Olen katkera niille pariskunnille joilla on yhteis asunto ja ehkäpä perheen-lisäystäkin tulossa.. itsellä niin vähän mies-suhteita ylipäänsä.. ulkoisesti ei kai vikaa minussa ole...näin ainakin monet jätkät mulle sanoneet.. mutta sitten kun suhteessa päästy tutustumis-vaiheen yli siihen kohtaa suhdetta että etitään yhteistä unelma-kotia niin ei ole koskaan onnistunut!!!
En enää edes halua suhdetta !!
haluan elää mun elämän yksin !! Ja onnellisena yksin!
En enää edes halua suhdetta !!
haluan elää mun elämän yksin !! Ja onnellisena yksin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei älä ny luovuta naine ;)
Joko löytyi???????????
Ensiksikin kirjoittajalle, olet vielä nuori nainen, kyllä sinä sen miehen löydät aivan varmasti, jos vaan haluat. Tää mun juttu ehkä vähä liippaa tollaseen katkeruuden suuntaan, en tiedä.
No ei kai nää naiset nyt halua ku menestyvän uraohjuksen ainakin musta tuntuu siltä. Lähdeppäs iskemään naista ja sanot et oot sairaseläkkeellä/ kuntoutustuella kyllä aika monen innostus lopahtaa just tasan siihen, vaikka olis kuinka omistusasuntoa, purjevenettä. En mä tiedä, sairaseläkeläisellä on mahdollisuus muuttaa täältä vaikka etelän lämpöön, mutta jos olet kuntoutustuella, päätöstä pitää hakea 4 kk välein, noin suunnilleen, niin eipäs oikein muutetakkaan. Olisi aikaa lapsille, jos niitä olisi, mutta kun ei ole, eikä vissiin tule. Sit joutuu tyytymään suhteeseen, missä nainen niitä ei voi saada, eikä muutenkaan ole rakkautta tai on mutta aika yxsuuntaista. Hae joo, jotain ihanaa naista jostain, jonka kanssa olisi voinu perustaa perheen ennen kuin liian myöhäistä, kohta se meinaan on. Miksi ostaa edes taloa, yksin, istuu siellä koiran kanssa, joka sekin jo 11 v, kultainen noutaja ! :) hoh hoh...Kaikki unelmat ja mun ideat (paitsi purjehduksen, vaikka hän suomenruotsalainen on, minä en)on toteuttanut iki-ihana velipuoli, joka sekin katkaisi välit, no ei tällasta tartte ees noteeraa, tällasta ihmistä kuten minä. Se on kiva et heillä on lapsia, omistusomakotitaloa, menestyvä yritys(ilmeisesti, toivottavasti menee konkkaan ja jos tää velipuoli pettää vaimoaan, niin kuin sen tapana o nturha tulla multa kyselee apua sit) ja ihanat isovanhemmat niillä lapsilla, sen naisen puolelta...joo-o. Mut hylättiin totaalisesti, ostin ielä tyhmänä heidän pojalle tennismailan lahjaksi, no jäi ainoaksi lahjaksi, Babolat, Rafael Nadal signeerattu maila, noin niin kuin vaatimattomasti...Vamos Rafa :) Kaiken huipuksi mun isä on olevinaan naimisissa tän velipuolen äidin kanssa, se akka asuu muualla, ja näkee faijaa kerran vuodessa noin suunnilleen...
Niin. Kiintoisaa toki on semmoinen seikka, että on ihmisiä, jotka haluaisivat löytää jonkun, jonka kanssa elää yhdessä ja perustaa perhe ja yhteinen koti, ja se ei sitten toteudu eikä onnistu millään, ja sitten on meikäläisiä, jotka ovat eronneet, kun eivät halua missään nimessä mitään tuollaista. Ja ottaa päähän, että kohtaa vain sellaisia, jotka haluavat lisääntyä jne.... luulen, etten itsekään ihan yksin haluaisi elää, mutta sellaista rauhallista perusversiota kahden aikuisen ihmisen suhteesta ei vaan sitten synny millään. Aina pitää olla vähinkäänkin koira tai kissa, jopa hevonen, ja yhteiset vaatimuksin kirjotut suunnitelmat lomista, jouluista ja muista juhlapyhistä. Ihmissuhdesääntöjä pitkät listat ja velvollisuus olla aina tavoitettavissa... tukahtuu sitä vähemmästäkin...
Se asunto taitaakin sitten olla se ongelma. Jos se siihen kerran kaatuu?
Jos näin on niin sulta puuttuu realistinen näkemys asioihin.
Luulen, että tuossa vaiheessa jokainen vakavoituu ja miettii, että haluanko tätä oikeasti.
Jos ei halua ( ei ole valmis) niin se on sitten kuutpaii.
Tämönen tuosta tulee mieleen.