Olen 20 vuotias nainen. Elämäni on mielestäni hyvää ja tasapainoista. Olen ihanassa parisuhteessa, opiskelen mukavaa alaa, ja kaikki on muutenkin hyvin. Olen pienestä pitäen pelännyt erilaisia sairauksia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä voimakkaampina pelot esiintyvät. En ole ikinä ollut kovinkaan sairas. Flunssan sairastan ehkä kerran pari vuodessa. Silti tarkkailen omia tuntemuksiani jatkuvasti. Päivittäin diagnosoin itselleni uusia vakavia sairauksia, vaikka oireita ei ole. Seksiä en pysty enää harrastamaan, sillä yhdynnän aikana keskityn vain siihen, että onko pienikin epämukava tuntemus viitteenä esimerkiksi kohdunkaulansyövästä (olen käynyt gynekologilla säännöllisesti ja papakokeetkin ovat olleet normaalit, silti stressaan jo nyt, kun kahden vuoden päästä on taas aika käydä ottamassa papa..). Alan olla jo niin väsynyt tähän pelkäämiseen. On myös kausia jolloin en pelkää sairauksia. Näinä aikoina pelkään esimerkiksi että joudun joukkomurhan uhriksi, tai vastaavaa. Junalla ja bussilla liikkuminen on yhtä tuskaa, koska pelkään että joku kaappaa tai räjäyttää sen. Olen melko nuorena sairastunut paniikkihäiriöön ja masennukseen, mutta nyt en koe olevani enää masentunut. Olen muodostanut myös itselleni ajatuksen, että jos olen liian onnellinen, iskee minuun jokin sairaus johon kuolen. Mitä ihmettä tässä voi enää tehdä? En pysty nauttimaan elämästäni enää ollenkaan, sillä tarkkailen itseäni ja terveyttäni nykyään jatkuvasti.
Pahoittelen sekavaa tekstiä..
Pahoittelen sekavaa tekstiä..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielestäni on syytä oireiden jatkuessa kaksi viikkoa yhteen menoon, tilata aika terkkarista ja pyytää lähete mielenterveystoimistoon sieltä saa apuja, nuorelle ilmainen.
Laitan sinulle otteita yhdestä vastauksesta, nämä samat vinkit auttavat sosiaalisiin pelkoihin/ahdistukseen.
Sinulla muodostuu liikaa stressihormoneja, se voi olla, että toisilla se ilmenee suoranaisena paniikkihäiriönä, mutta toisilla sosiaalisina pelkotiloina/pakkoajatuksina. Siihen löytyy apua, vähennä kofeiinin käyttöä (kahvin juontia), siirry kofeiinittomaan teehen.
Nukkua pitää tarpeeksi. Aspiriinipilleri 100 mg entero, on kanssa hyvä apu tärkeisiin tilanteisiin, auttaa keskittymiskykyä, vähentää jännitystä, auttaa psykosomaattisiin oireisiin ja kiihtymystilaan, mutta ei niitä liikaa kannata ottaa vain tarvittaessa. Aivoja voi rentouttaa, seisomalla ja laittamalla kädet sivuille, sulje silmät ja anna aivojen rentoutua, älä ajattele mitään, otat pienet mikrounet silloin tällöin, niin aivot virkistyvät ja saavat uutta voimaa, stressaavissa tilanteissa. Huolehdi, että verensokeri ei pääse laskemaan liikaa, pieni välipala ent. 3 tunnein välein on hyväksi, päivän perusruoan lisäksi, missä on aivojen tarvitsemat aminohapot. Alhainen/laskenut verensokeri aiheuttaa myös stressihormonien eritystä. (Sokerirasituskokeessa se ei välttämättä näy, mutta sinulla voi olla tehokas sokeriaineenvaihdunta.) Eli lisää stressiä ja laskee taas verensokeria, mikä pahentaa pelkoja/pakko-oireita, siitä tulee kierre. Käytä Keijua voileivän päällä, siinä on hyvää omega 3 rasvahapoa mikä on hyväksi hermosoluille. Kuuntele erityisen paljon musiikkia ja erityisesti vähint. 10 min. ennen nukahtamista se parantaa sosiaalisuutta, muistia, masennusta/ahdistusta ja keskustelutaitoa viim. kahden vuoden päästä olet eri ihminen ja juttu luistaa puolituttujenkin kesken, sillä rytmi on aivoille hyvin parantava voima, koska hermosoluillakin on oma rytminsä, joka on voinut mennä kaaokseen/tämä tiedelehdestä. Mutta se ei sulje pois auttavaa lääkitystä, jos pelot m.m. kestävät kaksi viikkoa yhteen menoon on syytä mennä terkkariin ja pyytää lähete mielenterveystoimistoon. Eikä sitä tarvitse kaikille kertoa, että siellä käy.
Terv. uskon, että näistä löytyy vähän apua ja parantaa oloasi, koska ihminen ei pidemmän päälle jaksa tuollaista mielialaa.
