Musta tuntuu että kaikki on kiusallista.
Kaupungilla, koulussa tai kaveriporukassa, mietin usein mitä muut ajattelevat siitä, miten käyttäydyn tai miten pukeudun. Tiedän miten kaikki puhuu siitä miten sun ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä, ja niin mä yritäkään käyttäytyä. Se ei ole helppoa :/ Pelkään muiden tuomitsemista. Vaikka tiedän että jotain asioita sanotaan läpällä, se sattuu silti. Mitä mun pitäisi tehdä?
Kaupungilla, koulussa tai kaveriporukassa, mietin usein mitä muut ajattelevat siitä, miten käyttäydyn tai miten pukeudun. Tiedän miten kaikki puhuu siitä miten sun ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä, ja niin mä yritäkään käyttäytyä. Se ei ole helppoa :/ Pelkään muiden tuomitsemista. Vaikka tiedän että jotain asioita sanotaan läpällä, se sattuu silti. Mitä mun pitäisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on just samanlainen tilanne. Joka päivä ja joka paikasa tarkkailen muita ihimisiä ja jos nään että joku vaikka nauraa niin aattelen heti että se nauraa mulle jne. En pysty olleen hetkiäkkään aattelematta mitä muut minusta aattelee. Ja ainako nään jonku ihimisen niin heti aattelen että se varmasti inhoaa minua jne. Tää on mulle tosi raskasta eikä tästä oo heleppo päästä erroon :(
Toi on vähän tommosta nuorten tyttöjen ulkonäköpanikointia, mikä ei sopivissa määrin ole pahitteeksi. Itse olen bi-jätkä ja mietin päivittäin miten ihmiset suhtautuu meikäläiseen, mutta lähtökohtaisesti on tärkeää miten itse suhtaudut itseesi. Mikään ei mun mielestä ole niin kuumaa, kun se että ihminen on näyttää itsevarmuutta itseensä, vaikkei välttämättä olisikaan ulkoisesti parhaimmillaan.
Tämänhetkinen tyttöystäväni ihmettelee useasti miksi tykkään hänestä vaikkei hän aina käytä seurassani meikkiä tai pukeutuu jatkuvasti niin kuin olisi lähdössä lenkille (lököhousut, lenkkarit, huppari), mutta se on juuri se juttu mistä tykkään. Hän luottaa omaan riittävyyteensä ja asenteeseensa tarpeeksi ollakseen meikän seurassa ihan oma itsensä. Eli siis ottakaa uusi itsevarmempi asenne. Älkääkä käpertykö omiin pelkoihinne, sillä se vaikuttaa huomattavasti siihen miten muut teidät näkee. Epävarmuus näyttää heikolta ja heikot jää yleensä jalkoihin.
Teidän täytyy myös tietää miltä rehellisesti näytätte. Jokainen osaa kyllä sanoa, näyttääkö hyvältä vai pahalta. Jos näytätte mielestänne hyvältä niin, miksi epäilette koko ajan nauretaanko teille? Ja ylipäätäänkin tuollainen ajattelumalli on on niin vääristynyt, että kaikki nauraisivat mukamas juuri teille vaikkei kukaan olisi sanonutkaan mitään.
..ja entä jos ei näytä (mielestään) hyvältä? Ei itsetunnon parantaminen aina noin vain päätöksellä onnistu, todellakaan. Ei millään pahalla, hyvä jokaiselle joka siihen pystyy. :) Mää en pystyny, mikään itse-psyykkaus-tsemppaus-taktiikka ei auttanu, sain avun vasta kun aloin uskoa Jumalaan, joka antaa ihmisarvon jokaiselle ihmiselle ulkonäköön tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Tätä keinoa suosittelen kaikille muillekin itsetunto-ongelmista kärsiville. Jumalasta löydät todellisen, perimmäisen identiteettisi Jumalan lapsena!
Opetuslapseuskoulusta alkuun: http://oneway.tv/category/23425511
Itse päätin vain lopettaa muiden mielipiteistä välittämisen. En kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin, ns. ei tärkeisiin. Kaverien epämääräisiin läppiin auttoi vain totuttelu ja jankkaaminen että se on vain vitsi, mutta rajansa kaikella, jos jokin oikeasti loukkaa, huomauta asiasta. Ei minulla kauaa siinä mennyt. Jatkat vain yrittämistä.
Jokainen ihminen ajattelee mitä muut ajattelee. Jos ei syö tee, on todella epäsympaattinen jopa narsisti. Siinäkin pitää vaan olla rajat. Muiden tunteet pitää ottaa huomioon mutta ei pelkästään.
Ihan OK idea on ensin miettiä mitä itse haluaa, ja sitten varmistaa ettei se haittaa muita ainakaan hirveästi.
Tietty outous kuuluu vahvaan ihmiseen - että uskaltaa tehdä asioita joita muut eivät ehkä pidä normaalina. Normaalit on tylsiä.
Ja siitä "ole oma itsesi"-lässynläästä. Ihminen käyttäytyy eri tilanteissa eri lailla. Ei ole yhtä omaa itseä. Kunhan hyväksyy sen miten käyttäytyy niin kaikki on hyvin.
Kyllä minäkin usein angstaan että olinko taas outo tai sanoinko jotain loukkaavaa tai tunginko sellaisten seuraan jotka eivät olisi minua halunneet. Mutta sitä elämä on. Jos jotain haluaa niin se pitää tehdä ja kantaa jälkiseuraukset. Ihmiset olisivat ihmeissään jos tietäisivät kuinka vähän muut heitä ajattelevat.
Tarvitset vaan enemmän itsevarmuutta. Itsevarmuus on huonoimmillaan murrosiässä, etenkin yläasteella. Kyllä se siitä nousee! Itsevarmuutta voi koittaa nostaa näin: 1. Ajattele hyviä puoliasi. Joka päivä. 2. Kehu itseäsi. Ihan pienistäkin asioista. 3. Tee asioita joissa tunnet olevasi hyvä. 4. Uskalla kokeilla uutta. ♥ itse sain ihan valtavasti itsevarmuutta kun kiusaamisesta selvisin. Valitettavasti kovin monet ei saa kiusaamisesta itsevarmuutta. Tsemppii ♥