Mulla oli viimekesänä säätöä yhden miehen kanssa. Tosi ihana, tuli toimeen min pojan kanssa ja oli muutenkin täydellinen. Sillon mun oma tilanne kuitenkin oli se että alko kovasti ahdistaan kun en viä ollutka ihan valmis suhteeseen ja siks sittem lopetin mein jutun melko lapsellisestikin. En vaan enään ottanu yhteyttä ite ja hän ku otti ni olin melko kylmä. Myöhemmin ollaan mun toimesta kyllä juteltu ja oon asiaa pyytänyt anteeks ja selittäny syitä. Nyt kuitenkin alkanu kaduttaa todella paljon ja haluaisin kokeilla että viäkö meistä vois jotakin tulla. Mietin kuitenkin että onko typeristä typerintä enään edes koittaa toiselle laittaa viestiä ja ylipätään ,mitä voin enään edes sanoa. Onko siis ihan totaalisen menetetty peli vai viäkö kannattaa yrittää ?
typerää vai tosi typerää
janottaa
6258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainahan sitä yrittää voi, eihän se mitään sitten ota jos ei annakaan.
Parempi ehkä kuitenkin saada asioihin varmuus, niin säästyt ylimääräiseltä vatvomiselta ja jahkaamiselta.
Olin viime kesänä yhden miehen kanssa kolmisen kuukautta. Ihastuin häneen. Yhtäkkiä hän ilmoitti puhelimitse,että unohda koko juttu. Olin typertynyt ja mieli maassa pitkän aikaa. Tapasin yhden laastarisuhteen ja yritin olla hänen kanssaan. Ei tullut mitään. Tapasin toisen laastarin laastarin. Ei toiminut. Kipinää ei iskenyt. Yllättäen tämä jättäjämies soitti ja pyysi kahville. Nyt olin ihan pihalla.
Jatkoin kuitenkin tämän toisen laastarimiehen kanssa. Mutta...kun ei niin ei.
Nyt tein ratkaisun. Soitin jättäjämiehelle ja kysyin, miten olisi korttipeliseura. Hän sanoi,tule milloin vain. Hän on yksin. Niin olen minäkin,vastasin.
Menin hänen luokseen ja mikä vastaanotto. Halauksia,suukkoja ym.ym. Otin riskin ja sanoin,että olen häntä kovasti kaivannut. Hän kysyi,onko minulla vielä suhde jonkun kanssa. Ei, vastasin ja sanoin,että hän on sydämessäni. Nyt mietin jännittyneenä, miten hän reagoi.
Hän oli hölmistyneen näköinen ja kysyi: ollaanko me nyt sitten ME. Sanoin, että minun puolestani kyllä. Ollaan toistemme kullat. Halasimme ja suukottelimme koko illan.
Kannattaa ottaa riski ja sanoa suoraan omat tuntemuksensa. Miehet tuntevatkin yllättäen hyvin samalla tavalla. Kyllä sen jotenkin vaistoaa.
Onpas samankaltainen juttu, kuin itsellä. Tai no siihen asti, että nainen tuli käymään. Oli aivan mahtavaa viettää hänen kanssaan aikaa. Tunteet on vahvat molemmilla, mutta hän kuitenkin epäröi joihinkin syihin vedoten mm. siksi että on vähän välimatkaa. Aito rakkaus antaa rohkeutta heittäytyä. Itse olisin valmis, mutta toinen yrittää järkeillä tunteidensa vastaisesti. Ehkä niitä ei sitten vain ole riittävästi tai ei ole uskallusta antaa tunteille tilaa. Mene ja tiedä! Kahden kauppaa ei yksin käydä.
Tiedät että J on varattu.
Mikä ihmeen j ?
Mulle teki nainen saman.. :/ Olin kuulemma unelma mies.