Olen käynyt Tapsan keikalla jo monta vuotta, mutta en vaan rohkaistunut menemään pyytään hältä nimmaria. Minua ärsyttää kun olen tälläineen pälli. Muutaman kerran olen ollut jo nimmarijonossakin, mutta mitä lähemmäksi oma vuoroni on käynyt, niin sitä enemmän on alkanut jännittää, niin että on pitänyt lähteä jonosta pois kun tuntuu ,että naamani on ihan tulipunainen, sydän tulee rinnasta ulos kun se lyö niin lujaa ja kädet on hiestä märjät. Olen minä aika monilta muitakin artisteilta nimmarin pyytänyt, mutta se ei ole jännittänyt ollenkaan niin paljon.
Ehkä se johtuu siitä ,että Tapsa on vaan niin tavattoman karismaattienen livenä ja sitten on vielä se kun se on niin legendaarinen artisti, että sitä jotenkin arvostaa ihan erilailla kun jotain tekemällä tehtyä hetken huuma"tähtöstä".
Pari kertaa minulla on ollut ruusukin mukana kun olen ajatelut , että annan sen sitten Tapsalle keikan lopuksi lavalle, mutta enhän minä sitä ole rohjennut hälle ojentaa. Sen kukkasen antamisen olen päättänyt nyt jättää suosiolla pois , koska jännitän sitä kumminkin niin , että koko toisen setin kuuntelu menee ihan pilalle jännittäessä ja kun mietin vaan, että missä välissä sen antaisin yms.
Muutaman kerran Tapsa on moikannut mulle sieltä lavalta. Ekoilla kerroilla ihmetelin , että kelle se moikkaa ja katsoin taakseni ja sivuilleni että onko siinä joku hänen tuttunsa, mutta ei kyllä se mulle moikkas. Olin ihan nolona, kun en tajunnut moikata takaisin. Jasitten kun Tapsa jonkun laulun aikana katsoo ihan suoraan silmiin vähän pitemmän aikaa ja hymyilee niin olen lehehtanut ihan punaiseksi ja alkanut pälyilemään muualle.
Välillä mun käy oikein kateeksi kun jotkut juttelevat Tapsan kanssa niin luontevasti ja sujuvasti kuin vanhat tutut. Mietin että mä siinnä tilanteessa jäätyisin ihan totaalisesti,. Enkä kyllä sais mitään järkevää sanaa ulos suustani.
Tänä kesänä mun tavoitteeni on nyt saada se nimmari Tapsalta. Pitäkää peukkuja ,että saan otettua itteäni niskasta kiinni ja unohdettua edes hetkeks sen ujouteni.
Ehkä se johtuu siitä ,että Tapsa on vaan niin tavattoman karismaattienen livenä ja sitten on vielä se kun se on niin legendaarinen artisti, että sitä jotenkin arvostaa ihan erilailla kun jotain tekemällä tehtyä hetken huuma"tähtöstä".
Pari kertaa minulla on ollut ruusukin mukana kun olen ajatelut , että annan sen sitten Tapsalle keikan lopuksi lavalle, mutta enhän minä sitä ole rohjennut hälle ojentaa. Sen kukkasen antamisen olen päättänyt nyt jättää suosiolla pois , koska jännitän sitä kumminkin niin , että koko toisen setin kuuntelu menee ihan pilalle jännittäessä ja kun mietin vaan, että missä välissä sen antaisin yms.
Muutaman kerran Tapsa on moikannut mulle sieltä lavalta. Ekoilla kerroilla ihmetelin , että kelle se moikkaa ja katsoin taakseni ja sivuilleni että onko siinä joku hänen tuttunsa, mutta ei kyllä se mulle moikkas. Olin ihan nolona, kun en tajunnut moikata takaisin. Jasitten kun Tapsa jonkun laulun aikana katsoo ihan suoraan silmiin vähän pitemmän aikaa ja hymyilee niin olen lehehtanut ihan punaiseksi ja alkanut pälyilemään muualle.
Välillä mun käy oikein kateeksi kun jotkut juttelevat Tapsan kanssa niin luontevasti ja sujuvasti kuin vanhat tutut. Mietin että mä siinnä tilanteessa jäätyisin ihan totaalisesti,. Enkä kyllä sais mitään järkevää sanaa ulos suustani.
Tänä kesänä mun tavoitteeni on nyt saada se nimmari Tapsalta. Pitäkää peukkuja ,että saan otettua itteäni niskasta kiinni ja unohdettua edes hetkeks sen ujouteni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rohkeasti vaan Tapsan juttusille ja nimmaria pyytämään. Ei hän sinua purematta niele ;)