Se mies oli mulle kaikkea, mistä en edes osannut haaveilla. Sei oli mun paras ystävä, mun mies, mun suojelusenkeli, parasta naiselle mitä vaan voi olla. Tänään mä näen hänet viimeistä kertaa kun tuo mulle mun omalle asunnolle mun kaikki tavarat :(. Rakastan häntä aivan uskomattomasti, on ollu niin monessa asiassa mun tukena. Mutta se ei vaan jaksa. Meidän molempien oma elämä on ihan sekaisin. Molemmilla kamalat työstressit, rahaongelmat, stressiä perheistä ja terveydestä. Itken nykyään paljon. Hän ei enää jaksa tätä suhde mylläkkää tän kaiken keskellä.. Oon ihan paskana.. en oo nukkunu koko yönä ja pitäs mennä yöksi taas töihin.. oon ihan kamalan huolissani miehestä.. sain hänen ongelmia kuulla muilta kavereilta,joille on niistä puhunu muttei mulle !! Miten vitussa mä tuun jaksamaan.. oon ihan loppu jo tähän kaikkeen.. en vittu jaksa enää..
Tänään sanon hyvästit elämäni rakkaalle :(
itkukohtaus
6308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi! Mulla ollut kanssa vaikeeta ja oon ollu ihan hajalla. Vaikka kaikki on hyvin, niin sydämeni teki mulle tepposet.
Mitään pahaa ei tapahtunut, mut rakkauden hintaa maksan tässä edelleen noin 6kk:ta "eron" jälkeen.
Kriisi voi joskus tehdä pitkällä juoksulla hyvää ja vahvistaa liittoa. Nyt yrität elää mahdollisemman normaalia elämää. Kyllä Se siitä vielä. Ehkä teitä ei tarkoitettu yhteen... Tai ehkä kohta lähennytte toisianne ja ootte kohta kuin paita ja peppu.
Mikäli ruuhkavuodet menossa, niin pyytäkää apua ja järjestäkää kahden keskeistä aikaa.
joka tapauksessa tulet selviämään siitä. Älä luovuta, jos välität... Mut jos mies ei haluakaan sua, niin anna paskan mennä. Löydät vielä itsesi veroisen.
Yritän elää ajatuksessa, että kun tää kaikki stressi on ohi, voitaisiin olla taas edes ystäviä.. musta tuntuu että ilman häbtä mulla ei ole mitään.. oon kaikki iloni ja suruni kokenu hänen kanssaan... en tiedä, olen aivan sekaisin... pitäisi jaksaa töihin mennä, mutta mua vaan enemmän ku kauhistuttaa mennä tonne ihmisten sekaan, saatika esittää hyvää asiakaspalvelijaa.
Kyllä kaikki ajallaan, mun vaan pitää kokee tä kaikki et muistan taas millasta on olla onnellinen.. ei vaan ole oikein ystäviä joille puhua..
Te kumpikin tarvitsette omaa rauhaa saadaksenne tilanteen tasoittumaan. JA yhtajaksoisesti joka yö sen 10 tuntia keskeyttämätöntä unta plus viikonloppuisin niin paljon kuin vain tarvitsee.
Hoitakaa kumpikin taloutenne tasapainoon aivan omillanne. Tottakai se on tosi stressaavaa kun koko ajan täytyy ajatella velkoja. Kysy neuvoa ammattiauttajalta (pankistasi?) kuinka tehdään finanssisuunnitelma ja miten paljon voit joka kuukausi maksaa ja miten nopeasti saat tuon puolen elämässäsi hoidettua kuntoon.
Mitä taas tulee perheisiin, aina voi kuunnella heidän huoliaan. Kuitenkin, kyllä se niin on, että jokainen tekee omat ratkaisunsa, toisen ohjeet eikä mielipiteet niihin tavallisesti kovin paljoa vaikuta. Tietenkin saa surra, mutta se on täydellisen hyödytöntä!
Joten nyt koko olemuksesi tasapainoon ennenkuin haaveiletkaan yhteiselämästä kenenkään kanssa!
Tiedän tunteen. Mä en kans voi asiassani ystävien puoleen kääntyä. Tai eihän ne mitään ystäviä oo, kun alkavat heti juoruamaan, vaikka pyydän pitämään tiedon itsellään.
Kivoja semmoset juoru-ukot ja ämmät.
parisuhteessa voi energia ja hyväolo lisääntyä tai sitten vähentyä. Jos parisuhde on raastavaa, kuluttavaa ja särkee ihmistä, on hyvä sanoa hyvästit. Silloin täytyy valita toinen kumppani.
Ap kirjoittaa siten, että vaikuttaa olevan hajalla ja itsensä kanssa on ongelmia. Kannattaa hakea saikkua ja saada ammattiapua. Vähitellen asiat järjestyy kunhan ensin saa henkisesti itsensä jaloilleen.
En usko että elämäsi suurin rakkaus on vielä edes tullut elämääsi. Se suuri rakkaus tulee sitten kun olet ehjä sisäisesti ja sinulla on annettavana iloa ja rakkautta toiselle ihmiselle.
Parisuhteessa on oltava pitkään, että alkaa ymmärtämään itseään ja toista. Voit olla kuka vaan, mutta kärsimyksen kautta voitot tulevat.