Oletuksena on että kyllähän nuori jaksaa seistä metrossa/bussissa/ratikassa/apteekissa yms. Joskus se nuori 25v voi olla huonommassa kunnossa kuin ikäloppu mummeli! Itse en kivuiltani pysty seisomaan puolta minuuttia kauempaa. En näytä päältäpäin sairaalta mut sitä todella olen. Mummot ohittaa mut kävellessäkin kun kipujen takia se on mulla todella hidasta. Kun en paikkaani ilkeällä mummelille luovuta, saan haukut ja ilkeät katseet koko bussin väeltä! Miettikääpä mummelit tätäkin vaihtoehtoa!
Mummot ja papat aina vaatimassa istumapaikkaa! Hävetkää!!
Kipuilijaa25
17251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos sinua haukutaan, puolustaudu. Etkö oikeasti pysty sanomaan lausetta: Ikävä kyllä minun on voitava istua, koska polviin/selkään/vatsaan/hampaisiin... koskee niin kamalasti.
Onko lähtöolettamasi, että mummeli on aina ilkeä? Monet heistä ovat kilttejä ja kivoja. Olen myös nähnyt, miten lähes kahdeksankymppinen rouva sanoi ratikassa, että antaa nuorten istua, kun on raskas koulupäivä takana ja varmaan nälkäkin.
Oletpa muiden mielipiteiden varassa! Kuitenkin bussissa on 45 istumapaikkaa. Miksi juuri sinun paikkasi pitäisi luovuttaa mummulle? Kaikki muut istuvat hyvällä omallatunnolla. Opettele samaan.
Jos et pysty seisomaan puolta minuuttia kivuiltasi, niin on kyllä todella saavutus, että pystyt matkustamaan julkisilla kulkuvälineillä!
Varmaan myös oletetaan että mummot haluavat istua, vaikka eivät haluaisikaan. Minä seison ihan mielelläni ja tuntuu vain kiusalliselta jos joku tarjoaa istumapaikkaa. Ei ikä tarkoita sitä että pitää istua, vaan sairaus. Ei tarvitse ainakaan olettaa toisten vaativan paikkaa, jos eivät sano sitä ääneen. Samoin sinä voit sanoa ääneen että tarvitsisit istumapaikan, ja uskon että kaikki ymmärtävät että kipuja voi olla kaiken ikäisillä. Kukaan ei tietysti ole ajatustenlukija...
Itselleni sattui nuorena, raskaana ja kipeänä tilanne että joku täti käski antamaan paikan vanhemmalle. En saanut sanotuksi vastaan ja nousin, ja tämä vanhempi ihminen ei sitten halunnutkaan paikkaa, vaan seisoimme molemmat. Silloin ajattelin että ainakaan ulkopuolisten ei pitäisi ruveta järjestelemään toisten asioita ja kuvittelemaan mielessään, kuka tarvitsee paikkaa eniten.
Minulle kävi kerran raskaana ollessani, että aloin menettää tajuani bussin takasillalla. Pitelin kaksin käsin tukitangosta ja vajosin sitä pitkin alaspäin. Rahastaja karjaisi: "Antakaa paikka, täällä yksi pyörtyy!" Koko takaosa tyhjeni istujista. Pääsin penkkiin ja huojuin siinä pysäkilleni asti. Kun lähdin, tuli vapaalla vuorolla oleva rahastaja mukanani ja saattoi minut työpaikkani ovelle.
Se tuntui kyllä ihanalta avuliaisuudelta.
Älä ajattele toisten puolesta, kun et kuitenkaan voi tietää, mitä heidän päässään liikkuu.
Onhan siihen totuttu, että nuoret eivät kovinkaan hanakasti luovu paikastaan, hyvä, jos siirtävät jalkansa vastapäiseltä istuimelta ja reppunsa viereiseltä. Et siis ole ainoa. Tilanteesi toki on melko harvinainen, yleensä nuoret ovat terveempiä kuin vanhat.
Omasta puolestani voin sanoa, että annan usein paikkani jollekulle, joka näyttää sitä tarvitsevan, vaikka jo mummo olenkin. Ja availen ovia raihnaisemman näköisille, ja tulen vasta sitten ajatelleeksi, että he ovat ehkä minua nuorempia.
Minusta tuntuu, että huono vointisi kiusaa sinua myös henkisellä puolella, ja projisoit harmisi syyttömiin sivullisiin. Toivottavasti saat vaivaasi hyvää hoitoa ja paranet pian.
Opettele olemaan huomioimatta ne katseet yms. Haluat siis huomiota itsellesi. Toinen vaihtoehto on alkaa laveasti kertoa ventovieraille omasta terveystilanteestaan, joka tuskin ketään kiinnostaa.
Ei istumapaikkaa muuten saa kuin huutamalla kovalla äänellä heti ovella: "OLEN invaliidi. Ylös penkistä ja paikka mulle!" Usein löytyy monta paikkaa, mistä sitten voin valita, ikkunapaikka on mieleisin tietysti.
Ikäihmisenä olen oppinut pitämään puoleni. Kun on vanha, niin pitää sada istua kun haluaa.
Niinhän me kaikki vanhat teemme. Kuka sen tietää, olemmeko oikeasti invaliideja. kaikilla ongelmat eivät näy.
Ja sitten alamme kertoa, kuinka kamalia nuoret ihmiset ovat, itsekkäitä ja tympeitä. Eivät ikinä ota muita huomioon, vaativat vaan kaikkia etuja. Haluavat istua bussissa, esimerkiksi. Törkeitä.
