Viiden vuoden yhteiselo päättyi kuin seinään. Ei selittelyjä, ei syiden purkamista. Häntä ahdistaa ja on suhteen tulevaisuus arveluttanut kuulema jo puoli vuotta.
Kuitenkaan sen puolen vuoden aikana ei ole sanallakaan hiiskunut asiasta. Jos olen yrittänyt keskustella, on seurauksena usein ollut mykkäkoulu.
Nämäkin syyt sain tietää kirjeellä, jota oli jättämässä ulkotakki päällään.
Olen ollut koti-isänä nyt melkein vuoden ja hän on käynyt töissä. Nyt sitten ollaan sormet suussa sekä tyttö 2v että isä 30v mitä tulevan pitää ja kuinka sitä elellään.
Tiedän että selviän, en vaan koskaan uskonut olevani näin avuton ja voimaton.
Kuitenkaan sen puolen vuoden aikana ei ole sanallakaan hiiskunut asiasta. Jos olen yrittänyt keskustella, on seurauksena usein ollut mykkäkoulu.
Nämäkin syyt sain tietää kirjeellä, jota oli jättämässä ulkotakki päällään.
Olen ollut koti-isänä nyt melkein vuoden ja hän on käynyt töissä. Nyt sitten ollaan sormet suussa sekä tyttö 2v että isä 30v mitä tulevan pitää ja kuinka sitä elellään.
Tiedän että selviän, en vaan koskaan uskonut olevani näin avuton ja voimaton.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samalla tavalla kävi mullekin.Mies lähti ilman kummempaa selitystä ja oli jo mielessään tehnyt eroa ties kuinka kauan.Ihan rikki ja todellakin samat fiilikset avuton ja voimaton olen.On todella raskasta erota ja sitten alkaa rakentaa elämää alusta.Vie voimia, aikaa, surua on paljon.Ei jaksais tällästä elämää kun ei kaksais nousta aamuisin sängystä ylös kun ei mitään syytä...
Onneksi itsellä sentään löytyy syy nousta ylös, mutta muuten aika tuttuja tunteita. Ehkäpä tämä tästä.
On vaan niin saatanan epäreilua pohtia yksinään suhteen ongelmia antamatta toiselle osapuolelle edes mahdollisuutta vastata tai jopa parantaa asioita.
Mun ajatusmaailmassa aikuiset toisiaan rakastavat ihmiset yrittävät ensin parantaa suhteen ja ongelmat ja vasta sen epäonnistuttua eroavat. Varsinkin kun meilläkin yhteinen lapsi on.
Toivon sulle paljon voimia varsinkin lapsen hoitoon.Tehkää viisaita päätöksiä lapsenne takia.Se on se kaikista tärkein.
Juuri tuon takia en ole uskaltanut keneenkään sitoutua..yksi avoliitto takana..se särki minusta jotakin..siitä on aikaa vuosia,en kertakaikkiaan ole uskaltanut keneenkään ihastua täysillä..en vaan luota..se voi olla minun menetykseni,mut ei ole tullut sellasta tunnetta et katuisin sitä eroa..tai etten ole ollut suhteissa vuosiin..
viiden vuoden paikkeilla suhteessa on se vaihe kun molemmat itsenäistyvät elämään enemmän irti toista, mitä parisuhde tai rakkausteoreetikoihin on uskominen
onko muita merkkejä ollut ilmassa aiemmin
oliko naisellesi lasten hankinta vain sellainen nuoruuden haave, johon sinua tarvittiin, näitä asioita ehkä kannattaisi kysyä häneltä suoraan että pääset elämässä eteenpäin nokkapystyssä