Nyt nuorten II asteen koulutuksessa lukiossa on voimassa kohtuuttomia rajoituksia oppiaineen valinnassa. Nimittäin kun lukiossa on pakollisia katsomusaineen kursseja, ev.lut. ja ort. kirkkoon kuulumattomat opiskelijat voivat valita uskonnon kurssien ja elämänkatsomustiedon (ET) kurssien suorittamisen välillä, mutta sen sijaan ev.lut. ja ort. kirkkoon kuuluvat – yleensä noihin uskonnollisiin yhdyskuntiin jo pienenä vauvana itseltä kysymättä liitetyt - opiskelijat eivät voi tuollaista valintaa tehdä uskonnon ja ET:n pakollisten kurssien välillä, vaan heidän on pakko suorittaa uskonnon kurssit (saadakseen lukion päästötodistuksen).
Esitän että nuorisolain uudistuksen yhteydessä asiantilaan tehdään muutos. Perusteluna voi - ihmisten uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta julkisen vallan toiminnassa turvattavan yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen lisäksi - tuoda esiin sen, että esimerkiksi Nuorisobarometri2014:n kyselyn mukaan noin puolet nuorista pitää itseään ”ei-uskonnollisina” ja vain noin neljännes ”uskonnollisena”. Näin ollen voidaan sanoa, että uskonnollisesti ja katsomuksellisesti tunnutukseton ”katsomusaine” ET voisi olla monelle kirkon jäsenyyteen pienenä liitetylle lukiolaiselle hänen mielestään sopivampi katsomusaine kuin uskonto.
Toinen ikärajoihin liittyvä paradoksi Suomessa on siinä, että vaikka 16-vuotiaat voivat äänestää kirkollisvaaleissa ilman huoltajien lupaa, heillä ei ole nyt oikeutta itse päättää eroamisestaan tai liittymisestään koskien uskonnollisten yhdyskuntien, kuten ev.lut. kirkon jäsenyyttä. Olemme esittäneet, että jäsenyyttä koskevan päätäntävallan ikäraja laskettaisiin 16 vuoteen.
Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä koskeva ikäraja 18 on lapsen oikeuksien näkökulmaa liian korkea. Nyt se aiheuttaa nuorille kohtuutonta haittaa oppiaineen valinnassa oppivelvollisuusiän jälkeisissä opiskeluissa. Lisäksi jäsenyys aiheuttaa nuorelle kirkollisverovelvollisuuden, johon sisältyy myös 18-vuotiaita koskeva ”jäähyväisvero”, koska vaikka 18 vuotta täyttänyt nuori eroaisi kirkosta heti kun itsenäisesti voi, hän joutuu maksamaan kirkollisveroa koko kyseisen kalenterivuoden loppuun asti.
Esitän että nuorisolain uudistuksen yhteydessä asiantilaan tehdään muutos. Perusteluna voi - ihmisten uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta julkisen vallan toiminnassa turvattavan yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen lisäksi - tuoda esiin sen, että esimerkiksi Nuorisobarometri2014:n kyselyn mukaan noin puolet nuorista pitää itseään ”ei-uskonnollisina” ja vain noin neljännes ”uskonnollisena”. Näin ollen voidaan sanoa, että uskonnollisesti ja katsomuksellisesti tunnutukseton ”katsomusaine” ET voisi olla monelle kirkon jäsenyyteen pienenä liitetylle lukiolaiselle hänen mielestään sopivampi katsomusaine kuin uskonto.
Toinen ikärajoihin liittyvä paradoksi Suomessa on siinä, että vaikka 16-vuotiaat voivat äänestää kirkollisvaaleissa ilman huoltajien lupaa, heillä ei ole nyt oikeutta itse päättää eroamisestaan tai liittymisestään koskien uskonnollisten yhdyskuntien, kuten ev.lut. kirkon jäsenyyttä. Olemme esittäneet, että jäsenyyttä koskevan päätäntävallan ikäraja laskettaisiin 16 vuoteen.
Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä koskeva ikäraja 18 on lapsen oikeuksien näkökulmaa liian korkea. Nyt se aiheuttaa nuorille kohtuutonta haittaa oppiaineen valinnassa oppivelvollisuusiän jälkeisissä opiskeluissa. Lisäksi jäsenyys aiheuttaa nuorelle kirkollisverovelvollisuuden, johon sisältyy myös 18-vuotiaita koskeva ”jäähyväisvero”, koska vaikka 18 vuotta täyttänyt nuori eroaisi kirkosta heti kun itsenäisesti voi, hän joutuu maksamaan kirkollisveroa koko kyseisen kalenterivuoden loppuun asti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan tuo epäkohta.