Taas sitä herättiin yksinäisyyteen. Olispa pilleri jolla vois nukkua viikon tai kuukauden vaikka putkeen niin menis tää elämä nopeemmin ohi. Huomaa kun alkaa masentaa tosissaan eikä ulos jaksa enää lähteä kun pakollisella kauppareissulle.
Olen yksinäinen
Yksinäinen.
466188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Minäkin heräsin yksin, mutta en koe toivottomuutta.En kaipaa edes seuraa kotiin. Tämä on minun oma pikkuvaltakuntani. Tietenkin on lähdettävä töihin, asioille ym. Jos alan kaivata seuraa, lähden katsomaan jotain toista sinkkua kotiin. On niitä, jotka odottavat että tulisi käymään.
Olen kotona itsessäni ja elän ihan itsestäni käsin. Olen varmaan tottunut elämään yksin.
Eihän yksin asuminen tarkoita automaattisesti, että olisi yksinäinen.
Yksinäisyys on paljon laajempi käsite. Yksinäisyys kumpuaa siitä, ettei tule "nähdyksi" omana itsenään, kokee syrjintää tai halveksuntaa, tai oma elämä on kapeutunut jonkun toisen toimesta. Silloin yksinäisyydestä on päässyt kasvamaan osa sielunmaisemaa. Vaikka ympärillä olisi miljoona ihmistä, se ei tee yksinäistä sen vähemmän yksinäistä.
Mä olen aina yksin ja se on hirveää. En jaksa edes keskustella kenenkään kanssa: ei ole puheenaiheita. Ois vaan paskaa ja masennusta kerrattavana loputtomiin. Siksipä lipitän kaljaa, vedän unilääkkeitä siinä sivussa ja nukun, torkahtelen, syön, käyn vessassa ja nukun tv:n ääressä. Kukaan ei käy, joskus joku yrittää soittaa, muttei kannata vastata, koska kaikilla tuntuu menevän niin fackin hyvin, ettei kiinnosta.
Jos ois keino tappaa ittensä, sen tekisin. Kivutta siis.
Mulla sama fiilis, haluan vaan nukkua syödä nukkua. Lääkkeet on, terapia on mut kaikki väsyttää. Ero takana, mut kun toinen alkaa paskiaiseksi sen jälkeen vaikka itse jätti tuntuu ettei ole ihmisyyttä ole jäljellä edes sillä, johon luotit edes sen yhden prosentin. Mites teillä?
Jos sinulla olisi ystävä jättäisitkö tuon kaiken paskan taaksesi pystyisitkö. Itse olen ollut elämäni vaiheessa yksin monia kertoja. Monia suhteita takana jotka eivät ole onnistuneet. Ihmisten pilkattavana ollut. Käynyt 2 kertaa helvetin läpi. Selvinnyt ihme niistä. Elämä ei ole helppoa jos on yksin ja vaikeaa mutta ei pidä luovuttaa pitää uskoa tulevaisuuteen . Tiedän kokemuksesta sen olevan vaikeaa. Itseään ei kannata tappaa koska se on väärin. Usko jumalaan auttaa. En ole mikään uskon toitottaja mutta onneksi minulla on usko jumalaan ja sen myötä olen selvinnyt vaikeista ajoista. Olen melkein 50 nainen ja jo nuorena olen itsekkin ajatellut luopua elämästä. Koulu kiusattu ja työpaikka kiusattu.Onneksi olen taistelija en anna toisten ihmistn saada mielihyvää .Tänäpäivänä ihmiset ovat toisille aika pahoja jopa sanoisin piruja. Nautitaan kun toisella menee huonosti.Elämä on elämisen arvoista ei pidä luovuttaa vasta sitten kun se oikea aika tulee.
Sinulla on paljon järkeä päässäsi. Näin sitä mennään vaikka kiviä on tiellä.
