Oon nyt rv 26 ja mietin melkein joka päivä onko sikiöllä kaikki hyvin..en osaa nauttia raskaudesta ku mietin aina kaikenlaista :/ vaikka kaikki on tähän mennessä näyttänyt et sikiöllä on kaikki kunnossa.
mietin esim syömisiä tosi tarkkaan etten vaan mee syömään mitään kielettyä,sit nukkumaan menessä pelkään ku meen kyljelleen et mahtuuko se sikiö olemaan siellä..ja joskus oon heränny yöllä haukkomaan happea(en tiedä miks),nyt mietin et onko sikiö saanut happea tarpeeksi..auttakaa minua et miten rauhottuisin!! Ja tää on tosiaan eka raskaus..
mietin esim syömisiä tosi tarkkaan etten vaan mee syömään mitään kielettyä,sit nukkumaan menessä pelkään ku meen kyljelleen et mahtuuko se sikiö olemaan siellä..ja joskus oon heränny yöllä haukkomaan happea(en tiedä miks),nyt mietin et onko sikiö saanut happea tarpeeksi..auttakaa minua et miten rauhottuisin!! Ja tää on tosiaan eka raskaus..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kai sille mitään voi. Yritän itse olla ajattelematta asiaa, jotta en stressaisi vauvaa, mutta kyllä mäkin mietin päivittäin, että mitä jos vauva syntyykin liian aikaisin tai kuolee kohtuun. Mun tuttavapiirissäni on peräti kaksi kohtukuolemaa ollut, mikä varmaan omalta osaltaan voimistaa mun pelkoani. Tätä tää kai nyt on. Ensin pelkään raskausajan, sitten kätkytkuolema riskiajan. Sitten kun lapsi kasvaa, tulee varmaan uudet pelot. Ehkä se vaan on äidin osa.
Musta oli ihan kamalaa kun luin eilen yhtä lapsiperheille suunnattua lehteä, jossa ensin oli sivu omistettu muistokirjoituksille. Kaksi näistä oli kohtukuolema lapsille ja yksi taaperolle. Pari sivua myöhemmin oli artikkeli, jossa äiti kertoo abortoineensa down lapsensa. Kuinka pahalta tämä varmaan tuntui lapsensa menettäneistä vanhemmista.
Saattoi tuntua pahalta lapensa menettäneistä vanhemmista, mutta vakuutan, että vielä pahemmalta tuntui äidistä,joka on abortoinut down-lapsensa.
Jokaisella ihmisellä on omat surunsa ja pelkonsa, eikä niitä voi ymmärtää kukaan muu.
Joo nuo pelot on kans käyny mielessä..pitäs vaan yrittää rauhottaa itteä jollainlailla!
Jotkut stressaa helpommin.
Itsellä on 2 lasta ja molempien odotusaikana olen pelännyt läpi raskauden, jopa ihan hysteerisesti.
Minulla on myös aina raskaana ollessa ollut "tunne" ettei vauva voi hyvin tai ole kunnossa.
Ensimmäinen syntyi terveenä 10 pisteen vauvana, silti seuraavassa raskaudessa pelkäsin taas, kävin juttelemassa myös psykiatrille, josta ei kyllä ollut apua.
Toinen lapsi syntyi huonovointisena ja hänellä oli pari rakennepoikkeavuutta, nykyään ihan normaali lapsi, muutamia vaikeuksia lukuunottamatta.
Molemmat yhtä tärkeitä ja rakkaita.
Mieheni olisi halunnut vielä kolmannen lapsen, mutta itse en yksinkertaisesti kestä sitä pelkoa ja stressiä enää, joten kaksi saa riittää.
Se on kyllä vaan niin ettei se stressaaminen auta yhtään mitään.
Jos jotain on huonosti niin ei se murehtimalla parane, mutta minkäs sitä itselleen kukaan voi.useimmitenhan kaikki menee kuitenkin juuri niinkuin pitää!
Muistakaa nämä asiat.!
Kirjoittakaa vaikka lappu jääkaapin oveen muistuttamaan!
En tupakoi
En juo
En käytä muita päihteitä
Syön terveellisesti
Liikun päivittäin
Nukun hyvin
En siis tee mitään sellaista joilla voisin tiedostaen vahingoittaa masussa kasvavaa uutta ihmettäni!
Hei,
En tiedä auttaako tämä, mutta minusta on ihan hyväkin, että vähän pelottaa - sitähän se odottaminen on ja mistään tulevasta ei ole varmuutta. Kaikki eivät nauti raskausajasta eivätkä hehku - ennen eikä jälkeen raskauden, joten älä piinaa itseäsi odotuksilla siitä, ettet ole jotenkin normaali. Sama huoli tulee kuitenkin jossain määrin jatkumaan lapsen synnyttyäkin - huolet ovat vaan konkreettisempia. Tsemppiä