Tunteiden sekamelska

Tiesin jo kauan, että päätös pitää tehdä ja tiesin sen oikeaksi.
Vaan järkisyin sitä yrittää itseään huijata. Ihan liian kauan venytin.
Oon katkeroitunut niin monesta asiasta mutta samalla tiedän
että toinen ei ole ainut syyllinen.
Kuitenkin sitä välittää toisesta ja haluaa hänelle loppuun asti hyvää,
ja se saa epäilemään että se pieni "oma tahto" joka kehottaa hyppämään
uuteen suureen tuntemattomaan on vain omaa itsekkyyttä ja haluttomuutta
yrittää tarpeeksi.
Sitten kun toinen on poissa ja suuri taakka on harteilta pois, kun olet sanonut
sen mikä olisi jo kauan sitten pitänyt sanoa, niin silti olo on kumman tyhjä.
En ole onnellinen tässä ja nyt vaikka tulevaisuus on avoin mutta vielä
ahdistuneempi olin siinä suhteessa.
En tiedä mikä siinä on pahinta.
Enkä tiedä edes minkä takia kyyneleet nousee silmiin.
Sitä toivoo että koko vaiheen voisi vain kelata ohitse ja unohtaa kaikki
ja alkaa taas nauttimaan elämästä. Ärsyttää kun pitää olla "toipumisaika".
Mutta niin kai se on tarkoitettu.
1363
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Suosittelen hankkimaan kirjan Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Eron jälkeen kaipaa jälleenrakennusta, koska ero voi olla iso kriisi. Kirjan voit hankkia vaikka netistä. Sitä käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Itse kävin aikanaan eroseminaarin ja voin suositella sitä omasta kokemuksestani. Kun annoin eroavalle ystävälleni kirjan, hän sanoi sen toimineen suorastaan pelastusköytenä, aina kun mieliala syystä tai toisesta alkoi laskea, hän tarttui kirjaan ja sai sieltä monia oivalluksia. Ero on käytävä riittävän perusteellisesti mielessä läpi, ennekuin kykenee päästämään irti ja jatkamaan matkaa. Voimia sinulle!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hiljattaineronnut kirjoitti:

Tiesin jo kauan, että päätös pitää tehdä ja tiesin sen oikeaksi.
Vaan järkisyin sitä yrittää itseään huijata. Ihan liian kauan venytin.
Oon katkeroitunut niin monesta asiasta mutta samalla tiedän
että toinen ei ole ainut syyllinen.
Kuitenkin sitä välittää toisesta ja haluaa hänelle loppuun asti hyvää,
ja se saa epäilemään että se pieni "oma tahto" joka kehottaa hyppämään
uuteen suureen tuntemattomaan on vain omaa itsekkyyttä ja haluttomuutta
yrittää tarpeeksi.
Sitten kun toinen on poissa ja suuri taakka on harteilta pois, kun olet sanonut
sen mikä olisi jo kauan sitten pitänyt sanoa, niin silti olo on kumman tyhjä.
En ole onnellinen tässä ja nyt vaikka tulevaisuus on avoin mutta vielä
ahdistuneempi olin siinä suhteessa.
En tiedä mikä siinä on pahinta.
Enkä tiedä edes minkä takia kyyneleet nousee silmiin.
Sitä toivoo että koko vaiheen voisi vain kelata ohitse ja unohtaa kaikki
ja alkaa taas nauttimaan elämästä. Ärsyttää kun pitää olla "toipumisaika".
Mutta niin kai se on tarkoitettu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu