Kävin armeijan 01-02, en olisi halunut käydä. Minulla on Kokoomuslaiset vanhemmat, eikä minulla ollut vaihtoehtoa kieltäytyä. Olen perheellinen ja työsskäyvä naimisissa oleva "mallikansalainen."
Armeija jätti minuun kuitenkin sellaiset psyykkiset arvet, joista en ole vieläkään päässyt yli. Vaikka tästä on 13-vuotta pyörivät nämä armeija-asiat päässäni jatkuvasti. En olisi halunut käydä armeijaa. Jouduin tekemään kaikkea sitä mitä pidän vastenmielisenä. Olin 9kk valtion orja ilman mitään kunnioitusta,
Alokasaikana en suorittanut yhtään sotaharjoitusta. En suorittanut taistelijan tutkintoa. Ammuin lähes kaikki maalista ohi. Olin paljon sairastuvalla. Eräs lääkäri alkoi syöttää minulle psyykelääkkeitä huonolla menestykselä. Koin olevani kokoajan vangittu. Harkitsin itsemurhaa. Ammuttiin vähän, muta kovapanos ammunoissa olisin RK:lla ampunut itseni ja kuollut 20-vuotiaana.
Miksi tosiaan en ampunut itseäni armeijassa?
Hyvä kysymys.
Keskeyttää en voinut. Mutta jos vanhemmilleni olisi tullut tieto - poikanne kuoli omankäden kautta ammunnoissa, ehkäpä hekin olisivat ajatelleet jälkeenpäin, että oliko järkevää pakottaa poikaa inttiin, sinne minne se ei halunnut.
Jos vaikka nyt ryhtyisin reservinkieltäytyjäksi, armeija helvetti on ja pysyy muistoissa.
Ihmisen ei koskaan pitäisi tehdä sitä mikä on ristiriidassa hänen omaa vakaumusta vastaan.
En myöskään suorittanut J-kauden aselajihaarani sain hylätyn arvosanan. Silti ne pitivät vain minua siellä, ikään kuin vankia.
Olisin halunut olla sivari. Saanut olla 13kk vapaa "töiden jälkeen ja viikonlopuut vapaat, ilman sadistista sotilaskuria.
Itselläni on 2-poikaa 3 ja5 vuotiaat teen kaikkeni että he eivät menisi armeijaan.
Armeija jätti minuun kuitenkin sellaiset psyykkiset arvet, joista en ole vieläkään päässyt yli. Vaikka tästä on 13-vuotta pyörivät nämä armeija-asiat päässäni jatkuvasti. En olisi halunut käydä armeijaa. Jouduin tekemään kaikkea sitä mitä pidän vastenmielisenä. Olin 9kk valtion orja ilman mitään kunnioitusta,
Alokasaikana en suorittanut yhtään sotaharjoitusta. En suorittanut taistelijan tutkintoa. Ammuin lähes kaikki maalista ohi. Olin paljon sairastuvalla. Eräs lääkäri alkoi syöttää minulle psyykelääkkeitä huonolla menestykselä. Koin olevani kokoajan vangittu. Harkitsin itsemurhaa. Ammuttiin vähän, muta kovapanos ammunoissa olisin RK:lla ampunut itseni ja kuollut 20-vuotiaana.
Miksi tosiaan en ampunut itseäni armeijassa?
Hyvä kysymys.
Keskeyttää en voinut. Mutta jos vanhemmilleni olisi tullut tieto - poikanne kuoli omankäden kautta ammunnoissa, ehkäpä hekin olisivat ajatelleet jälkeenpäin, että oliko järkevää pakottaa poikaa inttiin, sinne minne se ei halunnut.
Jos vaikka nyt ryhtyisin reservinkieltäytyjäksi, armeija helvetti on ja pysyy muistoissa.
Ihmisen ei koskaan pitäisi tehdä sitä mikä on ristiriidassa hänen omaa vakaumusta vastaan.
En myöskään suorittanut J-kauden aselajihaarani sain hylätyn arvosanan. Silti ne pitivät vain minua siellä, ikään kuin vankia.
Olisin halunut olla sivari. Saanut olla 13kk vapaa "töiden jälkeen ja viikonlopuut vapaat, ilman sadistista sotilaskuria.
Itselläni on 2-poikaa 3 ja5 vuotiaat teen kaikkeni että he eivät menisi armeijaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.