Haluan sen onnellisuuden takaisin minkä joskus omistin.

Kaikki asiat tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan. Rakas ihminenkin ajattelee nykyisin vain itseään eikä kukaan tunnu ymmärtävän miltä minusta tuntuu. Olen yrittänyt kertoa, pyytää, jutella mikä painaa, mutta saan vaan haukut niskaani. Minulla on ongelma. En uskalla edes kirjoittaa, kun kaikki tulevat netissäkin vain haukkumaan kuinka idiootti minä olen ja olen ihan hullu. Saattaa siltä kuulostaakin ja kohta olen todella hullu koska tämä ongelma syö minua paljon. Olen nähnyt paljon painajaisia tästä harmista ja olen kokoajan hermostunut ja stressaantunut. Stressaan sitä asiaa paljon ja kukaan ei ota sitä vakavissaan. Miksi kukaan ei halua edes sen verran joustaa että tekisi niin kuin minä haluan. Minulla olisi parempi olla ja onnellista elää. Mutta ei. Miksi minun annetaan kärsiä näin? Kukaan ei edes yritä ymmärtää. :-(
Eikö tällainen kokoajan kestävä stressaaminen ole jo haitallista? Olen jo alkanut huomata sen. Yritän todella paljon unohtaa sen asian ja olla stressaamatta, mutta ei se piru vie lähde mitenkään pois. En pysty saamaan sitä mielestäni pois. Yritän kaikkeni.
0182
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


MinutSaarretaan kirjoitti:

Kaikki asiat tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan. Rakas ihminenkin ajattelee nykyisin vain itseään eikä kukaan tunnu ymmärtävän miltä minusta tuntuu. Olen yrittänyt kertoa, pyytää, jutella mikä painaa, mutta saan vaan haukut niskaani. Minulla on ongelma. En uskalla edes kirjoittaa, kun kaikki tulevat netissäkin vain haukkumaan kuinka idiootti minä olen ja olen ihan hullu. Saattaa siltä kuulostaakin ja kohta olen todella hullu koska tämä ongelma syö minua paljon. Olen nähnyt paljon painajaisia tästä harmista ja olen kokoajan hermostunut ja stressaantunut. Stressaan sitä asiaa paljon ja kukaan ei ota sitä vakavissaan. Miksi kukaan ei halua edes sen verran joustaa että tekisi niin kuin minä haluan. Minulla olisi parempi olla ja onnellista elää. Mutta ei. Miksi minun annetaan kärsiä näin? Kukaan ei edes yritä ymmärtää. :-(
Eikö tällainen kokoajan kestävä stressaaminen ole jo haitallista? Olen jo alkanut huomata sen. Yritän todella paljon unohtaa sen asian ja olla stressaamatta, mutta ei se piru vie lähde mitenkään pois. En pysty saamaan sitä mielestäni pois. Yritän kaikkeni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu