Eli tuli mieleen kun nyt olen muutamassa tiekirkossa käynyt, keskiaikaisissa ja rannikkoseudulla. Niissähän nyt on näitä kaupankäynnin merkkejä, eli siis ihminen käy kauppaa Jumalansa kanssa, esim. votiivilaivat - niitähän on tehty hädässa annetun lupauksen takia tai pyydetty suojelusta jollekin merimatkalle - toisaalta on sitten muitakin lahjoituksia annettu seurakunnalle esineinä.
Mutta onko tämä tyypillistä vain näille rannikkoseudun kirkoille? En ole kierrellyt ympäri maata, mutta kotiseudullani on yksi vanhempi kirkko (ei keskiaikainen kuitenkaan, 1700-luvulta kuitenkin) niin siellä ei minun mielestäni tällaisia kansan lahjoituksia ole. Ei kyllä ole rannikolla tämä kyseinen kirkko.
Jotenkin tullut tässä lounaisella rannikkoseudulla asuessa sellainen mielikuva ihmisistä nykyäänkin, että tavaralla ja sen määrällä on merkitystä, ihmistä arvostetaan sen perusteella kuinka iso talo, asunto, auto tms. on. Että onko tämä nyt sitten aina ollut näin, ja toisaalta tällainen kaupankäynti Jumalankin kanssa kuvastaa sitä.
Mutta onko näitä kaupankäyntiesineitä vain näillä rannikkoseudun keskiaikaisilla kirkoilla?
Tiedän kyllä, että ihmisillä yleensä esim. surutyössä on vaihe, jossa käydään kauppaa kohtalon tai jumalan, tai mikä se kellekin on, kanssa.
Mutta onko tämä tyypillistä vain näille rannikkoseudun kirkoille? En ole kierrellyt ympäri maata, mutta kotiseudullani on yksi vanhempi kirkko (ei keskiaikainen kuitenkaan, 1700-luvulta kuitenkin) niin siellä ei minun mielestäni tällaisia kansan lahjoituksia ole. Ei kyllä ole rannikolla tämä kyseinen kirkko.
Jotenkin tullut tässä lounaisella rannikkoseudulla asuessa sellainen mielikuva ihmisistä nykyäänkin, että tavaralla ja sen määrällä on merkitystä, ihmistä arvostetaan sen perusteella kuinka iso talo, asunto, auto tms. on. Että onko tämä nyt sitten aina ollut näin, ja toisaalta tällainen kaupankäynti Jumalankin kanssa kuvastaa sitä.
Mutta onko näitä kaupankäyntiesineitä vain näillä rannikkoseudun keskiaikaisilla kirkoilla?
Tiedän kyllä, että ihmisillä yleensä esim. surutyössä on vaihe, jossa käydään kauppaa kohtalon tai jumalan, tai mikä se kellekin on, kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sisämaassa ja idässä lahjat olivat useimmiten kulutustavaraa, koska ihmiset olivat köyhempiä.
Lahjat!
No jaa. Kyllä sitä on kauppiaita ja rikkaampia talonpoikia ollut sisämaassakin.
Näistä votiivilaivoista, rakentaja on ollut vaikkapa rakuuna - onko rakuuna rikas entisajan mittapuun mukaan? Aloittajana en nyt tarkoittanutkaan mitään sellaista, että joku kartanonomistaja tai hänen rouvansa lahjoitti rahaa kirkon kunnostamiseen.
Ja jos tämä luulen, että -juttu on totta, niin sittenhän pitää paikkansa myös se aloittajan olettamus, että lounaisessa osassa maata ihmisten perusluonne on erilainen kuin muualla, ollut siis aina.
Nämä laivat ja kaappikellot ne kuitenkin ovat siis myöhäisemmältä ajalta, kuin itse kirkkojen rakentaminen, 1700—1800-luvulta, eli ei oikeastaan ole kyse siitäkään, että kristinuskon tulo lännestä päin olisi syynä, ensimmäisiä kirkkoja siis lounaassa.