Erottu on n. 1,5 vuotta sitten. Tavattu sen jälkeen pari hassua kertaa, emme asu edes samalla paikkakunnalla enää.
Ero oli vaikea, raskas prosessi, minulle, elämä mureni pieniksi palasiksi parilla lauseella, muutamalla sanalla... kaikki muuttui.
Rakkaus ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään. Välillä ikävä iskee vieläkin niin hiton lujaa, että ei saa henkeä. Itku tulee, ja ikävä. En voi sille mitään.
Viikko sitten joku sanoi, että taisit päästä erosta hyvin yli. Jäin katsomaan häntä lähes sanattomana, ja mietin mitä vastata. Pääsinkö hyvin yli? En. Sattuuko? Sattuu niin saamaristi. Luottamus meni, ja nyt se menee toisiin ihmisiin sata kertaa helpommin kuin ennen. Tuntuu, että kynnys lähteä edes ajattelemaan ketään toista miestä on liian suuri. Rima on hilautunut niin korkealle, että en usko kenenkään enää pystyvän murtamaan minun itse rakentamaani panssaria. Olen yksin, yksinäinen, kaipaan toista aikuista arkeani jakamaan, mutta en silti pysty luottamaan.
Sen ero sai minussa aikaan. En osaa enää välittää, en uskalla. On pelottavaa huomata, että omat tunteet exää kohtaan ovat vieläkin niin voimakkaat, vaikka en ole koko ihmisen kanssa edes jutellut tämän vuoden puolella.
Odotan vain, koska tämä loppuu..... ja elämä ehkä jatkuisi.
Ero oli vaikea, raskas prosessi, minulle, elämä mureni pieniksi palasiksi parilla lauseella, muutamalla sanalla... kaikki muuttui.
Rakkaus ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään. Välillä ikävä iskee vieläkin niin hiton lujaa, että ei saa henkeä. Itku tulee, ja ikävä. En voi sille mitään.
Viikko sitten joku sanoi, että taisit päästä erosta hyvin yli. Jäin katsomaan häntä lähes sanattomana, ja mietin mitä vastata. Pääsinkö hyvin yli? En. Sattuuko? Sattuu niin saamaristi. Luottamus meni, ja nyt se menee toisiin ihmisiin sata kertaa helpommin kuin ennen. Tuntuu, että kynnys lähteä edes ajattelemaan ketään toista miestä on liian suuri. Rima on hilautunut niin korkealle, että en usko kenenkään enää pystyvän murtamaan minun itse rakentamaani panssaria. Olen yksin, yksinäinen, kaipaan toista aikuista arkeani jakamaan, mutta en silti pysty luottamaan.
Sen ero sai minussa aikaan. En osaa enää välittää, en uskalla. On pelottavaa huomata, että omat tunteet exää kohtaan ovat vieläkin niin voimakkaat, vaikka en ole koko ihmisen kanssa edes jutellut tämän vuoden puolella.
Odotan vain, koska tämä loppuu..... ja elämä ehkä jatkuisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuttuja tunteita, voi niin tuttuja..!! Sillä erotuksella että valitettavasti olin kesällä niin heikko että annoin vanhan suolan janottaa ja hypättiin exän kanssa sänkyyn muutaman kerran. Eihän se miehellä tunnu missään, muuta kuin että saa seksiä, mutta minä luulin jättäneeni tunteet taakseni.. ei ihan niin mennytkään. Ja nyt sitten ollaan samassa tunnejamassa kuin vuosi sitten, kun erottiin. :(
Minäkin niin odotan sitä aamua kun en uhraa ajatustanikaan exälle. Mutta saa nähä, milloin se superaamu saapuu. Tapaillut olen muitakin, mutta...... MUTTA!!!! :(
Jaksamista aloittajalle. Ei tästä sulle mitään hyötyä ollut. :(