Olen elellyt yksin nyt vasta muutaman viikon ja aina välillä tuntuu, etten jaksa eteenpäin. Olo on välillä vahva mutta yhtäkkiä tipahdan syvälle itkuun ja tuskaan. Kun näen, miten epätoivoisen suhteen mieheni aloitti, tämä kaikki tuntuu niin kauhealta. Miksi????
Voiko tätä prosessia nopeuttaa mitenkään? En jaksaisi virua tässä olotilassa kuukausitolkulla.
Voiko tätä prosessia nopeuttaa mitenkään? En jaksaisi virua tässä olotilassa kuukausitolkulla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suosittelen hankkimaan kirjan Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Monelle tuo kirja on toiminut "pelastusköytenä" johon on hyvä tarttua silloin kun mieliala laskee. Kirjaa käytetään perusteoksean eroseminaareissa, voit osallistua myös sellaiseen jos mahdollista. Itse kävin aikanaan seminaaein, ja se muodostui käännekohdaksi silloisessa elämäntilanteessani. Sain käsiteltyä suhteeni riittävän perusteellisesti päästäkseni elämässä eteenpäin, opin uusia toimivampia tapoja ja pystyin eheytymään ja tukemaan myös lapsiani erotilanteessa. Voimia sinulle!
Minut jätettiin kolmisen viikkoa sitten .Olen ihan rikki.Enkä vähiten siksi kun meillä on lapsia ja on pakko olla jonkin verran tekemisissä ja toinen vain ilkeilee.Välillä tuntuu et on hyvä olo,mutta sitten yhtäkkiä oon taas ihan pohjalla.Haluisin niin kovasti sen takaisin,vaikka tiedän et se oli tässä.Mä en vaan tiedä miten mä jaksan.Huomenna haen ton kirjan mitä toi yks vastaaja suositteli.Tsemppiä sulle ihan hirveesti!!Ei oo sillä toisellakaan helppoa usko pois.Kyllä ne yleensä kaiken edestään löytää jotka toisia noin julmasti kohtelee.
Ymmärän hyvin tunteesi. Puhu ystäville, itke ja ole allapäin. Lapset pitävät kuitenkin kiinni arjessa.
Etkä ole yksin. Sinulla on lapset.
Kuulin että mieheni on ostanut nuorelle naiselleen asunnon ym. Ja minun piti säästää vuosikaudet joka asiassa!
Mikä ihme ihmisiä riivaa?
Kiitos sinulle jätetty.Olen huomannut että lapset on todellakin voimavara.Aluksi oli todella vaikeeta,mutta nyt tuntuu jo hivenen paremmalta.Tiedän että romahduksia vielä tulee,mutta katse on kuitenkin edessäpäin.
Alku oli rahallisesti niin vaikea,mutta nyt tiedän että ensi viikolla helpottaa.Hivenen kaupasta kauppakasseja kantaessa tulee katkera olo,kun toinen saa ajella autolla.Ajokortin hän ajoi vasta kun olimme yhdessä,joten se on mennyt yhteisestä pussista.Välillä ajattelen että hän ajaa joskus uuden naisensa kanssa ohi,kun minä värjöttelen ostosten kanssa pysäkillä.Mutta ei auta,kaupassa on käytävä.
Kirjoitit tuossa että eksäsi osti uudelle asunnon.Tosi törkeetä.Meillä oli aina kans niin et jos kysyin tai sanoin et ostetaanko tai että pitäisi ostaa jotain kivaa kotiin,niin en saanut mitään vastausta.Käsitin sen niin että ei tarvi ostaa.Nyt kun hän on omassa asunnossa niin kaikki on kuulema sävy sävyyn..Toinen oli kans se että jos piti ostaa jollekin joku lahja,niin se ei olisi saanut maksaa mitään.Joululahjat lapsille ois pitänyt saada ilman..yms..
Olen päättänyt että nyt ei tarvi lasten siitä kärsiä.
Kyllä se "jätetty" aurinko paistaa meillekin,usko pois.:)