Eli pyhität elämäsi pelolle. Oletko koskaan ajatellut, mikä vie pelon? Jumala. Usko Jumalaan poisti minulta kaikki pelot. En pelkää enää kuolemaa. Tämän rohkeuden myötä en pelkää enää sairauksiakaan. Voisin, jos tilanne sattuisi omalle kohdalle(mitä en tietenkään toivo) katsoa kuolemaa silmästä silmään, jos esimerkiksi joutuisin terroristin tai kidnappaajien panttivangiksi, en pelkäisi ollenkaan. Tämä ei ole itsekehua, vaan oikeastaan lakoninen toteamus asenteestani. Pystyisin siis toimimaan oikealla tavalla jos esim. mainitsemani terroristi tvs sieppaisi minut. Luultavasti 'palvelisin' heitä pelotta, silmästä silmään, ja voittaisin näin heidän luottamuksensa. Kun he sitten kysyisivät, että miten voin olla pelkäämättä, kertoisin totuuden.
Kuolema on minulle voitto, "rajan" takana odottaa parempi maailma, uskon, meitä kaikkia.
Tosin kipua ja jotain kidutusta tvs, luonnollisesti, pelkään, kukapa nyt ei!
Toivoisinkin että sinäkin, rakas tyttöseni, löytäisit Jumalan elämääsi, koska Jumala on kaiken läpitunkeva rakkaus ja sellainen voima että jestas sentään!
Se veisi sinunkin pelon ja pelot pois.
Kaikki ovat seonneet jotka alkavat pakonomaisesti uskoa että se vaan auttaa, ei se mene niin, muutakin apua tarvitaan.
Aloittajalle sanon että lakkaa jo miettimästä tuollaisia kun elät selvästi täydellistä elämää. Itse olen mies ja jo 26-vuotias enkä ole koskaan edes seurustellut enkä pystynyt opiskelemaan itselleni ammattia enkä käymään töissä, harrastuksetkin ovat jääneet.
Ei nuo sinun sosiaaliset pelot ole mitään verrattuna minun pelkoihini kun olet jo saavuttanut kaiken mitä ihmisen kuuluukin saavuttaa. Nyt lakkaat miettimästä tuollaisia asioita ja nautit siitä mitä sinulla jo on.
No sen verran voin lieventää omaa näkökantaani ettet välttämättä täydellistä elämää mutta kuitenkin paljon parempaa kuin itse elän. Kannattaa pyrkiä ajattelemaan niin että jos joku sairaus tulee niin siihen ei voi itse vaikuttaa ja jos siihen kuolee niin sitten kuolee. Jättää asiat ikään kuin korkeimman käteen vaikka itse en kyllä Jumalaan uskokkaan.
Se miltä hänen pääkopassaan tuntuu, on asia mitä et voi tietää. Hänen elämänsä voi olla yhtä tuskaa.
Sosiaalisia pelkoja on turha alkaa vertailemaan, sillä niitä on monen asteisia.
Sinunkaan ongelmat eivät tunnu missään minun rinnallani. -.-
T: Sos.foobikko nainen
En jotenkin vain ymmärrä mitenkä kenelläkään muka voisi olla enää pahempi tilanne kuin minulla vaikka onkai sekin mahdollista. Oma pelkoni kun on sitä etten aina pysty lähtemään edes asuntoni ulkopuolelle. Miten joku sitten voi muka pystyä seurustelemaankaan jos kärsii oikein pahasta sosiaalisesta fobiasta?
Mielestäni ei kuulosta vielä kauhean vakavalta sosiaaliselta pelolta jos pystyy kuitenkin opiskelemaan ja seurustelemaan. No mutta ei tässä aloittajan tapauksessa taida olla niinkään kyse sosiaalisesta fobiasta vaan sairauden pelosta.
En ole varmaan mikään asiantuntia tässä asiassa koska olen vasta14 vuotta mutta tiedän todella mitä tarkoitat pelkään itsekkin sairauksia ja kuolemaa ja välillä pelot ottavat vallan ja menen paniikkiinn itsekkin tarkkailen itseani aina ja katson netistä ja jos joki oire täsmää jonkin vakavan tappavan taudin kanssa niin menen paniikkiinn, olen itse syönyt rauhoittavia lääkkeitä ja käynyt terapiassa mutta se lopetettiin koska voinyini oli hyvä j silloin mutta nyt ne taas pahenee voisiko joku käydä myös vastaamassa minun huoliini ....
Usko Jumalaan antaa rauhan.
Siis älä ihmeessä usko eka vastaajaa että sun pitäisi syödä aspiriinia pelkoosi!! Aspiriinia ei pidä todellakaan syödä päivittäin siitä voi tulla vatsahaava (ellei lääkäri toisin määrää)Kaikenlaisia täälläkin liikkuu.. Mutta lääkäriin kannattaa mennä tkstä pitää saada lähete mielenterveyshoitajan juttusille ja mahdollisesti mielenterveystoimistoon. Ethän vain ruoki pelkojasi? Älä lue uutisia tai googleta netistä mitään lääkärijuttuja ne vaan lisää ahdistusta. Diagnoosin teko sairauksissa kannattaa jättää lääkärille.
Ennen lääkkeisiin turvautumista ruokavalio kuntoon; kofeiini, liika sokeri ja vehnätuotteet pois... D-vitamiini, magnesiumsitraatti ja kalaöljyt lisäravinteita. Karnosiinia voi kokeilla paniikkihäiriön ja touretten yhteydessä.