Jännitys häiritsee elämää..

Mulla ihan sama juttu. Mutta mikä on nettiterapia?

Täällä kanssa yksi joka jännittää mm. kavereiden seurassa oloa. Onko se sitä että pelkää "munaavansa" itsensä tms. Itselläni lääkkeenä tähän propral ja tarvittaessa opamox (onneksi harvoin tätä jälkimmäistä on tarvinnut käyttää).
Mulla menee tämä jännittäminen kausittain näköjään.. on aikoja kun kaikki on ok ja nyt pimeän aikaan himen huonommin.

Hei
Kiinnostuin tuosta nettiterapiasta. Mistä sitä on mahdollista saada? Onko maksullista? Mitä hintaluokkaa?

Kiitos jos vastaat. :)

Se nettiterapia on ilmasta. Kuulin siitä kun menin terveyskeskuksen psykologille, joka anto lähetteen siihen terapiaan. Siinä nettiterapiassa jutellaan terapeutin kanssa netissä kerran viikkoon, eikä tarvii lähtee kotoa mihinkään. ei kai siinä hirveesti muuta eroa "normiterapiaan" ole. :)

Mulla on muuten ihan sama ongelma paitsi että olen mies ja haluaisin tutustua johonkin ihanaan naiseen hetero kun olen. Pistää kyllä mielen matalaksi kun ikää on jo 26-vuotta ja oikeastaan koko nuoruus on mennyt pilalle tämän jännittämisen ja sosiaalisen ahdistuksen takia. En tiedä tuleeko tästä elämästä koskaan yhtään mitään, ei varmaankaan. :(

Ite oon kärsiny sosiaalisten tilanteiden peloista teini-iästä asti ja nyt mittarissa 36.v ja valitettavasti ainakaan omalla kohdallani pelot ei oo kadonnu vaikka on ollu terapiaa ja lääkitystä mutta sen olen iän myötä huomannut että en jaksa enää välittää pienistä peloista esim. kaupan kassalla vaan ajattelen että ihan sama mitä se kassatäti miettii tai on miettimättä. Eli mun pointti on että tietyn asteiset pelot pitää vaan hyväksyä osaksi iteseään.

Olen viime aikoina alkanut ajatella että hyväksyn jännittämisen. Vaikka vaikeata se aluksi onkin mutta kun sen hyväksyy niin uskon että sitä on paljon helpompi hoitaa. Jos jännitys haittaa elämää niin ehdottomasti kannattaa hakea apua. Kenenkään ei tarvitse yksin murehtia vaan apua aina löytyy. Itse sain avuksi propral lääkkeitä joita olen lähinnä käyttänyt esitelmissä. Terveelliset elämäntavat auttavat ja liikunta. Myös positiivinen ajattelu auttaa jonkin verran ainakin paremmin kuin negatiivinen.

Tärkeintä on saada uusia näkökulmia omaan ajatteluun ja sen takia kannattaisi puhua jännittämisestä jonkun kanssa edes lääkärin/psykologin.

Oon yrittänyt muuttaa ajattelutapaa positiivisemmaksi ja onneksi olen myös vihdoinkin uskaltanut hakea apua. Toivottavasti tämä nyt ajan kanssa alkaa helpottaa.

Kiitos kaikille vastauksista, en ole näköjään ainoa tämän ongelman kanssa..

"Mulla on yksi kaveri, jonka kautta olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Tuloksetta. Eilen olin tämän kaverini luona (missä oli noin 10 ihmistä) ja mun oli pakko lähteä kesken illan kotiin, koska sain paniikkioireita tästä ihmismäärästä."

Mitä ihmettä tämä sun "kaveri2 oikein meinaa, ja entäs sinä?

10 ihmisen seurassa ei aloiteta mitään terapiaa sosiaalisten paineiden takia!

Mä muistan opiskeluajoiltani kun menin puhumaan koulupsykologin luo, hän sanoi itsekin kärsineensä sosiaalisesta jännittämisestä, ja hänkin aloitti, ensi yhden, sitten kahden, ja vasta pidemmän ajan jälkeen kolmen neljän ihmisen seurassa! Sama juttu oli mulla, tätä piti vain harjoitella, nyt viiskymppisenä tuskin enää muistin asiaa kunnes luin tekstisi. Ongelma sulla näköjään on, mutta toivoa todella on, voin vakuuttaa!

Kysymys on siis siedätyshoidosta, totuttelusta sosiaalisuuteen.

Aloita sinäkin totuttelu sosiaalisuuteen, harjoittelua se vain vaatii.

Jostain syystä sulla on huonoja kokemuksia tähän.

Onnea ja voimia, taidat olla kuitenkin nuori, joten sulla on aikaa. Me kaikki ollaan harjoiteltu sosiaalisuutemme, voin lohduksi sanoa.