Sairastin itse paniikkihäriön. Selvisin siitä ja haluaisin auttaa siihen mahdollisesti joutuvia/sairastuvia.
Paniikkihäiriö
Eefraimi
5156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No miten sinä selvisit siitä? Itse sairastanut jo kohta 20 vuotta. Lääkityksellä pystyn arkielämään aika hyvin mutta työelämässä vaikeampaa,ellei lähes mahdotonta..
No lyhyesti. Kun opin sen tunnistamaan eli oireet ja niiden poissulkeminen että en ole "oikeasti sairas". Sairastuin v. 1992 ja muutaman vuoden jälkeen elämä hymyili taas. Pari vuotta sitten oireiden taas imaantuessa, otin vain itseäni niskasta kiinni ja en antanut sairauden taas puhjeta. Lääkitystä ei minulla ole ollut, lenkkipolku on minun lääkkeeni.
Mulla aivan sama juttu kun ??34:lla meinaan työelämässä tosi vaikeeta alkanut olemaan ja lääkityshän minullakin on. Olishan se kiva tietää miten selviäis tästä mutta tuntuu että tämä vaan on lopun elämän tauti.
Ja hei ??34 ymmärtääkö sun esimies tätä? Olen joutunut kerran olemaan sairaslomalla tämän takia niin sehän melkein hyökkäs sanallisesti päälle eli olen täys hullu hänen silmissään eikä se auta mun työssäoloa yhtään, kyllä esimiehen pitäisi ymmärtää tällaiset asiat
Työelämässä puhutaan uuden työehtosopimuksen myötä yhä enemmän työssäjaksamisesta ja keinoista. Kumminkin esimiehet kyttäävät henkilöitä, joilla on lääkitys. Itse jouduin 1.5 vuoden aikana 5 kertaa työkykykeskusteluun. Sen takia minut määrättiin työterveyspsykiatrille. Hänen lausuntonsa esimiehet vesittivät. Sen jälkeen minut määrättiin Helsinkiin tutkimuksiin. Sen jälkeen psykiatrin lausunto, joka oli ollut vuosia hoitava lääkärini. Kaikki tutkimukset näyttivät, että kykenen hoitamaan tehtäväni. Esimieheni pyysivät minulta anteeksi. Nyt olen pystynnyt vähentämään lääkitystä. Kävin 10 kertaa hieronnassa keväästä lähtien ja se on parantannut oloani todella paljon.
En ole työelämässä tällä hetkellä mutta en ole paniikkihäiriöstäni puhunut yhdellekään työnantajalle. Työelämässä en ole muiden sairauksien vuoksi,mutta vaikka niitä ei olisi niin paniikkihäiriö on aina se joka on ja pysyy..
Olen vain koettanut opetella hyväksymään että olen sellainen kuin olen,kaikista eniten kuitenkin ottaa päähän että paniikkihäiriö rajoittaa työtä,ei voi tehdä mitä tahansa hommaa vaikka kuinka tykkäisi.