Kaikissa ihmiselämään liittyvissä suhteissa ,varsinkin avioliitoissa jotka kestävä koko elämän ajan on pääideana periksi antaminen. Ajoittain..tulee omasta mielialan muutoksesta johtuen ? tilanteita jotka aikaansaavat epäsopua ja riidan poikasta. Kuningas ajatuksena pitää kuitenkin olla että yleensä me miehet ! Niin meidän pitää antaa puolisollemme periksi . Ellemme siihen suostu niin ennen pitkää tulee vastaan tilanne jossa laitetaan kantapäät yhteen ja lähdetään eri suuntiin.
Periksi antaminen ei ole meille miehille aivan itsestään selviö vaan se täytyy ymmärtää ja omaksua . Periksi antaminen on kaiken parasta mitä olla voi.
Kun ymmärtää ajatuksen perimmäisen ideologian niin on helppo antaa periksi.
Tarkoitan tällä periksi antamisella ettei keskustelu kehity riidaksi vaan rauhallisella mielellä keskustellaan asiasta. Kuunnellen toista.
Periksi antaminen ei ole meille miehille aivan itsestään selviö vaan se täytyy ymmärtää ja omaksua . Periksi antaminen on kaiken parasta mitä olla voi.
Kun ymmärtää ajatuksen perimmäisen ideologian niin on helppo antaa periksi.
Tarkoitan tällä periksi antamisella ettei keskustelu kehity riidaksi vaan rauhallisella mielellä keskustellaan asiasta. Kuunnellen toista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Periksi antavat ne, joilla on sellainen geneettinen rakenne. Jääräpäisyyttä taas edustavat sellaiset, joilla on siihen suuntautuvat geneettiset taipumukset. Opitulla kulttuurilla on merkityksettömän vahän vaikutusta.
Pitkän avioliiton salaisuus on, että puolisot alun perin sopivat toisilleen. Jos eivät sovi, ei sitä enää voi miksikään muuttaa, vaikka "avioliittoneuvojat" kuinka ylistäisivät kykyjään ja odotettavia tuloksia. Mainontaan kun kuuluu, että annetaan aiheeton optimistinen kuva, jotta mainostaja saisi hyvän tulon.
Tämä on minusta tärkeä huomio. Kummallista että ihmiset voivat velvollisuudesta/jiäräpäisyyttänsäkin elää pitkän liiton, tapellen tai alistuen, tai huomaten olevansa pelekkä rahantekokone.
Sitä touhuu täätyy oppii rakastamaan. Toista ihmistä siinä ensimmäisenä. jos ei opi, hyväksy toista ihan sellaisenaan, paskataudissa, kipuisena tai myöhemmin vaikka liikuntakyvyttömänä- niin turhaa on mennä yhteen. Voihan sitä olla ystäviäkin, ja antaa toiselle mahikset hakea sopiva puoliso, ja itselle myös.
Omistushaluakohan se on, jos ei toiselle sallisi noin?
Rauhallinen keskusteleminen ja toisen kuunteleminen on mielestäni perusvaatimus ja lähtökohta, eikä mikään suuri oivallus. Periksi antaminen on sitten taas juttu erikseen, eikä mielestäni voida siitä lähteä, että annetaan automaattisesti periksi joka asiassa. Asiat käsitellään tapauskohtaisesti. Tietysti jos miehelle riittää se, että on rauhallista ja olemalla toisen sylikoira kaikki hoituu, niin mikä ettei. Tasapainoiseen suhteeseen se ei kuitenkaan kuulu.
Hei.
Olen osin samaa mieltä aloittajan kanssa siinä, että periksi antaminen, joustaminen on tärkeätä pitkässä suhteessa. Se, ettei aina tarvitse olla se, jonka mukaan asiat tapahtuvat. On sanonta, että on tärkeämpää olla onnellinen kuin oikeassa, siinä on viisautta. Tärkeätä on ottaa puoliso huomioon, saa olla kiitollinen mikäli itse kokee samaa vastavuoroisesti; että toinen huomaa ja huomioi. Välittäminen, rakastaminen, kärsivällisyyskin ovat tarpeen pitkässä suhteessa ja se, että muistaa kaikenlaisten vaiheiden menevän ohi :) Tahto, sitä tarvitaan myös.
Hyvää kesää toivotellen,
Pirkko-pappi