Sama täällä, yksin kämpässä viikosta toiseen ja vuodet vierivät ohitse, en kanssa tahdo muuta kun nukkua kun ei ole tulossakaan mitään valonpilkahdustakaan. Kyllästynyt tähän koko olemattomaan elämään.
Tuttu tunne mutta minulla ovat viimeaikoina pyörineet itsemurha ajatukset mielessä.
Varastit sitten ton nimen tänne 2011-2012 kirjottaneelt
olen tuula ja oon eka kertaa tääl¨...haluan kavereita joilla on sama ongelma ku mulla
sorry...en tienny varasteneeni ku oon eka kerttoo
Yksinäisyys lyö sanomatta nimeään lauloi Syrjä aikanaan. Itse koen että on monia asioita jotka johtavat yksinäisyyteen Erot, työpaikkojen menetykset, terveys, nämä mielestäni johtaa masennukseen josta on vaikeaa päästä eroon. Sitä kuin loppujen lopiuksi kasvaa siihen niin että on itsensä kanssa jumissa. Se teeveen tuijkottelu on minullekin tuttua puuhaa. Pillereitä en oikein suostu ollenkaan syömään, mutta saatan lähteä vaikka autolla ajelemaan välittämättä kellon ajoista laisinkaan. Minulle autolla ajaminen ja se että edes näkee muita ihmisiä, on terapiaa, sillä olin ennen kovin sosiaalinen, pystyin puhumaan lähes kelle vain. Mutta nyt on auto ja se samoja ohjlmia toistyava teevee kavereitani. Voimia kaikille yksinäisille.
Hei yksinäiset !
Minä en todellakaan ymmärrä miksi te ette hae seuraa toisista yksinäisistä jotka asuvat samassa kaupungissa tai samalla paikkakunnalla kuin te itse. Jos asut vaikka esimerkiksi Hangossa voit luoda Facebookiin ryhmän joka kokoontuu yhteen aina silloin tällöin. Joskus mennään kahvilaan, joskus ravintolaan ja niin edelleen.
Tämä olisi niin helppo tehdä ja se ei maksaisi mitään. Siis Facebookiin saa luoda ryhmän ilmaiseksi.
Ryhmään voisi myös kutsua uusia jäseniä täällä Suomi24:ssä ja miksei muuallakin.
Olin itse tämäntyyppisen ryhmän vetäjänä muuan vuosi sitten ja se ei maksanut minulle mitään. Kyseessä oli englanninkielinen ryhmä Helsingissä. Nyt ryhmää vetää eräs Helsingissä asuva amerikkalainen.
Kaikki ei käytä facebookkiakaan...
Vai ei ravintolaan = juottolaan meneminen maksa mitään?
Ehkä ei sinulle, mutta minulle kyllä. Ja sen vastenmielisempää paikkaa kuin ravintola en edes pysty kuvittelemaan.
Miksei näitä ole suomenkielisinä...Nyt ollaan SUOMESSA!
Ei yksinäiset naiset halua tavata miehiä.
Kysyit : "Miksei näitä ole suomenkielisinä...Nyt ollaan SUOMESSA!"
Erittäin hyvä kysymys ! Nuo englanninkieliset tilaisuudet on tarkoitettu pääasiallisesti Helsingissä asuville ulkomaalaisille, jotka eivät osaa suomea.
Näihin tilaisuuksiin tulee mukaan Helsingissä asuvia amerikkalaisia, kanadalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja niin edelleen. Tilaisuuksiin ovat myös suomalaiset tervetulleita. IESAF ( International English Speakers Association of Finland ) - ryhmän tlaisuudet järjestää englantilainen Richard Berman. Helsinki Expat Meetup-ryhmän tilaisuudet järjestää amerikkalainen Jessica Powell.
Miksi tällaisia ei järjestetä alkuperäisille suomalaisille ja suomenkielellä ? No se vaatisi pientä aloitekykyä ja sitä ei meillä suomalaisilla näytä olevan. Tällaisen ryhmän luominen Facebookiin ei maksaisi mitään. Se olisi helppo tehdä ja ryhmän tilaisuuksiin ei olisi vaikea saada porukkaa. Mitään ei tapahdu koska me suomalaiset olemme saamatonta sakkia. Helsingissä asuvat ulkomaalaiset ovat aloitekykyisempiä kuin me.