Me vanhat pidämme nuoret ruodussa. Ilman meidän ohjeitamme eivät selviäisi. Niitä pitää opettaa kaiken aikaa, ja senhän minä ainakin teen.
Olen 63 ja tietekin itse tunnen itseni ihan tyttöseksi. Ratikassa n. 30nen herrasmies tarjosi minulle paikkansa. Meinasin ruveta sanomaan, jotta älä vinoile, en minä niin vanhalta näytä. Mutta katsoin parhaaksi nopeasti istuutua ja kiittää. Ällistynyt kyllä olin.
En todellakaan odota että kukaan antaisi minulle paikkaansa, varsinkin kun teen istumatyötä. Toki oli hienokäytöksinen herran kuitenkin.
Toivon että et yleistäisi ja ajattelisi että kaikki mummot ovat kiukkuisia ja haluavat istumapaikan. Sinulla on myös oikeus pyytää itsellesi istumapaikkaa tai kertoa että et voi nousta seisomaan, siinä ei ole mitään pahaa. Puhumalla asiat selviävät. Itselleni ei ole mitään väliä istunko vai seisonko, vaikka olen mummo, koska pystyn seisomaan. Annan mielelläni paikan nuoremmalle joka on koulun tai työn jälkeen väsyksissä, koska itse eläkeläisenä ehdin levätä kotona. Mutta jos olisin kipeä, pyytäisin ilman muuta että joku antaisi paikan.
ennen sanottiin.nuorena pitää istua et vanhana jaksaa seisoa :), mutta jos nuori väsynyt tai kipeä, hän saa istua,samoin kuin vanha
Muistan, kun keski-ikäinen mies nousi bussiin ja karjaisi nuorelle naiselle etupenkkiin: "Ylös siitä että vanhemmat pääsevät istumaan!" Tyttö ponnahti säikähtyneenä pystyyn, mies istui hänen paikalleen ja sanoi: "Jos tuon ikäinen ihminen ei jaksa seistä, hänen pitäisi olla sairaalassa".
Ei sitä osaa sanoa tai tehdä mitään tuollaisessa tilanteessa. Olisi tietysti pitänyt toimia jotenkin, mutta kaikki vain tuijottivat, ja tyttö oli ihan hämillään.
Huonosti käyttäytyviä ihmisiä on kaikissa ikäryhmissä, myös keski-ikäisissä ja vanhuksissa.
Sopisi mainita, minkä ikäinen on "mummo" ja "pappa". Kirjoittaja mainitsi nuoren iäksi 24 v. mutta eläkeläisiä on niin monessa ikäluokassa, että arviossa pitäisi olla tarkempi.
Tämän kirjoittaja esimerkiksi on ollut 24 v. eläkkeellä. Sinä aikana on fyysinen kuntoni muuttunut aika tavalla. Tällä hetkellä en pääsisi ylös, jos kaatuisin keikkuvassa bussissa. Edes tasaiselta keittiön lattialtakaan en nousisi pystyyn kuin ähkien kahden tuolin varassa.
Liikkumiseni on kuitenkin ihan hyvää ja nousen bussiinkin ketterästi, painoa ei ole liikaa, ja olen varmaan juuri sellainen eläkeläismummo, jonka pitäisi antaa paikka nuoremmalle. Ulkonäkö kuitenkin pettää, ilmeisesti missä iässä tahansa. Aloittajakaan ei pysy minuuttia kauempaa pystyssä, siinä saakin pitää kiirettä, että ehtii istumaan ennen romahdusta.
Eräs mummo tuli kerran häätämään minut (raskaana olevana) pois penkiltä, sillä halusi istuutua siihen itse. Olin ehtinyt istua ehkä 10 sekuntia pitkän kävelyrupeaman jälkeen ja olin rättiväsynyt, mutta minun oli luovutettava istumapaikkani tälle mummelille.
Kerran taasen n. 25-vuotias mies tarjosi ystävällisesti minulle (tuolloin 30v ei-raskaana olevalle) istumapaikkaa metrossa ja kyllä hävetti. Meinasin kysyä minkä ikäisenä hän minua oikein piti. Ilmeisesti ei ainakaan 3-kymppisenä.
Hän oli kohtelias naiselle.
Se on niin vierasta tämän päivän ihmiselle, että kohteliaisuutta ei osata ottaa vastaan luontevasti.
Minä muistan, kuinka ihastunut olin, kun parikymmentä vuotta sitten hattupäinen herrasmies tuli vastaani kadulla, otti hatun päästään ja kysyi tietä. Onneksi osasin neuvoa, mutta jäi ikiajoiksi mieleeni, että hän otti hatun päästään ennen kuin puhui minulle asiansa!
Eräs ystäväni sanoi, että hänen oli pakko luopua kokonaan hatusta ja lakista, koska oli huomannut, ettei hattua enää nosteta. Hänelle se oli niin vierasta ja noloa, että ei pystynyt menemään kauppakeskuksen hissiin, jos siellä oli joku naisihminen. Olisi pitänyt seistä lätsä päässä muitten miesten tavoin.
Kasvatus on sitkeässä. Kohteliaisuus on kadonnut luonnonvara.
Onpas ystävä muiden ihmisten ajatusten varassa. Jos käyttäisin hattua niin pitäisin kiinni omista hyvistä tavoistani. Aivan turhaa häpeämistä ja nolostelua. Hyvillä tavoilla erottuu massasta ja jokainen saa todellakin käyttäytyä niin kauniisti kuin haluaa.