Joka iskiessään johtaa yleensä ahmimiseen. Ne iltapäivän tunnit töiden/koulun jälkeen kotona, tai viinkonloppu kotona jos muuta menoa ei ole. Iskee psyykkisesti lamaantunut olo ja tuntuu ettei mikään kiinnosta, jolloin alan ajatella ruokaa jatkuvasti. Syöminen vie tyhjää tunnetta ajakseen pois, mutta tunne palaa kahta kauheampana katumuksen ja ahdistuksen kera heti kun syöminen loppuu. Haluaisin saada aikaan enemmän, mutta aina kotona ollessani tuntuu että olen jotenkin psyykkisesti lamaantunut.
Haluan tästä tavasta eroon ennen kuin olen vakavasti sisällä jossain ahmimishäiriössä. Nykyäänkin menee helposti 4000kcal päivässä. Lisäksi haluan laihtua, koska tuntuu etten voi täysin nauttia elämästä tässä kropassa, mutta mistä löytää se itsekuri?
Yritän hokea itselleni aina ahmimishalun iskiessä, että ei, tämä on vääristynyt ajatusmalli, jos nyt teet sen leivän, olosi vain pahenee, mutta se harvemmin auttaa.
Haluan tästä tavasta eroon ennen kuin olen vakavasti sisällä jossain ahmimishäiriössä. Nykyäänkin menee helposti 4000kcal päivässä. Lisäksi haluan laihtua, koska tuntuu etten voi täysin nauttia elämästä tässä kropassa, mutta mistä löytää se itsekuri?
Yritän hokea itselleni aina ahmimishalun iskiessä, että ei, tämä on vääristynyt ajatusmalli, jos nyt teet sen leivän, olosi vain pahenee, mutta se harvemmin auttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noin tapahtuu jos elämällä ei ole tarkoitusta. Ahmiminen ja syömisen kanssa vehkeily on korvike, mutta jos pääset tuosta eroon niin tilalle tulee jokin muu korvike. Pitäisi selvittää syy, tuo tyhjyyden ja tarkoituksen alkuperä. Se voi olla psyykkinen, johtua menneisyyden kokemuksista tai sitten se on eksistentiaalinen.
Jumala on luonut ihmisen ja vain hänen yhteydessä löytää elämän ja jujun, mitä varten on tänne syntynyt.
Pitää hoitaa ongelman juuri, ei oireita.
Olen lähestulkoon saman ikäinen ja itselläni surkea itsekuri tarvitsen kamun jonka kanssa viestitellä ja tsempata. Jos olet vielä siinä ja et halua parantua vaan kuihtua niin vastaa tähän.