Minä itse en asu Helsingissä joten minä en tule ryhmää aloittamaan. Sen saa tehdä joku Helsingissä asuva henkilö.
Juu, komppaan kalpeaa, jäyhät/jurot/varautuneet/yliujot/saamattomat/erilaisenpelkoiset suomalaiset ovat itse aiheuttaneet yksinäisyytensä. Toisia haukutaan syyllisiksi -miehet naisia, naiset miehiä- vaikka omalla asenteenmuutoksella pääsisi yksinäisyydestä. Olkaa itse avoimempia ja ystävällisen kiinnostuneita, kun joku tarjoaa seuraa. Kannattaa myös teeskennellä (sic!) iloista ja vetää suupieliä hymyyn. Se nimittäin alkaa toteuttaa itseään, huomaat vaikutuksen omassa elämässä.
Olen aina tuntenut itseni oudoksi lunniksi (pun intended) täällä mörkkien maassa. Olen välitön, spontaani luonne ja helposti voin sanoa sanan, pari sopivassa tilanteessa myös tuntemattomalle. Silti olen yksin. Suomalainen eivät hyväksy -tai ainakaan arvosta- kontaktia, jos se ei tule hänen itse tarkoin määrittelemänsä kohderyhmän edustajalta. S.o. "oikea" ikä, sukupuoli, ulkonäkö, status jne.
Olen asunut (yksin) muissa maissa useita vuosia ja huomannut, että vain Suomessa joutuu olemaan yksin vastoin tahtoaan.
Tää kuulostaa tutulta! Olen myös positiivinen, spontaani, puhelias jne. Ongelma on se, että viihdyn yleensä muo vanhempien ihmisten seurassa, mutta kun kuulevat mun olevan 22 vuotias ja ns. en heidän ikäistään kohderyhmää, ei kukaan enää haluakaan pyytää muo mihinkään, ihmettelevät vaan, että luulivat juttujen perusteella nuoren näköiseksi, mutta vanhemmaksi. Sitten jotkut 30 vuotiaat mesoaa kun olen niin "nuori" ja "kuinka paljon sulla on vielä edessä" ja "kuinka heidän nuoruudessa".. ikäeroahan tosiaan se 8 vuotta, VAAN! Mulla on vain yksi ystävä, muut jääneet tuttavaosastoon ikäni takia. Harmittaa.. Tosin mustakaan ei kai luonteen perusteella tai muutenkaan ulospäin yksinäisyyttä huomaa. Kaikista loukkaavinta on kuitenkin se, että minä aikuisena ihmisenä en ole näiden muo kymmenisen vuotta vanhempien aikuisten silmissä vakavasti otettava, tai ainakaan niin en tule kohdelluksi. Esim. työyhteisö, jossa olen osana, on täynnä mahtavia ihmisiä, joista muutaman vuoden vanhempana saisin tuttaviksi jääneistä ihmisistä varmasti ystäviä.
Miksi sen ryhmän tarvitsee olla Helsingissä?
Hesa oli vain esimerkkinä. Varmasti pienemmilläkin paikkakunnilla olisi tilausta yksinäisten ryhmille.
Mäkin olen yksin. Yleensä vaan yksin, toisinaan myös yksinäinenkin. Sillon kun en haluaisi ei ole ketään kelle soittaisi, ei enää. Yritän nauttia siitä ja elämästä, mutta välillä se tuntuu valheelta, sillä en voi väittää ettenkö joskus kaipaisi jotain jolle puhua, ihan vaan kertoa miten päivä meni..
Juu...mietin just itseni hirttämistä mut on kaks niin ihanaa lasta. Kai he edes vähän kaipaisivat isäänsä joskus.
