Neljästoista luukku
Tämä satu on täyttä puhdasta fiktiota ei ole sidoksissa millään muotoa
ihmisiin, eläimiin tai tapahtumiin elävässä elämässä.
Arhippa polki mankelillaan mieli korkeana Köyhiäinhuollon talolle, pisti mankelinsa
parkkiin ja riisui karvareuhkansa päästä rinnalleen nöyränä kuin irlantilainen
talonpoika, sillä nyt piti näyttää köyhältä ja säälittävältä, jotta tiukka sosiaali-tonttu
uskoisi häntä.
Oven luona seisovat vahtitontut pysäyttivät Arhippan ja tarkastivat hänet ja hänen
reppunsa. Repusta ne juuttaat takavarikoivat Pyhän Jorman näköispatsaan, muka
lyömäastalona.Eivät moukat kunnoittaneet toisen uskoa ollenkaan.
Pitkän odottelun jälkeen Arhippa vihdoin kutsuttiin sosiaali-tontun huoneeseen.
Arhippa kumarsi syvään ovella kuten isä ja äiti olivat hänet opettaneet, sekä aloitti
isän antamien oppien mukaan kohteliaan lähestymistavan asialleen:
”Anna mulle rahaa sosiaali kyyttö”.
Pöytänsä takaa sosiaali-tonttu tuijotti Arhippaa vajaan sekunnin ja painoi
pöydällä olevaa suurta punaista nappulaa, Siinä samassa ovesta astuivat
sisään kaksi isoa vahtitonttua, jotka tarttuivat Arhippaa käsistä kiinni ja
siirsivät Arhippan hänen vastusteluistaan ja huutamisistaan huolimatta
vauhdilla ulos Köyhäintalosta. Perästä lensi pihalle myös hänen reppunsa
ja hänen niin rakastamansa Pyhän Jorman näköispatsas.
Arhippa jäi huutelemaan pihalle: ” Ettekö te tiedä kuka minä olen? Minä
olen kansan vituttaja Hittavainen ja minä julkaisen teistä kaikista
kuvat ja tiedot kirjeissäni! Minulla on asiasta kiistamattomat todisteet!
Satu jatkuu, mutta sadun jatkon kertovat käräjäoikeuden päätökset, poliisien
kuulustelupöytäkirjat ja hovioikeuksien tuomiot.
Näitä Arhippoita asuu keskuudessamme, heitä eivät Suomen lait, asetukset tai
säännöt koske mitenkään. Näiden Arhippoiden mielestä he ovat kaikkeen
syyttömiä ja heitä vainotaan niin ihmisten kuin valtion puolesta aina sekä
kaikkialla.
Tällaiset Arhippat kokevansa olevansa lakien ja asetusten yläpuolella ja siten
oikeutettuja toimimaan kuten toimivat.
Pitäkäämme jokainen tykönämme huolen itsestämme, jottemme päätyisi
tuollaisiksi Arhippoiksi.
Mutta jossain, jossain valtionvirastossa istuu tälläkin hetkellä
virkamies Arhippan elämäntarina edessään ja tutkii virkamiehen
tarkkuudella, mitä Arhippalle pitää tehdä, jotta rauha Arhippankin
kohdalta yhteiskuntaan palaisi.
Kun virkamies tekee päätöksensä, hän siunaa sen allekirjoituksellaan
ja asiaa hoitavan ministeriön leimalla.
Se on vain ajan kysymys, että kummasta paikasta Arhippamme löytyy,
raitapuvussa Vankeudenhoitolaitoksestamme tahi valkoisissa sairaalan
vaatteissa, jostakin mielenterveyden hoitolaitoksessamme.
Tätä päivää ja tätä päätöstä odotellessa, Hyvää Joulua!
Vaan kuinkas sitten kävikään.... Kiltit saa jouluna lahjoja ja tuhmat
joutuvat jouluna kirjoittamaan sanomisistaan ja kirjoitteluistaan
Loppu. Slut
Joulu Tonttunen toivottaa kilteille lapsille Hyvää Joulua..... ja
Hyvää Uutta vuotta........ :)
Tämä satu on täyttä puhdasta fiktiota ei ole sidoksissa millään muotoa
ihmisiin, eläimiin tai tapahtumiin elävässä elämässä.
