseen.
Todellinen vapautuminen alkaa siitä, että ihminen lakkaa etsimästä vihollista ulkopuoleltaan ja alkaa ymmärtää omaa sisäistä maailmaansa.
Saatana on allegoria, ei todellinen ulkopuolinen olento.