1970-luvulla Aleksander Sholtsenitsynin Vankileirien saaristo jäi Suomessa julkaisematta kustantajien sensuurin vuoksi.
Tuo on vain jäävuoren huippu. Poliittista sensuuria harjoitettiin laajassa mitassa seitsemänkymmentä luvulla ja myöhemminkin.
Jatkuuko se vieläkin?
Julkaistavien kirjojen tasosta päätellen kyllä.
Punavihreät aatteet ohjailevat ja tuottavat kirjoja, joita ei tee mieli lukea.
Tuo on vain jäävuoren huippu. Poliittista sensuuria harjoitettiin laajassa mitassa seitsemänkymmentä luvulla ja myöhemminkin.
Jatkuuko se vieläkin?
Julkaistavien kirjojen tasosta päätellen kyllä.
Punavihreät aatteet ohjailevat ja tuottavat kirjoja, joita ei tee mieli lukea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sensuuri elää ja voi hyvin! Kysyn vaan: onko esimerkiksi päivänvalon nähnyt yksikään kotimainen kirja jossa käsiteltäisiin vähääkään kriittiseen sävyyn vaikkapa vain naapurimme Viron neuvostoaikoja.
Otin kirjoituksesi johdosta hyllystäni suomenkielisen Vankileirien saariston (Arhipelag Gulag 1918-1956 . Sen suomalainen julkaisija on Kustannuspiste Oy Tampereella. Suomennos on parhaimman venäjänkielisen kääntäjän Esa Adrianin käsialaa. Se kirja ei sinäänsä ollut uutuus, vaikka se tuli Ruotsin kautta. Sen sijaa hämmästyin kirjan väliin jääneitä lehtileikkeitä siltä ajalta. Mielenkiintoinen oli Per I. Gedinin kertomus EVA:n roolista, jota mm. Max Jacobson pohti. Tuossa kustannuskysymyksessä on sama asia kuin Suomen Eftaan liittymisessä. Sekin tieto tuli Ruotsin kautta.