Hei ole 17-v tyttö. Mulla on syömishäiriö eli lauhdutan ja urheilen valtavia määriä viikossa et laihtusin. Syön aina superterveellisesti en koskaan herkkuja tai paista öljyssä mitään ja kahviin vaan rasvatonta maitoo. Ja en pysty syömää mitään perunamuussiakaan jos siihen on käytetty voita tai täysmaitoo. Sit en syö aamulla ku ehkä appelsiinin enkä koulussa yleensä mitään sit oon pyöräilly kouluun 14km ja takas kotiin 14km ja sit mul on kiljuva nälkä ja syön yhen annoksen ruokaa mut tulee tunnin päästä uudelleen nälkä ja haluaisin jotain syödä vaik uudestaan ruokaa mut sit jos otan ruokaa ni isä tulee kiukkusena ja inhoa katseessa sanoen et miten sä voit olla taas syömässä...ja mulle tulee hirvee olo ja inhoon itteeni kun mun itsekuri ei kykene pitää mua syömättä. Sit iskä aina pyytää lenkille tai hiihtää ja pitää mennä aina kovaa vaikkei jaksais kun muuten iskälle tulee kylmä. Sit meen nukkuu nälissää et laihtuisin ja joskus on niin hirvee nälkä et on pako mennä keittiöön syömään hapankorppuja sit iskä herää ja tulee taas inho katsressa räyhäämää et mitä sä täällä teet ja mite sä voit olla keskellä yötä syömässä...ja mä oon 158cm ja 45kg ja mulla on lihaksii ku treenaan paljo....ja oon niin väsyny et joudun tappelee tälläsestä asiasta kotona ku mul on vaa nälkä enkä saa untakaa ja kouluu pitäis herätä kuudelta....auttakaa
isä vahtii syömistä ja raivoaa et syön liikaa
anorektinen
3196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nii sit isä sano joskus 11-vuotiaana mulle ku menin aina koulusta suoraa bussilla viulutunnille ja oliks se nyt enne vai jälkee sen tunnin joskus neljän aikaa kai kävin syömäs arnoldsilla donitsin et "etkö sä pelkää et sä lihot" ja se oli mun välipala ei mitää muuta ja tulin bussilla kotii tai sit isä haki ja jouduin usein odottelee pakkasessa tien varrella puol tuntii vaik olin ihan jäässä ja sit isä tuli autoineen eikä sanonu mitää vaa puhu puhelimee, ei ees sanonu anteeks vaikka oli melkeen joka kerta myöhäs ja mut käskettii aina ulos oottaa ettei mun isäl menis aikaa siihen et se hakis mut sisältä...
No huhhuh, tarviit kyllä lapsiparka apua. Ja isäs myös.
Suosittelen nyt menemään vaikkapa kuraattorin tai terveydenhoitajan juttusille. Pääsisit vähän eteenpäin asiassa, koska tuo ei TODELLAKAAN ole sinua kohtaan oikein tai hyväksyttävää. Lupaathan?
Joo lupaan hakea apua nyt koska te kannustitte! Kiitos musta on niin tuntunu et oon huono ja epäonnistunu ja en kykene itsekuriin...ja oon niin väsyny koska joudun usein riitelemään siitä et saisin syödä esimerkiks kun meen ottaa ruokaa esim lihaa niin isä suuttuu ja on jopa repiny sen ruuan multa kädestä koska se on hänen seuraavan päivän lounas vaikka hän vois töissä käydä lounasravintolassa...sit äitikin on tässä mukana et kun ollaan syöty päivällinen ni se vie ruuan varastoon jonne pääsee vaan vanhempien huoneen kautta ja sit jos meen hakee sitä ruokaa ni sitä kytätään ja tullaan kattoo et mitä mä teen ja syyllistetään taas siitä et haluisin syödä et miten mä voin olla taas syömässä ja se tuntuu niin pahalta...