Arhippa polki mankelillaan mieli korkeana Köyhiäinhuollon talolle, pisti mankelinsa
parkkiin ja riisui karvareuhkansa päästä rinnalleen nöyränä kuin irlantilainen
talonpoika, sillä nyt piti näyttää köyhältä ja säälittävältä, jotta tiukka sosiaali-tonttu
uskoisi häntä.
Oven luona seisovat vahtitontut pysäyttivät Arhippan ja tarkastivat hänet ja hänen
reppunsa. Repusta ne juuttaat takavarikoivat Pyhän Jorman näköispatsaan, muka
lyömäastalona.Eivät moukat kunnoittaneet toisen uskoa ollenkaan.
Pitkän odottelun jälkeen Arhippa vihdoin kutsuttiin sosiaali-tontun huoneeseen.
Arhippa kumarsi syvään ovella kuten isä ja äiti olivat hänet opettaneet, sekä aloitti
isän antamien oppien mukaan kohteliaan lähestymistavan asialleen:
”Anna mulle rahaa sosiaali kyyttö”.
Pöytänsä takaa sosiaali-tonttu tuijotti Arhippaa vajaan sekunnin ja painoi
pöydällä olevaa suurta punaista nappulaa, Siinä samassa ovesta astuivat
sisään kaksi isoa vahtitonttua, jotka tarttuivat Arhippaa käsistä kiinni ja
siirsivät Arhippan hänen vastusteluistaan ja huutamisistaan huolimatta
vauhdilla ulos Köyhäintalosta. Perästä lensi pihalle myös hänen reppunsa
ja hänen niin rakastamansa Pyhän Jorman näköispatsas.
Arhippa jäi huutelemaan pihalle: ” Ettekö te tiedä kuka minä olen? Minä
olen kansan vituttaja Hittavainen ja minä julkaisen teistä kaikista
kuvat ja tiedot kirjeissäni! Minulla on asiasta kiistamattomat todisteet!
Satu jatkuu, mutta sadun jatkon kertovat käräjäoikeuden päätökset, poliisien
kuulustelupöytäkirjat ja hovioikeuksien tuomiot.
Näitä Arhippoita asuu keskuudessamme, heitä eivät Suomen lait, asetukset tai
säännöt koske mitenkään. Näiden Arhippoiden mielestä he ovat kaikkeen
syyttömiä ja heitä vainotaan niin ihmisten kuin valtion puolesta aina sekä
kaikkialla.
Tällaiset Arhippat kokevansa olevansa lakien ja asetusten yläpuolella ja siten
oikeutettuja toimimaan kuten toimivat.
Pitäkäämme jokainen tykönämme huolen itsestämme, jottemme päätyisi
tuollaisiksi Arhippoiksi.
Mutta jossain, jossain valtionvirastossa istuu tälläkin hetkellä
virkamies Arhippan elämäntarina edessään ja tutkii virkamiehen
tarkkuudella, mitä Arhippalle pitää tehdä, jotta rauha Arhippankin
kohdalta yhteiskuntaan palaisi.
Kun virkamies tekee päätöksensä, hän siunaa sen allekirjoituksellaan
ja asiaa hoitavan ministeriön leimalla.
Se on vain ajan kysymys, että kummasta paikasta Arhippamme löytyy,
raitapuvussa Vankeudenhoitolaitoksestamme tahi valkoisissa sairaalan
vaatteissa, jostakin mielenterveyden hoitolaitoksessamme.
Tätä päivää ja tätä päätöstä odotellessa, Hyvää Joulua!
Vaan kuinkas sitten kävikään.... Kiltit saa jouluna lahjoja ja tuhmat
joutuvat jouluna kirjoittamaan sanomisistaan ja kirjoitteluistaan
Loppu. Slut
Joulu Tonttunen toivottaa kilteille lapsille Hyvää Joulua..... ja
Hyvää Uutta vuotta........ :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
onko pitkä jonoon siihen kirjaston koneelle?varo ettei savoilainen kuvaa taas rumaa naamasi =)
pitää jonkun olla et se kulkee ihmisten perässä kaupoissa ja kirjastoissa ja kuvaa niitä ja julkaisee sitten kuvia kotisivuillaan?
"pakkohoitoon"
Minkähän takia satua numero 13 (Joulukukka) ei ole julkaistu sen kotisivuilla? Liippaakohan se liian lähetä totuutta, vaikka toki onkin täysin kuvitteellinen?