Tuntuu, että täällä moni keskustelee siitä, mikä avoliitossa on pielessä. Olisi mukava aloittaa keskustelu siitä, mitä hyvää elämään on tullut suhteen myötä ja miksi juuri se oma kumppani on ihanin. :)
Itse olen aiemmissa suhteissa tuntenut, että jotain puuttuu. Joko mies herättää intohimoa, mutta ei kumppanina ole sopiva tai sitten on kumppanuutta, mutta ei intohimoa. Nyt on kaikki toisin. Oma avopuoliso on aivan ihana, fiksu, elämässään menestynyt, mutta ei silti leuhki saavutuksillaan, hellii, pitää hyvänä jne. Meillä on arjessa todella hauskaa ja on tosi mukava tehdä asioita yhdessä. Seksi on ihanaa ja tuntuu, että olen viimein saanut sen kaiken: kumppanuuden, ystävyyden, välittämisen, intohimon ja suuren suuren rakkauden.
Kiva olisi kuulla muidenkin positiivisia kokemuksia. :)
Itse olen aiemmissa suhteissa tuntenut, että jotain puuttuu. Joko mies herättää intohimoa, mutta ei kumppanina ole sopiva tai sitten on kumppanuutta, mutta ei intohimoa. Nyt on kaikki toisin. Oma avopuoliso on aivan ihana, fiksu, elämässään menestynyt, mutta ei silti leuhki saavutuksillaan, hellii, pitää hyvänä jne. Meillä on arjessa todella hauskaa ja on tosi mukava tehdä asioita yhdessä. Seksi on ihanaa ja tuntuu, että olen viimein saanut sen kaiken: kumppanuuden, ystävyyden, välittämisen, intohimon ja suuren suuren rakkauden.
Kiva olisi kuulla muidenkin positiivisia kokemuksia. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomalainen mies ei iloitse ellei Suomi satu voittamaan MM-kultaa lätkäs. Parisuhde on taasen kivireki miehelle jota se vetää perässään. Saa-tana.
Ihanaa, että joku muu on samaa mieltä että nuo huonot puolet valtaa joka paikan :) Itsellä ei ainuttakaan negatiivista kokemusta avoliitostani, liekö vihaiset/aggressiiviset/negatiiviset keskustelijat sitten katkeria omasta epäonnistumisestaan? Meidän parisuhde pelasti meidät molemmat täysin. Minä olin masentunut, hakeuduin väärään seuraan ja tein kaikkea typerää. Nykyisin asun mieheni kanssa, odotamme lasta ja olen hylännyt "vääränlaiset" kaverini. Mieheni oli myös huonossa jamassa ennen tapaamistamme. Nostimme toinen toisemme pohjalta ja kyllä olemme (joidenkin mielestä liian) onnellisia, enkä vaihtaisi päivääkään. Rakkaudeton seksi on sama asia kuin käteenvetäminen, siitä puuttuu intohimo, se on pelkkää fantasiaa. Jotkut voivat tykätä siitä enemmän kuin rakkaudellisesta seksistä, mutta fantasian/fetissien maailmassa ei ole tervettä elää kauaa. Minusta edes menestykselläkään ei ole väliä, kunhan se kumppani on oikea juuri sinulle tai minulle. Sillä vain on merkitystä. Tämä on minun mielipiteeni ja jos se on jonkun mielestä hölynpölyä, niin minulla on uutisia: "Ei kiinnosta." Kiitos.
Onnea vaan sinulle. Itse olin 11 vuotta avoliitossa. Kun olin 2 päivää vailla 50, menimme avioon. Se on tämän Suomen vanha laki, joka määrätyissä tilanteissa vaatii avioliiton.
Olen periaatteessa avoliiton kannattaja.
olemme onnellisesti avoliitossa. kun erotaan niin nainen lähtee omat tavarat mukanaan tien päälle. jos oltaisiin aviossa menisi kaikki omaisuus jakoon. olen tuikionnellinen avoliitossa:)
Elämään on tullut kumppanuus joka ehkä muissa parisuhteissa ja yhdessä edellisessä avoliitossa puuttui. Toki intohimoa, leikkimielisyyttä ja kaveruutta löytyy myös. Myös se tunne että ei tarvitse olla huolissaan on kiva, että jos joku mättää on se toinen siinä tukemassa.
Jollain tapaa voisi sanoa myös että on kasvettu yhteen. Alun alkaen oltiin molemmat niin eri maailmasta, mutta nykyään 5 vuoden jälkeen ollaan saatu mukavasti sovitettua elämämme tasapainoisesti yhteen. En kuitenkaan tarkoita että olisimme samankaltaisiksi muuttuneet, vaan oppineet hyväksymään toisemme erilaisina mielenkiintoisina ihmisinä.
Henk.koht. ei mitään valittamista ja ensivuonna pitäisi papin aamenkin "käydä hakemassa" :)
Hieno olla haluamansa naisen kanssa. Kun löydän paremmaan, niin on helppo vaihtaa. Ei riiitelyä maallisesta mammonasta. Kumpikin pitää omansa.
Olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa 13 vuotta. Ny odotan meidän esikoista.
Vaikka mieheni ei enää ole niin fyysisesti välttämättä puoleensa vetävin. Vuosien saatossa painoa tullu lisää jne. Varmasti sama koskee minua.
Mutta rakastan miestäni. Rakastan sitä miten huoleton suhteemme on, sitä että voimme olla täysin oms itsemme toistemme seurassa niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Voimme vaikka pieraista toistemme naamaan ja vaan nauraa asialle. Kumpikaan ei arvostele toistemme heikkouksia tai huonoja tapoja.
Hän on tukeni ja turvani, pystyn luottamaan häneen aivan kaikessa.
Arjen rutiinit sujuvat riitelemättä. Vaikka meillä ei ole paljoa varallisuutta, raha ja maallinen mammona ja sen aiheuttamat paineet eivät ole koskaan välillemme tulleet.
Päivittäin vaihdamme suukkoja ja haleja. Jos toinen on reissussa kova ikävä valtaa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen.
En voi olla yhtään onnekkaampi siitä että hän on rinnallani
Tuolla tavalla kirjoittavalle ja ajattelevalle ihmiselle en uskaltaisi paljastaa mitään negatiivisia asioita tekemisistäni tai elämästäni yleensäkin - tuntuu että menisit niistä ihan rikki. Toivottavasti avokkisikaan ei puhkaise kuplaasi, jotta onnesi säilyy.