nuori syrjäytyy

Kyllä tuon kirjoittamasi perusteella voisi jo olla huolissaan. Syömättömyys, jatkuva päivisin nukkuminen sekä eristäytyminen ovat merkkejä siitä, että asiat eivät ole kunnossa. Ei kai häntä kiusata koulussa?

No eikö se huolestuta,että nukkuu kaiket päivät,eikö se mee kouluunkaan?Luulis luokanvalvojan kyselevän jos on paljon pois???

Minulla oli samanlaista nukkumista, eristäytymistä ja kouluruokailun väliin jättämistä. Se johtui siitä että ymmärsin että maailma on täysin hullu ja ettei minulla ole mitään tulevaisuutta tässä pinnallisessa tyhjänpäiväisen suorittamisen ja eriarvoisuuden yhteiskunnassa. Tunsin ettei minusta ole mihinkään, etten kuulu mihinkään ja että olen arvoton. Asiaa edesauttoi se että vanhemmat olivat väkivaltaisia juoppoja ja minua kiusattiin koulussa.

Samanlainen eristäytynyt ja elämästä sivuun jäänyt ihminen olen edelleen.

Nuoret pitäisi eristää amerikkalaisten elämäntavasta. Huumeita käyttävät langanlaihat julkkikset ovat huonoja esikuvia.

huolestunutäiti

Oletko ollut yhteydessä kouluterveydenhoitajaan?

Onko lapsellasi hoitosuhde psykiatriselle puolelle?

Onko lapsellasi sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai paniikkihäiriötä ja ei pysty sen vuoksi ruokailemaan koulussa tai tapaamaan kavereitaan?

Onko lapsesi fyysinen terveydentila selvitetty? Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, keliakia, astma saattavat aiheuttaa mielialan mataluutta ja haluttomuutta, kun ei jaksa. Matala hemoglobiini aiheuttaa väsymystä. Nuo kolme ensimmäistä voidaan selvittää verikokeilla, samoin hemoglobiini. Kouluterveydenhoitaja voi tehdä labraan lähetteen.

On vanhempia,äitejä jotka ei saa kuria lapsilleen,pinnaavat koulusta,eivätkä halua hakea apua oireileville lapsilleen,vaan hyysäävät heitä.Liikaa.Pian se nuori menee sellaiseen tilaan ettei mikään huvita,varsinkaan jos ei ole kavereita.Nuori voi olla täysikäinen,joten apua on vaikea hakea toisen puolesta....

Itse hain apua nuorison turvakodista, nuorten kriisipisteestä, terveyskeskuksesta ja yksityiseltä psykologilta. Kyllä apua saa ja homman käännettyä, kun jaksaa etsiä apua nuorellen.

Nyt on toisen nuoreni kanssa masennusongelma ja syrjäytymisuhka, kun ei saa töitä eikä pääse kouluun, ei ole kavereita, ei sosiaalista toimintaa, asumisen kanssa vaikeaa, rahan myös. Nuorisotakuukin tuntuu olevan puhetta vain. Me aikuiset kuitenkin eletään tämän nuorta koskevan uhkan kanssa päivittäin, on ikävä, kun voi vain katsoa. Sairastuu helposti itsekin. Terveyskeskustoiminta kun ei pitkälle auta ja muualla vain sanotaan, että joo tää työllistyminen on pitkittynyt, etsi nyt vaan töitä joo joo.

Syytän syrjäytymisestä aika pitkälle koulujärjestelmää ja opettajia. Koulu oli kaukana, ei kavereita. Kiusaan ei myös puututtu. Opettajat sanoivat, että eivät ehdi, kun on fyysistäkin väkivaltaa, poliiseja ja sosiaalitoimen asiakkaita. Pk-seudulla kouluvirastossa sanoivat vielä (muistan tämän aina!), että ei lapsi tarvitse kavereita koulun ulkopuolella. Huoh!!! Koulusta puuttui täysin myös ryhmäyttäminen ja mielestäni opetustaito. On tullut mieleeni, että koulumaailmasta puuttuu hyvin tärkeä tekijä: kasvatus. Se, miten ryhmässä toimitaan. Siitä kaiken pitäisi alkaa. Opettajakoulutkseen lienee valitaan nykyään vääräntyyppistä materiaalia.

Ei pitäisi käpertyä itseensä vaan hankkia esim. koulun ulkopuolisia kavereita vaikkapa sopivan harrastuksen . Siellä voi syntyä jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Aina valitetaan koulun toiminnasta, mutta kyllä se kasvatus pitäisi tapahtua kotona. Opettajat eivät ole sosiaalityöntekijöitä. Koittaa nyt vaan itse hoitaa sen kasvatuspuolen eikä parkua yhteiskuntaa apuun.