Hei.
Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä jo noin puoli vuotta. En ole käyttänyt minkäänlaisia lääkkeitä mutta olen silti päässyt aika pitkälle vaivan hoitamisessa. Pikku hiljaa, positiivisella asenteella ja asiaa tutkimalla lukemalla aiheesta on auttanut paljon ja pääsen jopa kaupassa käymäänkin.
Aloitin tuossa vähän aikaa sitten Ari Saarion maksullisen nettikurssin paniikkihäiriön nujertamiseksi. Se on tosi hyvä, ja mielestäni auttaa varmasti, mutta ongelma on, että ne pysty oikein ymmärtämään niitä omia pelkojani. En osaa selittää, mitä pelkään kohtauksen aikana. Luulen, että pelkään ''pelon pelkoa''. Olen jo lukenut tuhat ja sata kertaa, että paniikkikohtaus on vaaraton, ja uskon siihen, tiedän mistä kohtaus lähtee liikkeelle, tiedän mitä sen aikana kehossa tapahtuu jne, mutta silti pelkään kohtauksia, en vain tiedä miksi. Kohtauksia saan vain silloin, kun olen yksin ja vähän kauempana poissa kotoa. Jos minulla on joku läheinen mukana, kehen voin luottaa, niin silloin kohtauskynnys on paljon pienempi ja pystyn tekemään asioita.
Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia paniikin kanssa ja onko neuvoa, miten tätä ''pelon pelkoa'' pitäisi lähestyä?
Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä jo noin puoli vuotta. En ole käyttänyt minkäänlaisia lääkkeitä mutta olen silti päässyt aika pitkälle vaivan hoitamisessa. Pikku hiljaa, positiivisella asenteella ja asiaa tutkimalla lukemalla aiheesta on auttanut paljon ja pääsen jopa kaupassa käymäänkin.
Aloitin tuossa vähän aikaa sitten Ari Saarion maksullisen nettikurssin paniikkihäiriön nujertamiseksi. Se on tosi hyvä, ja mielestäni auttaa varmasti, mutta ongelma on, että ne pysty oikein ymmärtämään niitä omia pelkojani. En osaa selittää, mitä pelkään kohtauksen aikana. Luulen, että pelkään ''pelon pelkoa''. Olen jo lukenut tuhat ja sata kertaa, että paniikkikohtaus on vaaraton, ja uskon siihen, tiedän mistä kohtaus lähtee liikkeelle, tiedän mitä sen aikana kehossa tapahtuu jne, mutta silti pelkään kohtauksia, en vain tiedä miksi. Kohtauksia saan vain silloin, kun olen yksin ja vähän kauempana poissa kotoa. Jos minulla on joku läheinen mukana, kehen voin luottaa, niin silloin kohtauskynnys on paljon pienempi ja pystyn tekemään asioita.
Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia paniikin kanssa ja onko neuvoa, miten tätä ''pelon pelkoa'' pitäisi lähestyä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole ihme et ihmisille kehittyy kaikenlaisia pelkoja kun media niitä jatkuvasti lietsoo. Hengitysharjoitukset ja muut rentoutumisharjoitukset ovat täsmähoitoa paniikille. Todellisuudessahan mitään pelättävää ei ole.
Älä usko kaikkea roskaa. Paniikkihäiriötä ei ole olemassa. Se on keksitty lääkkeiden myymistä varte.
Minulla se liittyy kontrollin menettämisen pelkoon. Jos oma keho on jatkuvan kontrollin alla ja siiihen tulee jokin häiriö, mihin ei itse pysty vaikuttamaan, alkaa pelko ja sen jälkeen paniikkikohtaus. Sisäisen puheen kääntäminen positiiviseksi ja itsensä rauhoittelun opettelu auttaa ja sitä tässä opiskellaan..
Itsellenihän määrättiin Aspirinia paniikkihäiriöön. Ei taida muilla olla?
Ei taida olla. Jos tarkoitat Asperinia, sitä ei suositella ainakaan päivittäin otettavaksi, koska siinä on kohonnut verenvuoto riski.
Jouni Saario on Ari Saarion oikea nimi. En luottaisi sellaiseen "terapeuttiin", joka on ottanut kuolleen veljensä nimen itselleen. Myös hänen historiastaan löytyy anabolisten steroidien käyttöä ja väkivaltaisuutta. Hän oli myös vuosikausia jehis. Eli kaikkea löytyy tästä"terapeutista"