Mieheni kuoli viime vuonna keuhkosyöpään,Hän ehti juuri täyttää 60v.Suru oli niin musertava,että laiminlöin oman terveyteni eli surin koko kehollani;nukkuminen ja syöminen jäi vähiin.Huomasin kaulallani patin,joka kasvoi ja kasvoi,mutten jaksanut välittää.Lasten painostuksesta menin lääkärin ja todettiin struuma eli ei hätää.Struuma leikattiin tänä vuonna ja se painoi 350gr ja loppujen viimeksi .siitä löytyi myös 2 laatua kilpirauhassyöpää.Kuukautta myöhemmin pojallani (27v)todettiin kaulalla kilpirauhasen suurentuma.Eli kaikki tämä;miehen kuolema syöpään,omat 2 syöpää ja pojan vielä määrittelemätön kasvain kaulalla ;aikaa meni tähän kaikkeen1,5 vuotta. Kyllä elämä laittaa hiljaiseksi........
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hienoa,että olet positiivisesti ajatteleva.uskon,että se auttaa.itse koko syöpä prosessin aikana en n.s.antanut periksi.toivotaan,että sinulla ja pojallasi kaikki menee hyvin.siunausta teille.