En pääse millään yli eksästäni. Suhteesta 9 kuukautta ja vieläkin rakkauteni on palavaa ja olen jo lähes pakkomielteinen siihen tunteeseen, jonka hän ensirakkautena minussa herätti. Olen tietenkin blokannut hänet kaikessa mahdollisessa mediassa ja vältän tilanteita joissa joudumme puhua kasvotusten. Sitäkin on kokeiltu, mutta puoleltani näinkin pitkän ajan jälkeen puhuminenkin tuottaa valtavaa tuskaa.
Rakkauden menettäminen on yksi valtavimmista tuskista. En kertakaikkiaan tahdo enkä ole tahtonut ketään muita kuin hänet. En ymmärrä miksi aluksi niin täydelliseltä vaikuttanut suhde kaatui - hän kertoi valvovansa yöt rinnassa roihuten ja seksielämämme oli mahtavaa. Olimme kuin teinejä, jotka olisivat seuranneet toisiaan maailman ääriin. Rakkauteni oli niin uskomattoman vahvaa ja aitoa. En painostanut miestä MITENKÄÄN enkä ollut mustasukkainen mutten välinpitämätönkään. Olimme kuin parhaat ystävykset - aina toisen apuna ja luottamuksellisia. Hänen miesystävänsä yrittivät lähettää viestejä mutten koskaan sortunut pettämään. Yhtenä päivänä hän vain ilmoitti, että häntä kiinnostaa nuorempi tyttö, joka on enemmän "makuunsa". Tyttö on suppeakatseinen sekä todella vihattu ilkeytensä vuoksi ja heittää vitsiä mm. kehitysvammaisista. Muutenkin hänen juttunsa ovat niin uskomattomia etten pysty ymmärtää, kuinka eksäni kaikista maailman vaihtoehdoista tahtoo satuttaa itseään kyseisen ihmisen kanssa. Mies perusteli paremmuuden sillä, että kaipaa rauhallisempaa menoa. (Olen siis erittäin sosiaalinen mutta miehellä oli vapaus kulkea kanssani juhlissa pitämässä hauskaa - ei mitään överikännejä että hänen tarvitsisi kantaa minut kotiin). Tämä viesti tuli kuin tyhjästä. Ja siitä asti elämäni on rullannut tasaista alamäkeä.
Tiedän, että kaikesta selviää aikanaan, mutta haluaisin tietää, mikä saisi tuskaa helpottamaan jo nyt. Laastarisuhteeseen en ryhdy. On lapsellista aiheuttaa hyväntahtoiselle ihmiselle samanlaista tuskaa mitä sinulle on aiheutettu. Kuitenkin jos mies on onnellinen jonkun muun naisen kanssa, kärsin mielummin itse kunhan näen hänen olevan onnellinen. Millään muulla ei ole väliä.
Rakkauden menettäminen on yksi valtavimmista tuskista. En kertakaikkiaan tahdo enkä ole tahtonut ketään muita kuin hänet. En ymmärrä miksi aluksi niin täydelliseltä vaikuttanut suhde kaatui - hän kertoi valvovansa yöt rinnassa roihuten ja seksielämämme oli mahtavaa. Olimme kuin teinejä, jotka olisivat seuranneet toisiaan maailman ääriin. Rakkauteni oli niin uskomattoman vahvaa ja aitoa. En painostanut miestä MITENKÄÄN enkä ollut mustasukkainen mutten välinpitämätönkään. Olimme kuin parhaat ystävykset - aina toisen apuna ja luottamuksellisia. Hänen miesystävänsä yrittivät lähettää viestejä mutten koskaan sortunut pettämään. Yhtenä päivänä hän vain ilmoitti, että häntä kiinnostaa nuorempi tyttö, joka on enemmän "makuunsa". Tyttö on suppeakatseinen sekä todella vihattu ilkeytensä vuoksi ja heittää vitsiä mm. kehitysvammaisista. Muutenkin hänen juttunsa ovat niin uskomattomia etten pysty ymmärtää, kuinka eksäni kaikista maailman vaihtoehdoista tahtoo satuttaa itseään kyseisen ihmisen kanssa. Mies perusteli paremmuuden sillä, että kaipaa rauhallisempaa menoa. (Olen siis erittäin sosiaalinen mutta miehellä oli vapaus kulkea kanssani juhlissa pitämässä hauskaa - ei mitään överikännejä että hänen tarvitsisi kantaa minut kotiin). Tämä viesti tuli kuin tyhjästä. Ja siitä asti elämäni on rullannut tasaista alamäkeä.
Tiedän, että kaikesta selviää aikanaan, mutta haluaisin tietää, mikä saisi tuskaa helpottamaan jo nyt. Laastarisuhteeseen en ryhdy. On lapsellista aiheuttaa hyväntahtoiselle ihmiselle samanlaista tuskaa mitä sinulle on aiheutettu. Kuitenkin jos mies on onnellinen jonkun muun naisen kanssa, kärsin mielummin itse kunhan näen hänen olevan onnellinen. Millään muulla ei ole väliä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.