Haluan aloittaa keskustelun, joka on minulle ollut kysymysmerkki.. Olen nimittäin miettinyt, että miksi joku on yksinäinen. Eihän mikään voi olla jouluisampaa, rauhaisampaa, kuin se, että voit olla omassa ihanassa rauhassa. Kun näet kaupungin tai vähintään taajaman valot, niin mikä ihanampaa. Pidän joulusta ja sen valoista ja elämästä; olen vähintään taajamasta. On aina vaikea olla "muina miehinä mokomassa", kun kumminkin haluaa vähintään kirkonkylään. Tällä tarkoitin omaa kivaa joulurauhaa.
Kirkonkylästä lähtöisin
äksä
3645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se onnen tunne tulle sisällä olevasta sielun sopusoinnusta. Minulla on myös Jumalan antama rauha. Pidän kauniista valaistusta talvimaisemasta. Ja sellainen nyt on.
Mutta entäpä jos oletkin kotoisin syrjäkylästä.
Kun astuit pois bussista ja sen valot katosivat, niin ympärillä oli pelkkää
pimeyttä. Kapeaa kylätietä oli matkattava 300 metriä kotiovelle ja
silloin ei ollut taskulamppua kuin kotosalla isäukon hallussa.
Suunnistit kotiin katselemalla taivaalle. Siinä, missä oli näkymä puiden ja
pilvien välistä kajastavaan valoon oli todennäköisesti myös tie. Kun jalat osuivat
reunan heinikkoon niin piti vähän taas korjata suuntaa ja katsella ylös.
Kyllä sellainen kasvattaa alle 10 vuotiaan luonnetta.
Kai siitä oli myöhemmässä elämässä hyötyä, kun osaa pärjätä yksinkin.
Siinä auttaa myös peräänantamaton luonne.
Pieni taajama peruspalveluineen on ihan paras asuinpaikka.