Kertokaapa ihmiset, jotka olette ihastuneet vakiintuneen suhteen aikana toiseen ja jättäneet kumppaninne ihastuksesta hurmaantuneena, missä vaiheessa uuden (yleensä alussa täydellisen:) kumppanin kanssa alkoi arki ja lumous katosi? Milloin huomasit ensimmäisen kerran että ko. henkilö tekee jotain ärsyttävästi, hänellä on jokin ikävä piirre, hän halua ihan eri asioita, on toisenlainen kuin luulit. tms. Kerro myös mikä tuo asia oli.
Itse olen nainen. Suheen alussa näimme uuden ihastuksen kanssa vain satunnaisesti, joten lumous katosi vasta 2v 4kk kuluttua ensi tapaamisesta. Kun tapasimme hän oli huomaavainen, kiinnostunut ja karismaatiinen - totta kai. Hänen ystävänsä vihjailivat aika nopeasti ettei hän ole ehkä aina niin kiva kun hehkutin. Mitä enemmän olimme yhdessä, sen selvemmin huomasin että mies oli välillä epäoikeudenmukainen ja ilkeä muita ihmisiä kohtaan. Hän teki ihmisistä vihamiehiään ihan pikkuasioista. Minä tietysti ihastuksen huuma päässäni ajattelin että muissa on varman vikaa. Ajan kuluessa ja suhteen edetessä alkoi tuntua että hän halusi olla vain periaatteessa erimieltä kanssani asioista, ihan pienistäkin ja koko ajan useammasta. Ihastuminen on vaarallinen huume, sillä tuostkin huolimatta jatkoin suhdetta. Heräsin todellisuuteen kun hän sai mielettömän raivokohtauksen yhdestä mitättömästä asiasta, jonka sanoin. Älytöntä vihanpitoa kesti puoli vuotta. Se oli sopivaa vastalääkettä ihastumiseen. Ymmärsin lopettaa suhteen. Täytyy sanoa ne klassiset jälkiviisaan sanat: "En ymmärrä mitä hänessä oikein näin". Entistä miestä tuli ikävä, mutta sen sain mitä tilasin.
Itse olen nainen. Suheen alussa näimme uuden ihastuksen kanssa vain satunnaisesti, joten lumous katosi vasta 2v 4kk kuluttua ensi tapaamisesta. Kun tapasimme hän oli huomaavainen, kiinnostunut ja karismaatiinen - totta kai. Hänen ystävänsä vihjailivat aika nopeasti ettei hän ole ehkä aina niin kiva kun hehkutin. Mitä enemmän olimme yhdessä, sen selvemmin huomasin että mies oli välillä epäoikeudenmukainen ja ilkeä muita ihmisiä kohtaan. Hän teki ihmisistä vihamiehiään ihan pikkuasioista. Minä tietysti ihastuksen huuma päässäni ajattelin että muissa on varman vikaa. Ajan kuluessa ja suhteen edetessä alkoi tuntua että hän halusi olla vain periaatteessa erimieltä kanssani asioista, ihan pienistäkin ja koko ajan useammasta. Ihastuminen on vaarallinen huume, sillä tuostkin huolimatta jatkoin suhdetta. Heräsin todellisuuteen kun hän sai mielettömän raivokohtauksen yhdestä mitättömästä asiasta, jonka sanoin. Älytöntä vihanpitoa kesti puoli vuotta. Se oli sopivaa vastalääkettä ihastumiseen. Ymmärsin lopettaa suhteen. Täytyy sanoa ne klassiset jälkiviisaan sanat: "En ymmärrä mitä hänessä oikein näin". Entistä miestä tuli ikävä, mutta sen sain mitä tilasin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mies oli holiteltu ja siisti olemukseltaan. Kun treffailimme kahviloissa ja ravintoloissa vaikutti että olemme todella sopivia toisillemme. Kun kävin hänen kotonaan kaikki oli todella hyvässä järjestyksessä ja olin siitä hirveän innoissani. Laitoihan aina myös oman kotini ihan tip top kun kun hän tuli minun kotiini esim. viikonlopuksi. Höökäsimme aika nopeasti asumaan yhteen ja hyve kääntyi paheeksi. Miehellä olikin siivousneuroosi. Kahden kuukauden jälkeen hän totesi että on parempi että hän hoitaa siivoamisen kokonaan, koska en osaa siivota oikein enkä tarpeeksi hyvin. En esim. ollut pessyt ovia joka viikko, enkä osannut asetella rättejä kuivumaan oikein. Myös tapa jolla säilytin tiskiharjaa oli väärä. Lumous katsoi siis välittömästi kun arki jaettiin. Hän on varmaan ihan samaan mieltä. Muutin takaisin omaan kämpään 6 kk päästä.
Hän varmaan kertoo yhäkin kauhujuttuja siitä, miten sinä asettelet rättisi kuivumaan ja säilytät tiskiharjaa. Ja joku uusnaiivi ihastuneessa mielessään voi taivastella, miten paljon vikaa sinussa on ollutkaan. :)
Mutta tuollainen kaikessa oikeassa oleva besserwisser-neurootikko on kyllä mitä rasittavin kumppani, kokemusta on...
Erään miehen suhde loppu, siihen kun muutaman käynnin jälkeen nainen tuumasi, että pöly haisee täällä.
Mies totesi että mee kotiis haisteleen pölyjäs.
Olen kyllä huomannut että ihastuminen kestää sen lyhyemmin mitä tiiviimmen on yhdessä. Tuttavapiirissä kaukosuhteissa lumous on kestänyt pidenpään ja vastaavasti nopeasti yhteen muuttaneet alkavat ärsyyntyä tosiinsa nopeammin. Tiede on sitä mieltä että lumos kestää 1,5 vuotta.
Olemme olleet nyt kymmenen vuotta yhdessä eikä lumous ole kadonnut. Toisaalta olin eksäni kanssa 12 vuotta eikä siinäkään suhteessa lumous kadonnut ennen kuin tapasin tämän nykyisen kumppanin. Se ei tosin ollut yhtä vahva lumous alun alkaenkaan.
En ole vielä jättänyt. Meillä ei ole mitään yhteistä. Hänellä ei huumorintaju. Ei Pidä musiikki. Ei katso elokuvia ei sarjoa televisiosta. Koskaan emme käy ulkona. ravintolassa muutama kerta. Ei lahjoja, ei yllätyksiä. Onko lumousta ollukaan? Korkeintaan hyvin vähän aika alussa.
Tavatessa: Kohtelias, urheilullinen, hauska, kepeä, iloinen, aistikas. Aivan täydellinen ihminen!
8kk päästä: mekaanisesti samoja tapoja toistava, urheiluaddiktiosta kärsivä, kyvytön suhtautumaan asioihin vakavasti, sitoutumiskammoinen, epäempaattinen, pinnallinen. Rasittavan itsekeskeinen ihminen.
Näin se käy: lopetat näkemästä mitä haluat ja näet mitä ihminen oikeasti on. Sorry negatiivisuus, mutta harmittaa vieläkin.