Siinäpä tärkeä syy pysyä elossa. Ovatko minkä ikäisiä?
Mä laitan tähän viestin, että muistan tän ketjun, vaikka mä en nyt keksi oikein mittää sanottavvaa tässä immeisten onnettommuuden keskellä muuta ku että voimia ja älkää tehkö mittää itteillenne. Käyn huomennakkii kahtomassa.
Itsarin tekisin minäkin jos minulla ei olisi omaisia yhtään. Todella yksin ja masentunut olen ollut jo monta vuotta.
Kunpa et olisi niin yksin
Jos nukkuminen on ihanaa, niin silloinhan päivässä on ainakin yksi hyvä asia. Joinakin päivinä voi löytyä joku toinenkin.
Olisi ihanaa jos olisi joku joka olisi kiinnostunut miten päivä on mennyt, mutta voihan sitä miettiä ihan vaan itsekseen.
Mäkin oon yksin :'(
Ketjun aloituksesta päättelen ap.n olevan aktiivinen trolli. Ihailee wanhoja aloituksiaan, koska uskoo olevansa hyvin luova yksilö.
Sellainen pysyisi tässä päivässä eikä harhailisi kuin narsisti omaa rakasta peilikuvaansa katsomassa lähteen pinnassa.
Illasta toiseen ruikuttamassa yksinäisyyttään, vaikka pitkäikäinen avioliittosuhde jo takana, vaimo kotona hyysäämässä.
Sori, pieleen meni.
Pahoittelen, että olet noin vainoharhsinen.
On se kumma miten jotkut ovat noin riippuvaisia muista ihmisistä.
Mistä seuraa yksinäiselle meitä on pilven pimein
Keipaako seniori ikäiset kellekkään yksin ei ole hyvä .
Ottakaa rohkeesti kantaa .
Itsari on pako tie seuraa kyl låytää on itsestä kiini .
Seuraa kyl löytää vaikka ite olen vapaa omasta tahdosta .
Päivä lusittu. Päivän paras hetki oli kun pääsee nukkuu eli ihan kohta.
Tämä! Paitsi, että joutuu jaksaa vielä pari tuntii... kuolema korjaa, kun kuolet tylsyyteen ja mietit mitä vittia sitä tekis elämällä. Käyt vakituisessa työpaikassa, esität että kaikki on hyvin, töiden jälkeen pääset kotiin ja mietit että koska voisi lopettaa kaiken.. maailman meno ainavaan huonompaan. Ja koitat pysyy positiivisena ja toistat joka päivä että huomenna on parempi.. . Huomaat et vuosii menny ja et vieläkään ole tehnyt muuta, kuin toistoo... työ>kotii>nukkuu.. huomaat et kaikki kaverit lähteny itse jäänyt. Vieläkin mietit milloin ranteet auki ja viimein rauhaan kivuista..
Olis kiva kun joku ottais
Olis kiva kun joku ottais yhteyttä .
Ihmiset on persereijästä. Yksin paras = Problem Solved
Olen myös yksinäinen ollut aina olen yrittänyt pitää järjissäni itseäni käymällä kahviloissa ja kaupassa. Nyt kuten sain sellaisen viha ryöpyn päälleni joka johtui sukulaiseni sanomisista. Päätin kaikki suhteeni sukuuni en jaksa olla teidän roskis en suvun enkä kylän. Jospa muut nyt nauttivat saivat mitä tahtoivat. Kun vielä saisi sellaisen keinon kivuttoman jolla kuoli nopeasti.
Maailma on kylmä ja Ihminen on kävelevä paskanpalainen. Ei minulla muuta. Jatkakaa !.
Moikka!
Aloita jokin harrastus tai muu vastaava. Saisit elämääsi iloa, voimaa ja ystäviä, vuoren varmasti! Kannattaa kokeilla! Tai aloita vaikka lenkkeily? Tai lue kirjoja?
Oikein hyvää ja rentouttavaa tulevaa viikonloppua kaikille!:)