Kun lähestytään tietoisuutta, missä ollaan hiljaa, niin seuraava video antaa siihen suuntaviivoja.
https://www.youtube.com/watch?v=go9uekKOcKM
Tietoisuus on ikäänkuin täynnä hämmästystä, avoimuutta ja mikä oleellisinta - on unohdettu ajatteleminen. Havainnoidaan.
Laskuvarjohypyn vapaassa pudotuksessa tai basehypyssä voit olla mahdollisesti hetken samanlaisessa tietoisuudentilassa ja pääset jyvälle, mistä on kyse. Koet hetken kirkkautta ja persoonasi katoaa näköpiiristäsi, kun mielen perimmäinen luonto putkahtaa esiin.
On ei-dualistinen tila, missä on olemisen riemu.
https://www.youtube.com/watch?v=go9uekKOcKM
Tietoisuus on ikäänkuin täynnä hämmästystä, avoimuutta ja mikä oleellisinta - on unohdettu ajatteleminen. Havainnoidaan.
Laskuvarjohypyn vapaassa pudotuksessa tai basehypyssä voit olla mahdollisesti hetken samanlaisessa tietoisuudentilassa ja pääset jyvälle, mistä on kyse. Koet hetken kirkkautta ja persoonasi katoaa näköpiiristäsi, kun mielen perimmäinen luonto putkahtaa esiin.
On ei-dualistinen tila, missä on olemisen riemu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on kirjaimellisesti heittäytymistä, ilman uskomuksia. Uskoa ei tarvita, uskomuksilla on itseasiassa haittaa heittäytymiselle.
Kyllä se jotain rohkeutta tuovaa uskoakin saattaa jossain pisteessä vaatia, kun astutaan kaikesta siitä mikä on totuttua tyhjän päälle tuntemattomaan.
Yrjö Kallisen sanoin,
Sen jälkeen saattaa tulla miltei kammottava tyhjyyden tunto. Ihminen kokee, mitä on seisoa tyhjän päällä ja pitää kiinni tuulesta.
Alussa kyllä vaatii totuttelua, että on siellä tyhjyydessä eikä vain tyhjyyden reunalla. Jos mieltää itsekin joksikin olennoksi, niin saattaa huimata. Tekniikkana palauttaa itsensä pelkäksi tietoisuudeksi, jolloin ei tiedosta olevansa joku erillinen olento. Kun erillisyyden tunne lakkaa, lakkaa myös tyhjyyden huimaus ja kokemus muuttaa muotoaan. Tule ehdottoman turvallinen ja vakaa olo.
Ykä Kallinen oli fiksu mies, sillä tosiaankin; "tyhjän päällä ei voi seistä, tai ottaa tukea mistään".
On siis syytä valmistautua maailmaan 'jota ei ole'.
Ovelasta maailmastamme voimme tietty hahmottaa sitä että Rakkaus=,, ja juur "SE" tuntematon ja tavoittamaton "Jumala", mutta ihmisyydessämme pyrimme "seisomaan,&näkemään muita" nähdäksemme itsemme itsessämme.
Rakkaudessa ei ole pelkoa vaikka "peili rikkoutuu ja narsistin kuvajainen katoaa".
höpön löpön höpön löpön! Tuota epätieteellistä oksennusta. Kun vaivutaan syviin mietteisiin, eli meditointiin tai transsiin tai hypnoosiin tms. niin miksi niistä tunnelmista pitää aina kirjoittaa äitelän runollisesti? Tai antaa niille elämää suurempia termejä tai muita nimityksiä? Ei ole hengellisyyttä, ei sielua tms. supernaturaalia. On vain orgaaninen elin, joka toimii elektrokemiallisesti. Mieli ja tietoisuus kun on edelleenkin isoksi osaksi tuntematonta aluetta, niin helposti sorrutaan lapsellisiin hömppiin. Kyse on vain kokemuskirjosta. Ja sitä kirjoa voi laajentaa vaikuttamalla tietoisuudentasoihin. Kyse on siis vain syventymisestä, jolle uskonnoissa ja filosofioissa on annettu ylimaallinen tai taianomainen mielikuva. Kyky mielikuvitukseen on kokenut massiivisen evoluution. Silti edelleen näitä asioita värittää uskonnot ja taikausko.
Herätkää nyt sieltä transsistanne.
Oleellista on huomata, että se ei ole transsi eli tietoisuuden supistuminen.
Runoudelle ja kauneudelle on sijansa maailmassa. Kuka haluaa olla se, joka vie ruusun sitä katselevan kädestä ja murskaa nupun tuusan nuuskaksi, koska olisi "todempaakin tekemistä" tarjolla?